Matematiikka on kielellinen taito – Kisällioppiminen Itä-Suomen yliopistossa
Tehostettu kisällioppiminen on viime vuosina noussut merkittäväksi osaksi matematiikan opetusta Itä-Suomen yliopistossa. Useilla matematiikan perus- ja aineopintokursseilla kurssin jo aiemmin suorittaneet opiskelijat toimivat vertaisopettajina. He fasilitoivat monimuotoisia oppimistilanteita kunkin viikon harjoitustehtävien ympärille tukien näin käytännönläheisesti opiskelijoiden oppimista. Tässä artikkelissa tarkastellaan, mitä kisällioppiminen Itä-Suomen yliopistossa käytännössä tarkoittaa ja miten vertaisopettajien pedagogista kehitystä tuetaan.
Mitä kisällioppiminen Itä-Suomen yliopistossa käytännössä on?
Itä-Suomen yliopiston fysiikan ja matematiikan sekä metsätieteen laitoksilla on otettu käyttöön uudenaikainen versio ikivanhasta kisällioppimisen mallista, jossa noviisi oppii taidon kokeneemmalta mestarilta. Mallissa on yksinkertaisesti kyse siitä, että matematiikan kurssin suoritettuaan opiskelija voi hakea saman kurssin vertaisopettajaksi. Vertaisopettajat tukevat kokemattomampia opiskelijoita vertaisohjaustilaisuuksissa saaden työstään joko rahapalkkaa tai opintopisteitä.
Itä-Suomen yliopistolla käytetyn mallin juuret ovat Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen laitoksella 2010-luvun alussa kehitetyssä tehostetun kisällioppimisen menetelmässä, joka poikkeaa traditionaalisen kisällioppimisen yksilökeskeisyydestä siten, että se soveltuu myös suurten opiskelijajoukkojen opetukseen (Vikberg, 2012). Vertaisopettajat, perinteisen opettamisen sijaan, ensisijaisesti edistävät monimuotoisten oppimistilanteiden rakentumista. He ohjaavat kurssin opiskelijoiden yhteistoiminnallista oppimista kartoittaen ja syventäen opiskelijoiden matemaattista ajattelua ja edistäen yhdenvertaisuutta. Tehostettu kisällioppiminen sitoutuu näin tutkivan oppimisen perinteeseen.
Vertaisohjaustilaisuuksien tavoite on rakentaa yhteisö, jossa sekä opettaminen että oppiminen käsitetään yhteiseen oppimisprosessiin osallistumiseksi. Viikoittaisissa ohjaustilaisuuksissa opiskelijat kokoontuvat opiskelemaan kurssin sisältöjä yhdessä. Vertaisopettajat taas ohjaavat opiskelijoiden työskentelyä harjoitellen matematiikan symbolikielen tulkkausta ihmiskielelle ja syventäen pedagogisia taitojaan. Opettaminen toki myös vahvistaa vertaisopettajien sisältötietoja. Yhteinen oppimisprosessi tapahtuu aina samaan aikaan ja samassa paikassa. Tämä rakentaa yhteisön toimintaan säännöllisyyttä ja jatkuvuutta.
Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksella vertaisopetusta järjestetään useille matematiikan perus- ja aineopintokursseille, ja ohjaustilaisuuksia pidetään useita kertoja viikossa fysiikan ja matematiikan laitoksen käytävältä levittäytyvässä ovettomassa tilassa. Siellä vertaisopettajat keltaisissa huomioliiveissään päivystävät arkipäivisin kahdesta neljään tuntiin kerrallaan, valmiina auttamaan ja ohjaamaan matematiikan harjoitustehtävissä sekä niihin liittyvissä oppimisen haasteissa. Kaikille laitoksen opiskelijoille avoin vertaisohjaustila toimii samalla myös oleskelutilana, jossa opiskelijat voivat liikkua ja keskustella vapaasti aikataulutetun vertaisopetuksen ulkopuolella.
Harjoitustehtävien kollektiivinen tekeminen on vertaisohjaustilaisuuksien keskiössä ja monimuotoiset oppimistilanteet jäsentyvät tehtävien tekemisen ympärille. Vertaisopettajat tukevat oppimistilanteiden rakentumista tarjoten sekä yksilö- että pienryhmäohjausta. Yksilöohjauksessa he auttavat opiskelijoita henkilökohtaisesti, keskittyen yksilöllisiin oppimistarpeisiin. Vertaisopettajat avaavat oppimateriaalin erikoistunutta kieltä yhdessä opiskelijoiden kanssa ohjaten opiskelijoita käyttämään aktiivisesti kurssilla esiinnoussutta sanastoa. Heidän tärkeä tehtävänsä on rohkaista opiskelijoita tekemään omaa ajatteluaan näkyväksi ja suttupaperia on tarkoitus kuluttaa paljon – matematiikkahan on deduktiivisena rakenteena ennen kaikkea kirjoitusviestintää, jonka loogista täsmällisyyttä oppii vähitellen ja ensisijaisesti kirjoittamalla. Vertaisopettajat tekevät myös omaa ajatteluaan näkyväksi havainnollistamalla ideoitaan ja keskustelemalla tehtävien ratkaisustrategioista. Toisinaan vertaisopettajat antavat pieniä opetustuokioitakin, mutta ensisijaisesti he esittävät tarkoin räätälöityjä kysymyksiä, jotka aktivoivat opiskelijoita löytämään ratkaisuja itse. Pienryhmissä vertaisopettajat ohjaavat ryhmätyöskentelyä, jossa opiskelijat pohtivat yhdessä matemaattisia ongelmia. Tällöin vertaisopettajan rooli on huolehtia opiskelijoiden yhdenvertaisesta osallistumisesta pohdintaan, kannustaa opiskelijoita havainnollistamaan ratkaisujensa logiikkaa ja ohjailla heidän ajatteluaan syvällisemmäksi.
Vaikka vertaisopettajat ovat nimellisesti ohjaustilaisuuksien opettajia, todellisuudessa opettajan rooli on ohjaustilaisuuksissa liukuva. Tutkivan oppimisen periaatteisiin nojaava vertaisohjausrakenne vaikuttaa luovan kaikille tilaisuuksiin osallistujille melko vapaat puitteet kokeilla erilaisia oppijan ja opettajan rooleja (Räsänen, 2024). Vapaamuotoisessa oleskelutilassa järjestetyissä ohjaustilaisuuksissa opettavat vertaisopettajien lisäksi spontaanisti niin saman vuosikurssin kuin ylempien vuosikurssien opiskelijatkin. Tilassa syntyy jatkuvasti erilaisia opetustuokioita niin yksilöopetuksen, pienryhmäopetuksen kuin yhteisopettajuudenkin hengessä. Usein käy niin, että opiskelija oivaltaa jonkin matemaattisen periaatteen ja jakaa samantien oivalluksensa kurssikavereilleen. Tilaan kehkeytynyt yhteisen oppimisen ilmapiiri saa opiskelijat tekemään yhteistyötä alhaisella kynnyksellä, ja tilaisuuksille tyypillinen opettajan roolin vaihtuvuus osallistaa opiskelijoita monipuolisesti. Tämä tekee vertaisohjaustapahtumasta läsnäolijoiden osaamisen kirjoa hyödyntävän ja opiskelijoiden tarpeista kohoavan orgaanisen oppimistilanteen.
Vertaisohjaustilaisuuksien tarkoitus on myös tarjota opiskelijoille epämuodollinen ja paineeton tilaisuus puhua matematiikasta ja hiljalleen integroida matematiikan diskurssia osaksi omaa kielellistä kompetenssia. Oppimistilannetta kannattelevat kokeneemmat kanssaopiskelijat, jotka mahdollisesti hahmottavat paremmin aloittelevan opiskelijan ongelmakohtia kuin matemaattisen deduktion askelmilla jo valovuosien päähän edenneet yliopisto-opettajat. Itä-Suomen yliopistossa vertaisopettamisen eduksi nähdään se, että opiskelijoiden on hyödyllistä saada ihmisläheistä tukea kielellä, jota he ymmärtävät ja joka on heidän lähikehityksen vyöhykkeellään (kts. Vygotsky, 1978).
Miten vertaisopettajien pedagogista kehitystä tuetaan?
Itä-Suomen yliopiston matematiikan syventävien opintojen kurssitarjontaan on lisätty valinnainen Oppijalähtöinen ohjaaminen -kurssi. Kurssin osallistujat saavat opintopisteitä toimimalla vertaisopettajina vertaisohjaustilaisuuksissa matematiikan perus- ja aineopintokursseilla ja osallistumalla vertaisopettajien palavereihin. Tilaisuuksissa vertaisopettajat ohjaavat aina pareittain, joten henkilökohtaisten kokemuksien ja vertaisilta saadun palautteen lisäksi he pääsevät oppimaan myös opettajaparin kohtaamista haastavista tilanteista. Lisäksi heidän pedagogista kehitystään tuetaan viikoittain järjestettävillä vertaisopettajien palavereilla, joihin myös kokeneemmat, sittemmin tuntiopettajiksi palkatut vertaisopettajat osallistuvat.
Vertaisopettajien palaverit ovat vastuuopettajien ja vertaisopettajien tapaamisia, joissa keskustellaan käytännön opetustilanteista. Palavereissa on kaksi osaa: toinen osa keskittyy ohjattavien kurssien sisältöihin ja toinen osa vertaisopettajien pedagogiseen kehitykseen. Ensimmäisessä osassa vertaisopettajat käyvät yhdessä vastuuopettajan kanssa läpi kurssin keskeisiä ja haastavia tehtäviä. Tässä osassa palaveria on didaktinen painotus. Siinä keskitytään erityisesti opiskelijoille mahdollisesti haastaviin sisältöihin ja keinoihin, joilla näitä vaikeita kohtia voidaan parhaiten selventää ja yhdistää opiskelijoiden aiempiin tietoihin. Toisessa osassa keskitytään opettajuuden kehittämiseen. Vertaisopettajat saavat käytännön työkaluja ja esimerkkejä siitä, miten järjestää oppimistilanteita, aktivoida opiskelijoita ja tukea ryhmätyöskentelyä. Palavereissa kiinnitetään huomiota kannustavaan ja rehelliseen viestintään, mikä luo turvallisen ympäristön jakaa kokemuksia ja oppia toisilta.
Palaverien pedagogisissa osuuksissa käsitellään muun muassa vertaisopettajien jännitystä, oppijalähtöisyyttä opetuksessa, oppimistilanteiden yhdenvertaisuutta, ryhmätyöskentelyn ohjaamista tutkivan oppimisen hengessä sekä työn ja vapaa-ajan rajanvetoa. Keskustelun sytykkeenä katsotaan usein video vertaisopetustilanteesta, jota analysoidaan tarkentavien kysymysten avulla. Näiden palaverien tarkoituksena on kannustaa vertaisopettajia aktiiviseen keskusteluun käytännön opetustilanteista ja parhaista toimintamalleista ohjaustilaisuuksissa.
Palavereissa vertaisopettajat saavat myös uusia käsitteitä opetustilanteiden analysointiin ja oman opettajuutensa kehittämiseen. Esimerkiksi tässäkin artikkelissa jo aiemmin mainittu lähikehityksen vyöhyke voi olla aitoa yhteyttä rakentava ja todellista oppimista mahdollistava tapa hahmottaa ohjaustilanteita. Opiskelijan olemassa olevien kompetenssien ja niiden kehitysmahdollisuuksien kautta ajattelu auttaa vertaisopettajia kommunikoimaan paremmin sekä sisällöistä opiskelijoille että käytännön pedagogiikasta toisilleen.
Teoreettisen tulokulman asemesta vertaisopettajien palavereissa pääroolissa on kuitenkin käytäntö ja elämä. Pedagogisten palaverien keskeisiä tavoitteita ovat vertaisopettajien sosiaalisten taitojen kehittäminen, hermojen hallinta, virheiden pelkäämättömyys ja terveen vertaisopettajien yhteisön rakentaminen.
Oheiselta sivustolta löytyy ohjemateriaali kisällioppimisen sekä vertaisopettajatoiminnan käynnistämiseen omassa oppilaitoksessa (itsekin osallistuin materiaalin työstämiseen neuvoa-antavana rajapintana opiskelijoiden ja opettajien todellisuuksien välillä). Materiaalia pääsee katsomaan valitsemalla ”Kirjaudu vierailijana/Access as a guest”: https://digicampus.fi/course/view.php?id=5209
Haluan esittää kiitoksen Johanna Rämölle lukuisista hyödyllisistä kommenteista tähän artikkeliin liittyen.
Lähteet ja lisää luettavaa
Räsänen, V. (2024). Oppimiseen osallistuminen tehostetussa kisällioppimisessa – ketkä opettavat ja puhuvat vertaisohjaustilaisuuksissa? [pro gradu -työ, Itä-Suomen yliopisto] https://erepo.uef.fi/handle/123456789/32204
Vikberg, T., Oinonen, L. & Rämö, J. (2015). Tehostettu kisällioppiminen matematiikan yliopisto-opetuksessa. Yliopistopedagogiikka, 22( 1), 36-39. https://lehti.yliopistopedagogiikka.fi/2015/03/26/tehostettu-kisallioppiminen-matematiikan-yliopisto-opetuksessa/
Vygotsky, L. S. (1978). Mind in society: The development of higher psychological processes. Cambridge: Harvard University Press.
