Ylöspäin eriyttämisestä peruskoulun yläluokilla
Kymmenvuotisen opettajaurani aikana olen pitänyt erityisen tärkeänä asiana ylöspäin eriyttämistä. Olen opettanut kolmella asteella, mutta käsittelen kirjoituksessani yläkoulun näkökulmaa. Kirjoitus pohjautuu riviopettajan omiin arkisiin kokemuksiin, joskin olen toki seurannut jo pitkään matemaattisten aineiden osaamisen laskua käsittelevää keskustelua. Toivoakseni ylöspäin eriyttämisen aihepiiri herättää keskustelua alamme ammattilaisten joukossa, kenties täällä Dimensio-lehden sivuilla saakka.
Taitavat ja opinhaluiset ansaitsevat mielestäni tukea siinä missä muutkin, enkä tarkoita tällä pelkkää itsenäistä tekemistä nykyisten tai tulevien oppikirjojen parissa. En myöskään rajaisi ylöspäin eriyttämistä kaipaavaa kohderyhmää ainoastaan pieneksi lahjakkaiden joukoksi, vaan puhutaan jopa 25–30 prosentista oppilaita eli suunnilleen siitä määrästä, jotka yltävät kiitettäviin arvosanoihin. Peruskoulun alkuaikoina tämän kokoinen joukko ahersi matematiikan laajalla tasokurssilla ja hieman myöhemmin kansoitti matematiikan valinnaiset ja syventävät kurssit. Nykyään matematiikan kaikille yhteinen tuntimäärä luokilla 7–9 on jopa hieman korkeampi kuin vaikkapa vuosituhannen alussa, mutta kovat osaajat tuntuvat mm. PISA-tutkimuksessa olevan hakusessa. Tilanne on sama myös muissa matemaattisissa aineissa.
Matematiikassa tärkein käyttämäni ylöspäin eriyttämisen keino on ollut se, että olen pystynyt houkuttelemaan matematiikassa kyvykkäitä ja siitä innostuneita panostamaan enemmän aikaansa tämän aineen opiskeluun. Suomessa matematiikan tuntimäärä on moniin muihin maihin verrattuna varsin matala, eikä ole todennäköistä, että oppisimme matematiikkaa muita paremmin vähäisellä vaivalla. Monet oppilaat ovat vuosien varrella osallistuneet innokkaasti muun muassa koulupäivän ulkopuolella pidettyyn matematiikkakerhoon sekä ylimääräisiin välituntisessioihin, joiden aikana on syvennetty tunnilla opittua. Täytyy vielä erikseen kiittää ensimmäistä työnantajaani Jämijärven kuntaa siitä, miten ennakkoluulottomasti kunta aikanaan lähti heti tukemaan matematiikkakerhon toimintaa, kun olin ajatukseni tästä ääneen lausunut. Oppilaskerhot voisivat yhä olla tehokas ylöspäin eriyttämisen työkalu. Toisin kuin voisi luulla, ainakaan omat oppilaani eivät odottaneet kerhotunneilta ”laulua ja leikkiä”, vaan tunnollisesti harjoittelivat esimerkiksi sellaisia algebran taitoja, joita aikanaan opetettiin laajalla tasokurssilla ja sittemmin yläasteen valinnaiskursseilla.
Ylöspäin eriyttävästä yläkoulun matematiikan materiaalista voisin nostaa esiin monien tunteman Kuutio Ekspertti -kirjan. Kirja on jaoteltu samalla tavalla kuin Kuutio-sarja muutenkin. Lähes jokainen Ekspertti-kirjan tehtävä on paljon haastavampi kuin yksikään vastaavan aiheen aukeamatehtävä, joten opettajan on hyvä itse valita tehtävät oppilaille. Aikanaan myös Laskutaito-sarja sisälsi erinomaisia syventäviä tehtäviä. Pidemmissä ylöspäin eriyttämisen projekteissa olen hyödyntänyt esimerkiksi vanhoja oppikirjoja, Solmu-lehden diplomitehtäviä sekä MAOLin kilpailutehtäviä. En ole yleensä pitänyt hyvänä ajatuksena sitä, että oppilaat etenisivät itsenäisesti kirjaa eteenpäin, saati aloittaisivat lukion kirjojen laskemista yläkoulun aikana. Eriyttäminen syventämällä yläkoulun tasoista materiaalia tarjoaa takuulla riittävästi haasteita.
Fysiikan ja kemian eriyttämisessä ylöspäin päädyn usein laskennallisilla tehtävillä syventämiseen. Äkkiseltään tulee mieleen, että myös oppilastyöt ja erilaiset projektit tarjoavat hyviä eriyttämisen mahdollisuuksia näissä aineissa. Kenties paras ratkaisu on sellainen, jossa ylöspäin eriyttäminen sisältää sekä kokeellisuutta että laskennallisten taitojen kehittämistä. Fysiikassa tällaisia oppilastöitä ovat esimerkiksi metallin ominaislämpökapasiteetin määrittäminen tai kytkennän energiankulutuksen määrittäminen. Kemiassa taas olen teettänyt liukenemislämmön määrittämiseen liittyvät työn, jos 9. luokalla on ehditty käsitellä yksinkertaista ainemäärään liittyvää laskentaa. Ylöspäin eriyttävien tehtävien aarreaittana olen hyödyntänyt Viron peruskoulujen valtakunnallisia kokeita, jotka ovat verkossa saatavilla. Samalla voi todeta sen seikan, että Viron opetussuunnitelman vaativuustaso on matemaattisissa aineissa Suomea edellä enemmän kuin parin piirun verran.
Matemaattisesti kaikkein lahjakkaimmat huomataan kyllä ennemmin tai myöhemmin esimerkiksi kilpailumenestyksen myötä, Suomessakin. Sen sijaan se suuri joukko, joka enemmän tai vähemmän ponnistellen menestyy kiitettävästi tai erinomaisesti koulukokeissa, jää helposti vähemmälle huomiolle etenkin silloin, jos opetusryhmässä esiintyy merkittäviä oppimisen tai työrauhan haasteita. Ylöspäin eriyttäminen on varteenotettava keino auttaa kiitettävän tason oppilaita löytämään taso, jolla he voivat kokea onnistumisen tunteita lähikehityksen vyöhykkeellään. Väittämäni on, että hyvin monella tämä taso on lopulta huomattavasti korkeampi kuin opetussuunnitelman kiitettävän osaamisen kriteeri tai kirjan haastavin aukeamatehtävä.
Tilaa Dimension uutiskirje – saat sähköpostiisi aina kuunvaihteessa koosteen tuoreimmista artikkeleista
