Kemikaaliturvallisuus koulussa – meneekö viranomaisilla liian lujaa?

Avoin kirje kemikaaliturvallisuudesta ja riskien arvioinnista kouluissa vastaaville viranomaisille

MAOL järjestää parhaillaan laajaa opettajille tarkoitettua kemikaaliturvallisuuteen liittyvää koulutusta, erityisesti kohdennettuna kemikaalivarastoista vastaaville opettajille. Muutama vuosi sitten toteutui vastaavanlainen koulutuskiertue, jossa tavoitettiin yli 500 opettajaa. Tällä hetkellä MAOLin hanke on tavoittanut jo yli 200 opettajaa, joista vain osa on osallistunut aiempaan koulutukseen. Moni asia on muuttunut muutaman vuoden sisällä ja näin aiempien koulutuksien asioiden päivittäminen on varmasti paikallaan. Luvassa on nyt myös jatkokoulutusta, jossa paneudutaan riskien arviointiin koulun kemikaalien käytössä ja kemian opetuksessa. 

Seuraavaksi tässä artikkelissa on joitakin koulutuksessa ja keskusteluissa esille nousseita asioita ja hieman linjauksia koulukonteksti huomioiden. Tämä artikkeli toimii myös ”avoimena kirjeenä” eri viranomaisille, jotka tekevät niin sanottuja tarkastuksia eri kouluissa (mm. AVIt, paloturvallisuudesta vastaavat tahot). Tavoitteena on löytää yhteinen ajattelutapa ja toimintamalli, joilla koulujen kemikaaliturvallisuutta sekä ohjeistetaan että tarkastetaan. 

Euroopan kemikaalilainsäädäntö monimutkaisin kaikista – miten sovelletaan kouluissa?

Eurooppalainen lainsäädäntö on monimutkaista, ja kemikaalilainsäädäntö on kaikkein monimutkaisin. Koulukonteksti tekee asian vielä hankalammaksi – samaa lainsäädäntöä yritetään tulkita ja soveltaa niin suurissa kemian alan yrityksissä ja laboratorioissa kuin koulujen kemian luokissa ja kemikaalivarastoissa. Vaatimukset olisivat samat, mutta käytännöt ja tarpeet kemikaaliturvallisuuden näkökulmasta ovat kaukana toisistaan. Eikä tilannetta auta se, että kouluissa kemikaaliturvallisuuteen liittyvästä työstä maksetaan kohtuullisen mitätön korvaus. 

Eurooppalainen kemikaalilainsäädäntö kehittyy koko ajan, tietenkin suuntaan, mikä vahvistaa kemikaaliturvallisuutta, mutta tuoden mukanaan byrokratiaa ja paineita, joita ei ole mitoitettu täysin erilaisiin konteksteihin, tässä nyt korostaen koulukontekstia. Konkreettisia esimerkkejä byrokratian lisäämisestä ovat huume- ja räjähteitä koskevan lainsäädännön vaikutus koulujen kemikaalien hankintakäytäntöihin. 

Selvityspyynnöt – joka kerta ja jokaiselta koululta – ihan totta?

Kemikaalitoimittajien vastuulle on säädetty, että niiden on selvitettävä, mihin kemikaalien tilaajat käyttävät tiettyjä kemikaaleja. Erilaisten lupien ja selvityksien antaminen erikseen joka koululta täsmälleen samoista asioista ja käytännöistä tuntuu turhauttavalta ja vaikuttaa enemmän mielivaltaiselta byrokratian lisäämiseltä kuin kemikaaliturvallisuuden lisäämiseltä. Miksi jokaisen koulun kemikaaliasioista vastaavan pitää hankkiessaan kaliumpermanganaattia tai etikkahappoanhydridiä pyytää hankintalupaa rehtorin allekirjoittamalla dokumentilla, jossa todetaan, ettei ainetta käytetä huumausaineiden valmistukseen? Hankintamäärät ja ostojen harvakuluisuus jo omasta puolesta todistavat asiaa. Tuhannen opettajan byrokratia tuskin edesauttaa huumausaineongelman ratkaisemista. 

Huumausaineiden lähtöaineiksi on luokiteltu mm. hapetusreaktioissa usein käytetty kaliumpermanganaatti, Siitä valmistetaan pitoisuudeltaan 0,10 M -liuoksia. Kaliumpermanganaattia säilytetään kiinteänä jauheena käytännössä grammoja kemikaalivarastoissa. Vastaavasti etikkahappoanhydridi, joka on aspiriinisynteesin yksi lähtöaine, ja jota käytetään koulusynteesissä 5,5 ml tai 6,0 g kuuluu selvitettävien aineiden joukkoon. Tätäkin koulujen kemikaalivarastoissa lienee vain grammoissa. Kemikaalin toimittajat ovat varmaankin saaneet ainakin sadasta koulusta selvityksen asiasta, silti sitä kysytään edelleen joka tilauksen yhteydessä – lakihan edellyttää. Onko kyse huumausaineiden valmistuksen estämisestä (mihin laki tähtää) vai turhauttavasta byrokratiasta, joka työllistää satoja opettajia aika ajoin? 

Räjähdysaineiden valmistuksessa lähtöaineiksi on luokiteltuna mm. typpihappo, rikkihappo ja vetyperoksidi. Näitä kouluissa nykyään on väkevinä liuoksina litran pulloissa (muovipullot erikoiskorkkeineen), koska koulujen kemikaalitoimittajat eivät toimita niitä pienemmissä pulloissa. Näistä oppilaita varten tehdään, jos ko. aineita yleensä oppilastöissä käytetään, laimennettuja liuoksia. Nämä liuokset kyllä edelleenkin CLP-luokituksen mukaan ovat vaarallisia aineita, mutta eivät kuitenkaan kiellettyjä. Myös näiden saamiseksi kouluihin täytyy tehdä selvitys ja toimittaa allekirjoitettu todistus. Käytännössä samankaltainen prosessi joudutaan tekemään ehkä vetyperoksidin vuoksi kerta vuoteen (hapot riittävät litran pulloissa vuosikausia). Onko kyse räjähteiden valmistuksen estämisestä (mihin laki tähtää) vai tässäkin tapauksessa turhauttavasta byrokratiasta?

Kemikaaliluettelot ja kemikaalien käyttöturvallisuustiedotteet

Jokaiselta koululta edellytetään kemikaaliluettelot, parhaimmillaan jopa viidet – kemian kemikaalivaraston, biologian, kuvataiteen, kotitalouden ja teknisen työn osalta. Sinällään on tärkeää ja mielekästä, että koulujen kemikaaleista on olemassa lakien ja asetuksien edellyttämät kemikaaliluettelot, mutta sen jälkeen tilanne alkaa jälleen muuttua tarpeettomalta tavalla turhan byrokratian luomiseksi. 

Koulujen kemikaaliluetteloita on tehty olemassa olevien ja aktiivisten opettajien toimesta tuotettujen ilmaisten luetteloiden (Google sheet tai Excel-tiedosto) pohjalta. Niissä on normien edellyttämät kuvaukset kemikaaleista, varoitus- ja vaaraluokittelun mukaiset varoitusmerkinnät ja vaaralausekkeiden maininnat sekä usein jo linkit kemikaalikohtaisiin käyttöturvallisuustiedotteisiin. Koulutuksessa on suositeltu kemikaalien sijainnin merkitsemistä, jotta vältettäisiin useamman luettelon tekeminen. 

Edellämainitut kemikaaliluettelomallit on laadittu koulujen tarpeiden näkökulmasta välttäen turhia ylimääräisiä ja epäkäytännöllisiä toimintoja. Näistä yksi esimerkki liittyy kemikaalien kulutuksen seurantaan tai yleensä kirjaamiseen kemikaaliluetteloihin. On jopa vaadittu ilmoittamaan kemikaalien määriä tonneissa, vaikka kouluissa kaikkien kemikaalien määrät ovat aivan eri kokoluokissa. Kuvitelkaa esim. kirjauksena 25 g hopeanitraattia viranomaisen vaatimuksena tonneissa: 25 g on 0,000025 tonnia. Ja jos kulutusta pitää vielä seurata, kun tosiaan kouluissa lienee yleensä 25 gramman pieni purkki, josta yhden litran 0,10 M hopeanitraattiliuoksen (joka kestää jopa useamman vuoden) valmistaminen vie 17 g. Sinällään voi olla mielekästä kirjata em. kemikaalipurkin koko kemikaaliluetteloon, jossa täydennystä tilatessa on tieto siitä, millaisia määriä yleensä hankitaan yhdessä tilauksessa. 

Oman mielenkiintoisen kuvionsa tuovat erilaiset käyttöturvallisuustiedotteet. Edellämainittuihin kemikaaliluetteloihin linkitetään yleensä kemikaalivarastoihin hankittujen aineiden käyttöturvallisuustiedotteet, esim. väkevät hapot, kiinteät emäkset. Kuitenkin kemian opetuksessa käytetään vain ja ainoastaan laimennettuja liuoksia. Kuvassa on kuvattu suolahapon käyttöturvallisuustiedotteiden sisältöjä eri konsentraatioissa (alimmaisen ruudun tekstissä termi “haitalliseksi” pitäisi olla “vaaralliseksi”. 

Esimerkiksi kouluissa käytettävien laimennettujen suolahappoliuoksien konsentraatiot ovat käytännössä aina alle 2,7 M eli alle 1

Valitettavasti käyttöturvallisuustiedotteiden kohdalla viranomaisten vaatimukset ja koulujen käytännöt eivät kohtaa toisiaan. Edellämainitun hankkeen tavoitteena on koota kouluissa käytettäviä kemikaaleja ja niiden laimennettuja liuoksia koskevat käyttöturvallisuustiedotteet.  

Riskien arviointi kouluissa – milloin kouluissa ilmenee riski?

Valtioneuvoston asetus kemiallisista tekijöistä työssä (VnAsetus 9.8.2001/715) toteaa

”Riskien arviointi on esitettävä tarkoituksenmukaisella tavalla kirjallisessa muodossa ja siinä on eriteltävä toteutetut ennalta ehkäisevät toimenpiteet ja suojelutoimenpiteet. Riskien arviointiin voi sisältyä selvitys siitä, että perustellusta syystä yksityiskohtaisempi riskien arviointi ei ole tarpeellinen. Riskien arviointi on pidettävä ajan tasalla ja se on tarkistettava erityisesti, jos työpaikan olosuhteiden muutokset tai työntekijöiden terveydentilan seurannan tulokset edellyttävät sitä.”

Kouluissa tapahtuvassa riskien arvioinnissa (ja sen edellyttämisessä viranomaisten taholta) täytyy huomioida seuraavat seikat, kun se on hyvin dokumentoitu:

• ”esitettävä tarkoituksenmukaisella tavalla” eli koulukonteksti huomioidaan, KUN kemikaaliluettelossa on kirjattu selkeästi käyttöturvallisuustiedotteet (kuten lakikin edellyttää) ja kun koulun kokeellisten töiden yhteydessä ja työohjeissa esitellään niissä riittävät huomiot (vaaralausekkeet, ensiaputoimet jne.)
• ”ehkäisevät toimenpiteet ja suojelutoimenpiteet” eli todetaan kokeellisten töiden työohjeissa mm. kemikaalien käyttöön tarkoitetut välineet, tarvittavat suojavälineet (suojalasit, työtakki ja mahdollisesti käsineet) ja työvaiheet (jotka on laadittu joko oppikirjassa olevien ohjeiden tai opettajan asiantuntemuksen ja ennakolta tehtyjen valmistelujen pohjalta)
• ”perustellusta syystä yksityiskohtaisempi riskien arviointi ei ole tarpeellinen” -selvitys koulujen käyttämät oppikirjat sisältävät runsaasti huomioita kemikaaliturvallisuuteen liittyen, jokaisen demonstraationa ja kokeellisena työnä toteuttavien ohjeiden mukana on osio, jossa selvitetään kemikaaliturvallisuuteen ja myös jätteiden käsittelyyn liittyvät asiat (kts. esimerkit alla)
• ”on tarkistettava” -kohta  

Koulujen käyttämät oppikirjat sisältävät runsaasti huomioita kemikaaliturvallisuuteen liittyen. Jokaisen demonstraationa ja kokeellisena työnä toteuttavan ohjeen mukana on osio, jossa selvitetään kemikaaliturvallisuuteen ja myös jätteiden käsittelyyn liittyvät asiat. 

Onko tarpeen koota näitä johonkin erikseen vai voidaanko todeta, että yleisesti ottaen oppikirjojen (joita joka tapauksessa kopioitaisiin ja siteerattaisiin) maininnat ovat riittävät koulukontekstissa.

Kuvissa poiminnat hapen valmistuksen ja kidevedellisen suolan kaavan määrittämisen työohjeista (kirjasta Mooli 1–2)

Riskien arvioinnissa täytyy pohtia aina myös altistumista. Juuri tässä koulukonteksti on todella erilainen kemian teollisuuteen ja perinteisiin laboratorioihin verrattuna. Altistusajat ja -määrät, joille altistutaan ovat käytännössä niin minimaalisia, ettei niistä voida laskea asiallisia tuloksia. Käytännössä riskit ovat olemattomat, ja niissäkin tapauksissa, kun oikeasti käsitellään väkeviä liuoksia tai pölyäviä jauheita, altistusajat lasketaan minuuteissa vuodessa. 

Opettajien pedagoginen osaaminen ja demonstraatiokorvaukset

Kemian opettajien palkkauksessa on huomioitu työohjeiden laadintaan ja kokeellisten töiden testaamiseen tarpeellinen aika demonstraatiokorvauksien muodossa. Opetussuunnitelmien ja myös kemian ainedidaktiikan mukaiset selkeät vaatimukset kokeellisten töiden liittämiseen osana kemian opetusta edellyttävät näitä asioita. Kun huomioi niin oppikirjojen ja opettajien panostukset työohjeiden laadinnassa, syntyy perusteltu syy jättää yksityiskohtaisten riskien arvioinnit (ja niiden erillinen dokumentointi) kouluissa tekemättä. Riskien arvioinnissa tärkeintä on se, että riskejä arvioidaan oppitunteja valmisteltaessa tuntisuunnitelmien tai vastaavien laadinnan yhteydessä työskentelyyn osallistuva ryhmä ja sen dynamiikka huomioiden (jopa jokaisen kokeellisen työn tai demonstraation kohdalla). Tärkeää ei voi olla se, että syntyy yksityiskohtia dokumentteja viranomaisia varten näistä asioista. Opettajien tehtävänä on opettaa, ei synnyttää dokumentteja opetuksen perusteluiksi (dokumentteja, joita on jo olemassa osana materiaaleissa ja toistetaan opetustilanteessa). 

Ari Myllyviita MAOL ry:n hallituksen jäsen, kemikaaliturvallisuuskouluttaja