Tuumailuja tietotekniikan opettamisesta

Opetushallituksen ja Kansallisen audiovisuaalisen instituutin keväällä 2021 julkaisemat Uudet lukutaidot [1] ja uudistuneet opetussuunnitelmat tuovat haasteita tietotekniikan opettamiseen. Sisältöjä on paljon. Kuka mitäkin opettaisi ja missä välissä? Pitäisikö kaikkien olla tietoteknisiä asiantuntijoita? Kuinka paljon omien itselle läheisten oppiaineitten opettamisen ajasta tulisi käyttää oppilaiden ja opiskelijoiden tietoteknisten tietojen ja taitojen kehittämiseen?

Tässä artikkelissa pohdin tietotekniikan opettamiseen liittyviä erityispiirteitä. Viestini on kahtalainen: ensinnäkin tietotekniikka on oikeastaan oppiaine, jolla on omat erityiset sisältönsä ja taustalla oma tieteenalansa, toiseksi tietotekniikassa on käytössä omat tyypilliset opetus- ja arviointimenetelmänsä. 

Mitä tietotekniikassa oikeastaan pitäisi opettaa?

Tietotekniikassa tulisi opettaa sekä laitteistojen että ohjelmistojen hallintaa, miten laitteista huolehditaan, miten virhetilanteita vältetään ja korjataan ja miten ohjelmistoja päivitetään ja pidetään ajan tasalla. Jokaisen pitäisi osata järjestää tiedostonsa toimivalla tavalla, liittää tarvittavia oheislaitteita, ymmärtää erilaisista tiedostomuodoista sekä ohjelmien valikoiden ja erilaisten toimintojen perusideoista. Lisäksi jokaisen tulisi osata viestiä verkossa ja olla siellä sekä toimija että käyttäjä. Sosiaalisen median käytön ja verkkojen valtavien mahdollisuuksien kuin myös riskien tulisi olla ainakin osin hallussa. Esimerkiksi tiedonhakua verkossa tulisi harjoitella, sillä tutkimusten mukaan useimpien meidän käyttämiemme hakujen hakuehdot ovat usein puutteellisia. Turun yliopistossa toteutetun tutkimuksen mukaan [2] vain pari prosenttia nuorista ja seitsemän prosenttia opettajista osasi muodostaa annettuun tiedonhakutehtävään tarkoituksenmukaisen ja kattavan hakulausekkeen hakuoperaattoreineen.

Kun kaikki palvelut siirtyvät verkkoon, meiltä yhä useammalta edellytetään myös taitoja niiden kehittämiseen ja ylläpitämiseen. Ohjelmoinnin osaaminen ja sen hyödyntäminen erilaisten teknologioiden käytössä on siis jo osa kansalaistaitoja. Kun aikoinaan keväällä 2001 terveystiedosta oppiaineena tehtiin päätös, tämän monitieteisen oppiaineen opetuksen lähtökohtana oli fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen terveysosaamisen edistäminen. Yhtä tärkeänä moniulotteisena kokonaisuutena näyttäytyy tietotekniikkakin, ja sekin ansaitsee innostuneet asiantuntijaopettajat opettajikseen. Heitä kouluissa on jo nyt, ja heitä soisi tulevan myös lisää.

Millaisia ovat tietotekniikan opetus- ja arviointimenetelmät?

Tietotekniikan opettamisessa on oikeastaan piirteitä taito- ja taideaineista. Oppilasryhmiä leimaa oppilaiden heterogeenisyys ja harrastuneisuus. Jotkut oppilaat ovat jo pitkään harrastaneet jotain tietotekniikan osa-aluetta ja ovat siinä erityisen taitavia. Tietotekniikan opettaja onkin eriyttämisen, osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen taituri. Lisäksi, samoin kuin usein taito- ja taideaineissa, opetuksen sisällöistä ei ole yksityiskohtia myöten valmiita kurssisisältöjä ja vain vähän valmiita oppimateriaaleja, joten kurssien suunnittelu on osa arjen suunnittelutyötä. Opetukseen tulee linkittää tarpeeksi usein huomioita tekijänoikeuksista ja verkossa toimimisen periaatteista tietoturvaa ja eettisiä kysymyksiä unohtamatta. Työvälineohjelmien käytössä on varmistettava yleiset periaatteet ja laaja-alainen ymmärrys ja rakennettava kokonaisuuksia, joiden avulla opitaan periaatteita, ei yksittäisiä faktoja. Tavoitteena on, että tulevilla tietotekniikan osaajilla on kyky liikkua sujuvasti ohjelmasta toiseen ja esimerkiksi ohjelmointikielestä toiseen. Tietotekniikan opettajat ovat usein myös monipuolisesti teknologian suhteen harrastuneita. He selvittelevät esimerkiksi kaiken aikaa, millaisia ilmaisia ohjelmia on saatavilla ja miten he voivat pitää opetuksensa ajantasaisena.

Eräs tietotekniikkaa ja taito- ja taideaineita yhdistävä näkökulma ovat myös oppimisympäristöt. Parhaimmillaan opetuksessa käytetään henkilökohtaisia laitteita. Mutta ovatko koulun yhteisessä kärryssä pinolla olevat tabletit tai kevyeen nettiperusteiseen käyttöön suunnitellut Chromebookit sellaisia? Tietokoneluokista on jo vähitellen luovuttu, mutta millaista on tehdä kuvankäsittelyä tabletilla. Kunnolliset näytöt taitavat olla historiaa kouluissa. Laitteiden äärellä opettaminen edellyttää opettajalta omanlaista pedagogista silmää. Millaista vuorovaikutusta oppitunnilla tavoitellaan, kun jokainen istuu oman laitteensa ääressä? Entä miten tuetaan ja ylläpidetään ilmapiiriä ja yhteisöllisyyttä? Oppilaat seikkailevat omilla poluillaan ja esimerkiksi opetustuokiossa on koko ajan huomioitava etenemisnopeus ja selkeys. Opettaja tekee ratkaisunsa, milloin näyttää ohjeita kaikille yhtä aikaa ja milloin neuvoo henkilökohtaisesti. Tietotekniikan tunteja leimaa toiminnallisuus ja usein melko luova työskentely, jonka tuloksena on joukko tuotoksia, jotka pitäisi tallentaa sähköisesti.

Tietotekniikalle tyypillistä on myös se, että kaikkea harjoittelua ja työskentelyä varten opettajan on laadittava oppilasryhmä, oppilaiden taitotaso, välineet ja ohjelmistot huomioivia materiaaleja ja kirjallisia ohjeita. Konteksti tuo myös muunlaisia haasteita: luokkatilassa ohjaaminen, laitteiden ja välineiden tekniset pulmat, ohjelmistojen päivitykset ja yhteiset pelisäännöt ja niistä kiinni pitäminen edellyttävät opettajalta joustavuutta ja monenlaisia ongelmanratkaisutaitoja.

Oppilaan tietojen ja taitojen kehittymisen arvioiminen sisältää myös näkökulmia, jotka eroavat monien perinteisten oppiaineiden arviointikäytänteistä. Tietotekniikan oppitunneilla tehdään yleensä pieniä tuntitehtäviä ja useampia oppitunteja kestäviä projekteja. Luontevia arviointimenetelmiä ovatkin itsearviointi, vertaisarviointi ja portfolioarviointi. Sähköinen arviointi ja itsetarkistuvat tehtävät ovat myös paikallaan esimerkiksi ohjelmoinnin arvioinnissa. Taidon arvioimiseen sopii hyvin myös näyttökoe, joka on harvemmin käytössä perusopetuksessa, mutta puoltanee paikkaansa tietoteknisten valmiuksien arvioinnissa.

Tietotekniikan opettajan työ edellyttää monia erityisiä edellä lueteltuja taitoja. Näitä taitoja hän ei välttämättä tarvitse toisen tai kolmannen oppiaineensa tunneilla. Tästä työstä tietotekniikan opettajat kuitenkin suoriutuvat laadukkaasti ja ammattitaitoisesti. Opetustyönsä ohella monelle tietotekniikan opettajalle on lisäksi tuttua koulun tietoteknisten välineiden hankinta, ylläpito, ajan tasalla pitäminen sekä kollegoiden auttaminen erilaisissa tietoteknisissä pulmissa. 

Mielestäni tietotekniikan opettajat ansaitsisivat jo opetettavalle aineelleen oppiaineen statuksen. Silloin heillä olisi mahdollisuus opettaa jokaiselle oppilaalleen riittävät taidot toimia tulevaisuuden digikansalaisena.

Lähdeviitteet

[1] Uudet lukutaidot -kehittämisohjelma. Osoitteessa https://uudetlukutaidot.fi/, viitattu 20.4.2021

[2] Saikkonen, L. (2018). Hakulausekkeen muodostamisen vaikeus – nuorten ja opettajien taidot testissä. Informaatiotutkimus, 37(1).

Kirjoittaja