Tasa-arvoa, ei kilpailua: Suomalainen lukio kansainvälisten opiskelijoiden silmin

Viimeisimpien Pisa-tulosten julkaiseminen on lisännyt koulun saamaa mediahuomiota. Kouluissa on vieraillut toimittajia ja tutkijoita selvittämässä, mitä siellä tapahtuu; miksi on levotonta, miksi ei opita. On järkytytty oppituntien aikaisesta suoratoistopalvelujen käytöstä ja verkko-ostosten tekemisestä. Opetustyötä tekevälle artikkelit eivät juuri ole tarjonneet uusia näkökulmia. On vain nostettu esiin se, mistä opettajat jo vuosia ovat puhuneet. Uusien näkökulmien toivossa lainasin hetkeksi tuoreita silmiä. Haastattelin kolmea kansainvälistä opiskelijaa ja kysyin, miltä suomalainen koulu heistä näyttää.

Kokemuksiaan suomalaisesta lukiosta, matematiikan opetuksesta ja opettajista minulle kertoivat Julia Nguyen Vietnamista, Dinara Uralboyeva Uzbekistanista ja Minh Tran Vietnamista. Julia, Dinara ja Minh ovat kaikki kolmannen vuosikurssin opiskelijoita. Julia opiskelee Mäntän lukiossa, Dinara Savitaipaleen lukiossa ja Minh Salon lukiossa.

Julia

Julia halusi tulla Suomeen opiskelemaan, sillä hän arveli suomalaisen koulutuksen olevan maailman parasta. Lisäksi hän tiesi Suomen kuuluvan maailman onnellisimpiin maihin. Hän kertookin olevansa Suomessa onnellinen. Vietnamissa koulu tuntui vaikealta ja stressaavalta.

Julia kuvailee Suomen ja Vietnamin koulujärjestelmiä samankaltaisiksi, mutta ilmapiiriä suomalaisessa koulussa rennommaksi ja vapaammaksi. Opiskelu Suomessa näyttäytyy hänelle kuin opiskelijalle tarjotulta mahdollisuudelta, ei pakolta. Opetus Suomessa ei hänestä ole niin opettajajohtoista kuin Vietnamissa ja Suomessa opiskelijat oppivat paljon myös toisiltaan. Suomessa lukiossa käytetään tietokoneita opiskelussa toisin kuin Vietnamissa, jossa opiskelun apuna käytetään vain kirjoja, paperia ja kynää. Vietnamissa matematiikan opetus ja opiskelu keskittyykin teoriaan, Suomessa painotetaan soveltamista enemmän.

Julia on huomannut, että Suomessa opiskelijat eivät ole motivoituneita. Vietnamissa kilpailu kuuluu Julian mukaan oleellisena osana kouluun. Julia arvelee sen pitävän yllä korkeaa motivaatiota opiskella ja oppia. Vietnamissa yläkoulun aikainen menestys vaikuttaa siihen, miten hyvään lukioon pääsee. Kova kisa on myös lukion jälkeisistä opiskelupaikoista. Juliasta tuntuu erikoiselta, kun opettajat Suomessa kannustavat epäonnistumisen jälkeen muistuttamalla siitä, että opiskelu ei ole kaikki mitä elämässä on. Vietnamissa epäonnistumisen hetkellä muistutetaan lisäkursseista, joita olisi syytä käydä. Anekdoottina opiskelustaan Suomessa Julia kertoo tilanteesta, jossa oppitunnilla järjestettiin kilpailu. Tiimit kisasivat toisiaan vastaan ja hänen tiiminsä oli selvästi toista parempi. Vietnamilaisesta näkökulmasta katsottuna oli hämmästyttävää ja epämotivoivaa, että kilpailun päätteeksi tulos julistettiin tasapeliksi ja kilpailuasetelma unohdettiin.

Dinara

Dinara odotti Suomeen tullessaan pääsevänsä maahan, jossa voisi olla vapaa, itsenäinen ja riippumaton. Hän tiesi, että koulussa ei käytetä koulupukuja ja oli nähnyt länsimaisista kouluista kertovia elokuvia ja saanut niiden pohjalta mielikuvan siitä, millaista lukion käyminen Suomessa voisi olla. Opetuksen hän odotti olevan korkeatasoista. Dinara kertoo, että todellisuus on vastannut hyvin ennakko-odotuksia, jopa ylittänyt ne.

Kotimaansa Uzbekistanin ja Suomen koulujärjestelmät eroavat Dinaran mukaan paljon toisistaan. Uzbekistanissa koulupäivä kestää kello kahdeksasta kello kahteentoista. Koulun lisäksi on kuitenkin tavallista käydä lisäkursseilla, mikäli aikoo päästä yliopistoon. Dinara itse kävi Uzbekistanissa lisäkursseilla sekä ennen että jälkeen koulupäivän. Suomalaista lukiota Dinara kiittää siitä, että koulupäivän ohjelmaan sisältyy kaikki se opetus, mitä tarvitaan yliopistoon pääsemiseksi. Hänelle jää silti vapaa-aikaa ja aikaa harrastuksille. Dinara kuvailee opettaja-opiskelijasuhteen olevan Suomessa erilainen kuin Uzbekistanissa. Dinaran mukaan Uzbekistanissa opettaja on opiskelijalle kuin viranomainen, Suomessa kuin ystävä.

Dinara pitää siitä, että Suomessa opiskelija voi valita, suorittaako pitkän vai lyhyen matematiikan opinnot. Uzbekistanissa kaikki lukiolaiset opiskelevat saman oppimäärän. Hän itse valitsi Suomessa pitkän matematiikan. Ensimmäinen lukiovuosi oli hänelle helppo, sillä hän oli jo kotimaassaan opiskellut ensimmäisen vuosikurssin opintojaksojen sisällöt. Toisen ja kolmannen vuoden opinnot ovat tuntuneet hänestä vaikeammilta. Dinaran mukaan Suomessa opiskellaan matematiikassa lukiossa sellaisiakin asioita, jotka Uzbekistanissa tulevat vasta yliopistossa. Uzbekistanissa ei oppitunneilla käytetä tietokoneita, laskimia eikä taulukkokirjoja. Esimerkiksi trigonometristen funktioiden arvot opetellaan ulkoa. Suomessa matematiikan opintoihin kuuluu ohjelmointiakin toisin kuin Uzbekistanissa.

Minh

Minhin alkuperäiset suunnitelmat lukio-opinnoista sotki korona. Hänellä oli opiskelupaikka Yhdysvalloissa, mutta se jäi käyttämättä pandemian vuoksi ja Minh aloitti lukio-opintonsa Vietnamissa. Veri veti kuitenkin maailmalle ja hän kiinnostui Suomesta opiskelumaana. Häntä mietitytti, miksi Suomessa on mahdollista saada korkeatasoinen koulutus siitä huolimatta, että opintoihin käytetään melko vähän aikaa päivittäin. Hän päätti ottaa asiasta selvää ja muutti Saloon.

Minh arvostaa suomalaista koulujärjestelmää sen tasa-arvoisuuden vuoksi. Kaikki lukiot Suomessa tarjoavat hyvää opetusta. Minh arvelee, että parhaissa vietnamilaisissa kouluissa hän olisi saanut paremman koulutuksen kuin Suomessa. Matematiikkaa ja fysiikkaa Minh olisi uskoakseen oppinut Vietnamissa enemmän yksinkertaisesti siksi, että niiden opiskeluun olisi siellä käytetty enemmän aikaa. Minhin mukaan Suomessa koulussa on käytössä paremmat apuvälineet kuin Vietnamissa. Minh arvostaa e-kirjoja niiden interaktiivisuuden takia sekä GeoGebraa. Vietnamissa tehtävät ratkaistaan käsin.

Minh toteaa menestymisen opinnoissa riippuvan opiskelijasta itsestään. Suomalaiset opiskelijat eivät hänestä yleisesti ottaen vaikuta akateemisesti orientoituneilta. Jotkut pelaavat oppitunneilla Tetristä. Minh ei ole täysin tyytyväinen siihen, miten on matemaattisten aineiden opinnoissaan Suomessa edennyt. Se ei kuitenkaan häiritse häntä, sillä eteenpäin pääsy lukion jälkeen on varmaa. Kilpailu jatko-opintopaikoista on Vietnamissa erittäin kovaa, joten huolimatta siitä, että hän siellä lukiossa olisi oppinut enemmän, olisi hyvään jatko-opintopaikkaan pääsy ollut vaikeampaa kuin Suomessa. Minh kiittää suomalaista matematiikan opetusta siitä, että sen ansiosta hän on oppinut käyttämään apuvälineitä tehokkaasti ja soveltamaan tietojaan.

Kuva 4: Vietnamilaisessa lukiossa päiväunet kuuluvat osaksi lukion ohjelmaa. Kuva: Sanomalehti Đời Sống Việt Nam. 18.10.2022. https://doisongvietnam.vn/tp-hcm-them-mot-truong-hoc-bi-phan-anh-vi-thu-tien-ngu-trua-137319-3.html

Kaikkien kolmen haastateltavan kuvauksissa suomalainen lukio näyttäytyi ilahduttavan hyvässä valossa. Se tarjoaa opiskelijoilleen turvallisen ja tasa-arvoisen oppimisympäristön, jossa jokaista opiskelijaa autetaan löytämään omat vahvuutensa. Opinnoissa painotetaan kriittistä ajattelua, tiedon soveltamista ja opiskelijoiden yhteistyötä. Opettajat auttavat, tukevat ja kannustavat. Kansainvälisten opiskelijoiden silmin katsottuna suomalainen koulujärjestelmä vaikuttaa ylpeydenaiheelta ja siellä työskentely suurelta etuoikeudelta.

Päätoimittajan lisäys

Julia, Dinara ja Minh on haastateltu tänä keväänä 2024. Koska Pisa-aihe on ajankohtainen ja se myös mietityttää suomalaisia lukion opiskelijoita, niin minuun on otettu yhteyttä asian tiimoilta. Tässä lopuksi suomalaisen abiturientin mielipidekirjoitus Pisa-tulosten laskusta. Opiskelija on kotoisin Pohjois-Suomesta ja haluaa pysyä nimettömänä. Opiskelijan henkilöllisyys on toimituksen tiedossa.

Abiturientti 2024: Ai miksikö matematiikkaa? 

Jo parin kuukauden ajan olen joutunut lukemaan yhteiskunnan toimijoiden kauhistelua heikentyneistä Pisa-tuloksista. Minusta siitä ja seurauksista pitäisi kertoa suoraan myös oppilaille. Tulosten lasku voi johtua koko yhteiskuntaa läpäisevistä ongelmista, ja mielestäni laskua suurempi ongelma on oppimistulosten eriytyminen. Tieto kurjasta tilanteesta voisi synnyttää oppilaissa myös motivaatiota ja tahtoa parantaa tilannetta.

Jos aikuiset näkisivät oppimistulosten parantamisen tärkeänä, he keskustelisivat lasten kanssa siitä, miksi ihmisten on pitänyt opetella laskemaan ja kehittämään tiedettä läpi historian. Mielestäni kaaoksen keskellä matematiikan reiluudesta ja rehellisyydestä on hyötyä – sen opiskelu kylvää siemenen loogiselle ajattelulle.

Koen matematiikan oppiaineena mielekkääksi, koska se muiden luonnontieteiden avulla selättää ilmastonmuutosta, luontokatoa ja antibioottiresistenssin liekeissä leiskuvaa sumuista tulevaisuutta. Samat asiat voivat mietityttää minua nuorempiakin. Heidänkin olisi hyödyllistä tietää, että matematiikan opiskelu kannattaa myös yhteisen hyvän vuoksi.

Oppimista olisi tarpeellista tapahtua muuallakin kuin koulussa. Toisaalta ymmärrän hyvin lapsia, joita ei matematiikan laskut vapaa-ajalla kiinnosta. Opettajien kehotuksista huolimatta itsekin lapsena pelastin mieluummin kastematoja liiskaantumasta sadesäällä ja katselin Pokémonia kuin tein lisätehtäviä. Tällainen ajanvietto – erityisesti viihteen katselu – ei ulotu lapsilla nykyään enää vain sadepäiviin. Se on arkipäiväistynyt: läksyjen teon kanssa on liikaa kilpailijoita. Siksi päättäjien, opettajien ja vanhempien olisi välttämätöntä varmistaa, että tulevaisuudessa joku muu ei laske tai laskelmoi – tulevien koululaisten puolesta.