Oulipon matematiikkaa S + n

Kulttuurin osa-alueiden väliset yhteydet ovat monitahoisempia kuin kouluopetuksen ainejakoisen opetussuunnitelman perusteella saattaisi ymmärtää. Esimerkiksi kirjallisuuden ja matematiikan välillä on muitakin siteitä kuin usein oudoiksi kuvatut matemaatikot romaanihenkilöinä.

Oulipo [1] on ranskalaisen kirjailijaryhmän Ouvroir de Littérature Potentielle nimen sanojen alkukirjaimista muodostettu koostesana (akronyymi). Sanan ”ouvroir” varsinainen sanakirjamerkitys on ompeluseura, mutta sitä on käytetty tässä niin kuin se soveltuisi merkitsemään muunkinlaista työskentelypiiriä tai ‑ryhmää. ”Potentielle” taas viittaa puolestaan mahdollisuuteen, sellaiseen, jota ei ole vielä olemassa. Nimen englannin kielisessä käännöksessä käytetään sanaa työpaja (workshop). Suomeksi Ouliposta on käytetty nimityksiä Potentiaalisen kirjallisuuden seura ja Mahdollisen kirjallisuuden työpaja [2]. Ryhmä perustettiin vuonna 1960. Se toimii edelleen aktiivisesti.

Matematiikan kannalta Oulipo ei ole mikä tahansa kirjallisuuspiiri tai koulukunta, sillä yksi sen perustajista oli matemaatikko François Le Lionnais (1901–1984). Siksi matemaattiset ideat ovat jo alunperin kuuluneet sen ajatusmaailmaan. Le Lionnais on kunnostautunut myös matematiikan saralla esimerkiksi toimittamalla kaksiosaisen kokoomateoksen Great Currents of Mathematical Thought. Yllättävää on, että Finna ei tunne sitä laisinkaan. Vähän esikatselua on kyllä luettavissa verkossa [3].

Matematiikkaan Oulipo liittyy myös siten, että yksi sen esikuvista oli Nicolas Bourbaki, nuorten ranskalaisten matemaatikkojen yhteenliittymä, joka julkaisi tuotoksiaan Napoleonin ajan kenraalilta lainatulla salanimellä [4]. Bourbaki-ryhmä sopiikin erinomaisesti Oulipon esikuvaksi, sillä se pyrki uudistamaan esitysmuodon esittämällä koko matematiikan yksinkertaisista oletuksista (aksioomista) lähtevänä yhtenäisenä järjestelmänä [5].  

Oulipo-ryhmän työskentelyä leimaa vakava, tieteellisenomainen kiinnostus rakenteita ja muotoja kohtaan sekä pyrkimys niiden järjestelmälliseen tyypittelyyn ja luokitteluun. Toiminta edustaa ”avangardelle ominaista pyrkimystä katkaista perinne ja löytää toiminnalle uusi perusta”. ”Oulipo on pyrkinyt välttämään kirjallisen koulukunnan asemaa ja – – dogmaattisia muotoja. – – Tavoitteena on hallittu ja tiedostettu kokeilu erilaisilla kirjallisuuden rakenteilla ja pakotteilla. Luovuus syntyy kontrollin kautta.” [6]

Oulipo-ryhmän menetelmiä, rajoitteita, niin kuin niitä myöhemmin on ruvettu nimittämään, ovat esimerkiksi kokonaisen kirjan kirjoittaminen käyttämättä tiettyä kirjainta tai tiettyjä kirjaimia (lipogrammi), runon kirjoittaminen käyttäen vain yhtä vokaalia (monovokalismi) ja tekstin joidenkin sanojen korvaaminen tietyn säännön mukaan jostakin luettelosta otetuilla sanoilla. Viimeksi mainittu on ollut suosituimpia Oulipo-rymän tekniikoita. Sääntö ”korvaa tekstin kukin nimisana (substantiivi) kyseessä olevan nimisanan jälkeen luettelossa seitsemäntenä tulevalla nimisanalla” voidaan ilmaista kaavalla S + 7. [6, 236–237]

Olkoon matematiikkaan liittyvänä esimerkkinä tietosanakirja-artikkelin alku (”matematiikka”, Otavan iso tietosanakirja, 1962): ”Aikaisemmin matematiikka yleensä määriteltiin tieteeksi, joka tutki lukuja ja kuvioita, käyttäen menetelminään laskemista ja mittaamista. Meidän aikamme matematiikka on joukkojen, joukkojen muodostamien luokkien ja niiden välisten suhteiden loogista analyysia, jossa käytetään aksiomaattista menetelmää ja deduktiota.”

Korvaussäännöllä S + 7 saadaan tästä seuraava teksti, kun sanaluettelona on Nykysuomen sanakirja (WSOY, 1973; jos substantiivia ei esiinny luettelossa (laskeminen, mittaaminen), niin numerointi on aloitettu kantasanana olevasta verbistä): Aikaisemmin materialismi yleensä määriteltiin tiedonahjoksi, joka tutki lukuseteleitä ja mittaajia, käyttäen menneisyyyksinään laskeutumisarvoja ja mitta-aloja. Meidän aikaihmisemme materialismi on joukkueajojen, joukkueajojen muodostamien luokkien [< luokki, hevosvaljaiden osa] ja niiden välisten suhtautumisharhojen loogista anastajaa, jossa käytetään aksiomaattista menneisyyttä ja deformaatiota.

Tietokirjallisuuteen tällainen korvaaminen ei sovi, sillä tietosisältö menetetään korvattaessa, vaikka tekstin muoto ja rakenne säilyvätkin. Edellä oleva esimerkki onkin vain kuvaamassa S+7-menetelmän muodollista ideaa. Kaavamaisuudesta huolimatta sen katsotaan edistävän luovuutta joillakin kirjallisuuden alueilla tuottamalla tekstejä, joita ei ennen ole ollut olemassa. Menetelmällisen kirjallisuuden yhteydessä puhutaan tällöin pakotetusta luovuudesta. [7]

Matematiikan ja kirjallisuuden yhteyden tutkiminen ja kokeilu, jopa yhdistäminen (engl. integrate, ransk. intégrer) on ollut koko ajan keskeisenä teemana Oulipon toiminnassa. Mahdollisuuksia on nähty muun muassa siinä, miten matematiikka voi olla avuksi kirjallisuuden tuottamisessa, uusien kirjoittamisen tapojen kokeilemisessa ja luovan prosessin uudistamisessa. Ensikatsannolta kirjallisuuden ja matematiikan yhdistelmä saattaa näyttää epäpyhältä liitolta, mutta jo niiden peruslähtökodissa ja toimintatavoissa on yhteisiä piirteitä, esimerkiksi rajaton tutkittavien mahdollisuuksien määrä, luovat työmenetelmät ja tuotosten muodon rajoitteet. [8]

Nämä piirteet tulevat vahvasti esiin esimerkiksi oulipisti Georges Perecin kirjassa Elämä – käyttöohje (Loki-Kirjat, Helsinki 2006). Tekijä kuvaa pariisilaisen kerrostalon jokaisen huoneen sisältöä ja asukkaiden kohtaloita vuoronperään kutakin omassa luvussaan, kymmenen kerrosta, jokaisessa kymmenen huonetta. Kuusisataasivuisessa tekstissä on tuhansittain mitä kummallisimpia pieniä konkreettisia yksityiskohtia yksittäisistä palapelin paloista, tarkkaan kuvatuista tauluista ja ruokaresepteistä Umaijadien moskeijasta peräisin olevaan rei’itettyyn kuparilamppuun ja antiikkista maalaismaisemaa esittävään seinävaatteeseen, jossa hyppelee lampaita paimentava fauni.

Matematiikkakin on päässyt mukaan yksityiskohtien kavalkadiin. Luvussa 15 kerrotaan vanhasta miehestä, joka laski kertomien arvoja. Niitä on lueteltu kirjan tekstissäkin. Laskija pääsi aina kertomaan 76! asti, mutta se oli lukuna jo niin pitkä, että hän ei löytänyt riittävän suurikokoista paperia, jolle kirjoittaa tulos. Samassa yhteydessä mainitaan suurin luku, jonka voi kirjoittaa kolmella numerolla. Luvussa 85 pyydetään kirjoittamaan luku 120 neljän kahdeksikon avulla.

Yhtenäistä juonta kirjassa ei ole, vaan erillisiä tarinoita, yksi kustakin huoneesta, mihin viittaa sen lisäotsikkokin Romaaneja. Henkilöhahmot ja siirtyminen huoneesta toiseen šakkiratsun hypyin, siis talon arkkitehtuuri, sitovat pienoisromaanit kokonaisuudeksi. Perec kuvitteli talon 10 ˣ 10-ruudukoksi (10 kerrosta, 10 huonetta kussakin). Ei ratsun reitti eivätkä ehkä muutkaan kirjan sommittelun rakenteelliset ja matemaattiset periaatteet paljastu kirjaa ensimmäistä kertaa luettaessa, vaan vasta tarkemmissa analyyseissä, joihin Perecin jo etukäteen julkaisemat suunnitelmat [9] antavat osviittaa. [7, 169]

Edellä oleva esimerkinomainen kirjallisuuden ja matematiikan yhteyksien tarkastelu antaa lopuksi aihetta kysyä, onko matematiikka kirjallisuutta. Ainakin Goodreads-sivuston keskusteluissa tätä on puollettu perustellen sillä, että matematiikan tekstien kirjoittamista ohjaavat kielioppi, lauseoppi, muoto ja tyyli niin kuin muunkin kirjallisuuden tuottamista. Edelleen matematiikan tekstien ilmaisut, todistukset ja laskelmat voivat olla – kuten muukin kirjallisuus – kauniita, elegantteja, jopa hauskoja ja järkyttäviä, vaikeatajuisia jms. Yksittäisenä esimerkkinä Oulipon piiriin kuulumattoman matemaatikon Philip Ordingin kirjan 99 Variations on a Proof sanotaan jopa heijastelevan postmodernin kirjallisuuden tyyliä. [10]

Lähteitä ja lisää luettavaa

[1] OULIPO, Ouvroir de littérature potentielle osoitteessa https://www.oulipo.net/fr/une

[2] Joensuu, Juri (2012): Menetelmät, kokeet, koneet. Proseduraalisuus poetiikassa, kirjallisuushistoriassa ja suomalaisessa kokeellisessa kirjallisuudessa, s. 12. Osuuskunta Poesia, Vantaa.

[3] Le Lionnais, François (1962): Great Currents of Mathematical Thought I–II. Esikatselu kirjasta Google Booksissa: https://books.google.fi/books?id=pCYDhbhu1O0C&pg=PA3&hl=fi&source=gbs_toc_r&cad=3#v=onepage&q&f=false

[4] Korhonen, Hannu (1995): Matematiikan historian henkilöhahmoja, s. 153–156. MFKA-Kustannnus Oy, Lahti.

[5] Friman, Väinö (2007). Matematiikan formalisointi Nicolas Bourbakin mukaan. Pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto, Matematiikan, tilastotieteen ja filosofian laitos. https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/94231/gradu01612.pdf?sequence=1&isAllowed=y

[6] Veivo, Heikki: Oulipo ja Tel Quel: muoto, politiikka ja potentiaalisuus. Teoksessa Katajamäki, Sakari ja Veivo, Harri (toim.): Kirjallisuuden avantgarde ja kokeellisuus, s. 231–254, Gaudeamus, Helsinki 2007.

[7] Ikonen, Teemu (toim.): Menetelmällisen kirjallisuuden antologia, s. 21. Post-Oulipo ry, Lahti 2018.

[8] Papathanasi, Lamprini (2022): OuLiPo: Mathematics in Literature osoitteessa https://www.byarcadia.org/post/oulipo-mathematics-in-literature

[9] Perec, Georges (1974): Espéces d’especes. Suomennettu 1992 nimellä Tiloja/Avaruuksia, s. 51.

[10] Teoksen 99 Variations on a Proof esittelyyn liittyvä keskustelu (Markus 11.2.2021 ja Arav Agarwal 6.5.2019) osoitteessa https://www.goodreads.com/book/show/40000474-99-variations-on-a-proof