Kirjallisuutta: Tiedonjano – vuosi seikkailuja tieteen viidakoissa

Esko Valtaoja: Tiedonjano – vuosi seikkailuja tieteen viidakoissa. Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 286 sivua.

Uusimmassa kirjassaan Tiedonjano, Esko Valtaoja (joka ei kaiketi esittelyjä kaipaa) tekee ajallisesti vuoden kestävän retken tieteen maailmaan uusien tiedeartikkelien kautta. Artikkelit hän valikoi vuonna 1869 perustetun Nature-lehden tasokkaista jutuista. Lehti on maailman johtava yleistiedelehti, joka ilmestyy viikoittain. Lehden saaminen Suomeen kestää ilmeisesti satunnaisen ajan ja siltä osin Suomen Postikin saa oman hilpeän mainintansa kirjassa.

Kirjassa käydään läpi kuukausittain saman kuukauden artikkeleita uusimmissa lehdissä.  Ei suinkaan kaikkia, vaan valikoidusti. Selkeää valintaperustetta ei taida edes olla, kunhan asia on vaikuttanut kirjan kirjoittajasta esittelemisen arvoiselta ja mielenkiintoiselta. Mielenkiinnon on voinut herättää myös artikkelin otsikko, jota kirjoittaja ei ole ymmärtänyt. Se ei ole estänyt valitsemasta juttua, lisätietoahan on löydettävissä lähes määrättömästi ja tiedon hakeminenkin on hauskaa.

Artikkeleja ei suinkaan ole esitelty järjestelmällisesti alusta loppuun, vaan idean tai sovelluksen tasolla värittäen tekstiä välillä muistoilla lapsuudesta, välillä pohdinnoilla aiheesta ja aiheen viereltä. Valtaojan tapa edetä kirjassaan asiasta A asiaan B ei todellakaan ole suora. Välillä poukkoillaan pohdiskelemassa naisen asemaa tieteessä ja tieteentekijänä tai vieraillaan kulttuurin maailmassa scifin tai runojen kautta. Asiaan B päästään kyllä aina ja sivujuonteet tekevät tekstistä kiinnostavan ja välillä erittäin hauskan. 

Käsiteltyjä aihepiirejä ovat mm. ihmisen alkuperä, neurotieteet, vesi, tietotekniikka ja monta muuta, joita en osaa varmuudella sijoittaa minkään perinteisen tieteenalan alle. Tähtitieteen puolella vieraillaan usein ja se sitoo monia kummalliseltakin kuulostavia asioita toisiinsa.

Lukujen otsikot eivät loppujen lopuksi kerro kovin paljon sisällöstä: Veden laulu, veden nauru, Indiana Jones ja valotutkan temppeli, Ei tänä iltana Joséphine jne. Teksti täytyy lukea, jotta ymmärtää otsikoinnin logiikan. Sillä oikeasti on logiikka.

Kirjan lukeminen herättää uteliaan mielen ja se lienee eräs tarkoituskin. Itse en kuvittelekaan ryhtyväni lukemaan Nature-lehteä. Tuskin siitä mitään ymmärtäisinkään. Tämän kirjan lukeminen herätti kuitenkin ajatuksen ryhtyä seuraamaan nykyistä aktiivisemmin Suomessa ilmestyviä kansantajuisia ja silti tasokkaita tieteestä kertovia lehtiä kuten esimerkiksi Tiede tai Tähdet ja Avaruus. Ei sillä, että missään tarvitsisin tietoa pulsarien viimeisimmistä kuulumisista tai neandertalilaisten uutisista. Ei näistä asioista lueta sen takia, että niitä voisi tarvita jossain, vaan siksi että on kiva tietää. Tarve voi tulla myöhemmin, jos on tullakseen. Ei silläkään ole niin väliä. Toisaalta olenkin boomeri enkä ymmärrä ”EiVoiVähempääKiinnostaa”-ajattelua. 

Tieteessä tapahtuu paljon ja yllättävänkin nopeasti, sekin selviää kirjasta. Vaikka ei ehdi eikä jaksa yrittää surffailla Valtaojan tapaan tieteen eturintamassa, ainakin opetusalalla olevien on syytä olla jollain tasolla kärryillä siitä missä mennään. Opiskeluaikojen tiedot ovat valtaosalla meistä osin vanhentuneita. Siitäkin syystä tällaista kansantajuistamista tarvitaan. 

Valtaoja on kirjoittanut lukuisia kirjoja ja ne kaikki ovat lukemisen arvoisia. Tiedonjano ei ole mielestäni aivan parhaimmistoa hänen kirjoistaan, mutta kokonaisuudessaan hänen kirjojensa taso on niin korkea, että alle erinomaisen ei tämäkään mene. Itselleni tämä taas kerran lisäsi tiedonjanoa, ei suinkaan sammuttanut. Kirja herättää kiinnostuksen niin monia asioita kohtaan, että ainakin omalla kohdallani otan sen jossain vaiheessa uudelleen luettavaksi. Ihan vain tiedonjanon takia.