Kirjallisuutta: Digiajan tietosuoja
Petteri Järvinen: Digiajan tietosuoja. Tammi, 2022. 334 s.
Petteri Järvinen on tarttunut aiheeseen, jonka merkitys kasvaa jatkuvasti. Mitä enemmän teemme asioita verkossa, sitä enemmän meidän jokaisen on syytä ymmärtää myös mahdollisuuksista tietojemme väärinkäyttöön. Tämä kirja kannattaa lukea niidenkin, jotka ovat sitä mieltä, ettei heillä ole mitään salattavaa.
Asiat muuttuvat ajan myötä. Siitä kertoo sekin, että tämä on kolmas Järvisen kirjoittama kirja, joka liittyy tietoturvaan. Tilanteet muuttuvat ja verkon käyttö lisääntyy sellaisella vauhdilla, että voisi kuvitella, että tarve seuraavalle kirjalle olisi jo selvästi alle kymmenen vuoden kuluttua.
Kirjassa käydään leppoisalla tavalla ja runsaiden esimerkkien kautta läpi meitä kaikkia koskettavia asioita. Mistä tietää, milloin hetun voi/saa/pitää kertoa ja kenelle? Mikä olikaan Satu ja mitä sillä tehdään? Missä voin tehdä suoramarkkinointikiellon ja miten se tehdään?
Joudumme enemmän ja enemmän tunnistautumaan sinne ja tänne, vahvalla tunnistautumisella pankkiin tai viranomaispalveluihin tai kevyemmällä tunnistautumisella lukuisiin muihin palveluihin. Meillä on vanhoja muistisääntöjä salasanojen luomiseen, pätevätkö ne enää?
Identiteettivarkauden uhriksi voi joutua kuka tahansa. Kannattaa siis olla hereillä siitäkin aiheesta, vaikka olisikin varma, ettei se minua koske.
Jos käytät sosiaalista mediaa, on ainakin kiva, mutta myös tarpeellista ymmärtää sen toiminnasta edes alkeet. Mistä ne Facebookin kummallisen tuntuiset kaverisuositukset tulevat? Voisikohan niitä jotenkin välttää? Voinko ylipäätään säilyttää yksityisyyteni, jos olen jossakin sosiaalisen median palvelussa?
Kirjassa on paljon esimerkkejä meiltä ja vähän maailmaltakin ja lähes jokainen niistä koskee meitä kaikkia. Ainakin niitä meistä, jotka käyvät kaupassa, hankkivat passin, matkustavat, ostavat verkosta jotain, käyttävät verkkopankkia, selaavat tietoja internetistä, vievät roskia yleiseen roskikseen jne jne.
Eli siis myös sinua.
Mihinkään korkealentoisiin tietoteknisiin asioihin kirjassa ei mennä, vaan teksti pysyy koko ajan mukavasti maan pinnalla ja jokapäiväisissä asioissa. Erityisen mukavia olivat monen luvun lopussa olevat muistilistat asioista, jotka jokaisen kannattaa tehdä oman tietoturvansa parantamiseksi.
Nuorille näitä asioita ei voi liiaksi korostaa, ei silloinkaan kun tietoturva tuntuu heille hyvinkin kaukaiselta asialta. Viimeistään työelämän kautta se tulee lähemmäksi, halusi tai ei.
Jotkut suositukset kolahtivat henkilökohtaisestikin. Muinaisessa internetissä meikäläiset ääkköset olivat hankalia tai jopa kiellettyjä monessa paikassa. Tilanne on tästä parantunut, mutta Järvinen (ehkä pilke silmäkulmassa) suosittelee harkitsemaan nimenvaihtoa paljon matkustaville, joilla on paljon ääkkösiä nimessään. Monta kirjan suositusta olen tehnyt tai tulen tekemään, mutta tämä jääköön ennalleen.
Kirja on nopea lukea, mutta kutsuu selaamaan uudelleen ja uudelleen. Ensimmäisen lukemisen jälkeen olen tarttunut kirjaan lukuisia kertoa ja tarkistanut asioita ja toteuttanut muistilistan vielä tekemättömiä kohtia (pl. nimenmuutos). Opetustyössä tämä on varsinainen aarreaitta perusteellisine kansantajuisine selostuksineen. Matematiikan tunnille jää pohdittavaksi hetun laskentatavat meillä ja muualla ja hetujen riittävyys jatkossakin.
Ostoslistallekin tulee jotain. Taidan hankkia Airtagin, kunhan tiedän mistä niitä saa.
