Ei pahantapaisille

Tässä artikkelissa tarkastellaan lyhyesti ennen peruskoulua käytössä ollutta rinnakkaiskoulujärjestelmää ja erityisesti oppikoulun pääsykokeiden matematiikan tai silloin laskennon osuutta. 

Rinnakkaiskoulujärjestelmä oli Suomessa käytössä ennen peruskoulun tuloa 1970-luvulla.  

Järjestelmässä oli kansakoulu ja oppikoulu, jotka toimivat rinnakkain. Kansakoulu aloitettiin pääosin seitsemänvuotiaana, se kesti kuusi vuotta ja oli ilmainen. Kansakoulun jälkeen osa oppilaista jatkoi kansalaiskouluun tai ammatilliseen koulutukseen. Kansakoulusta saattoi pyrkiä oppikouluun oppilaan täytettyä kymmenen vuotta ja kun vähintään neljä alinta luokkaa kansakoulusta oli käytynä. Oppikoulu oli maksullinen ja myös oppimateriaalit tuli hankkia itse. Oppikoulu jakaantui viisi vuotta kestävään keskikouluun ja kolmevuotiseen lukioon. 

Oppikouluun pyrkimisen edellytykset oli asetuksella tarkoin määritelty. Ensimmäiselle luokalle pyrkijän oli täytettävä vähintään kymmenen ja enintään kolmetoista vuotta sinä vuonna, jolloin ensimmäinen luokka oli tarkoitus aloittaa. Jotkut oppilaat aloittivat koulun jo kuusivuotiaina, siitä tullee tuo mahdollisuus pyrkiä kymmenvuotiaana.

Kaikki pääsykokeen hyväksytysti suorittaneet eivät suinkaan päässeet aloittamaan oppikoulussa, koska paikkoja oli liian vähän. Pääsykokeisiin tuli siis valmistautua huolella, koska valinta suoritettiin paremmuusjärjestyksessä. 

Pääsykokeet järjestettiin keväällä heti koulujen loputtua kaksipäiväisinä ja toisen kerran syksyllä ennen syyslukukauden alkua. Syksyn kokeisiin osallistuville oli varattu kymmenen prosenttia paikoista. Varsinkin niillä paikkakunnilla, joilla oli useita oppikouluja, piti tarkkaan harkita, mihin kouluun pyrkii, koska yhteisvalintaa ei ollut. 

Oppikoulusta tuli vuosikymmenten myötä yhtä suositumpi, ja 1960-luvun lopulla jo lähes puolet kävi oppikoulun, määrän oltua 1950 vain noin 25 %. Oppikoulun maksullisuus rajoitti monen mahdollisuuksia, ja vähitellen komiteamietintöjen pohjalta päädyttiin yhtenäiskoulujärjestelmään, peruskouluun, johon siirryttiin asteittain vuodesta 1972 alkaen. 

Jo vuonna 1966 oli esitetty huoli siitä, että oppikoulun pääsyvaatimuksia on huomattavasti helpotettu. Lisää paikkoja mahdollinen helpottaminen ei kuitenkaan tuonut, joten edelleen oppikouluun pääsivät vain parhaat. Tehtäviä vertailemalla kovin oleellista eroa vaatimustasossa ei ollut havaittavissa vuosien 1958 ja 1968 välillä.

Pääsykoe ja taustatekijät

Pääsykoe oli keskeinen oppikoulun valintaperuste, mutta pääsyyn vaikuttivat myös oppilaan sijoitus kansakoululuokkansa lukuaineiden keskiarvon mukaisessa paremmuusjärjestyksessä. Mielenkiintoista on myös se, että opettajan tehtävänä oli arvioida koko luokan taso asteikolla 

• huomattavasti keskitasoista pystyvämpi
• jonkin verran keskitasoa pystyvämpi
• keskitasoinen
• jonkin verran keskitasoa heikompi
• huomattavasti keskitasoa heikompi. 

Myös luokan koko otettiin huomioon, samoin oppilaan mahdollisia sairauksia. Ikä vaikutti pisteitä vähentäen, 12-vuotiaalta pyrkijältä vähennettiin 2 pistettä ja puolen vuoden välein (12,5 v, 13 v ja 13,5 v) kaksi lisää, kunnes 13,5-vuotiaan pistevähennys oli jo 8 pistettä. Pisteytys on kokonaisuutena monimutkainen, mutta keskeisessä roolissa ovat pääsykokeista saadut pisteet.

Opettaja arvioi myös oppilaan edellytyksiä menestyä oppikoulussa erityisesti keskittymisen osalta. 

Mitä oppikouluun pyrkivän tuli osata?

Kaksipäiväisissä kokeissa tehtävät käsittelivät äidinkieltä ja matematiikkaa/laskentoa. Tässä tekstissä tarkastelen erityisesti matematiikan tehtäviä vuosina 1958 ja kymmenen vuotta myöhemmin 1968. 

Lukija voi verrata tehtävien vaativuutta nykyisiin peruskoulun tehtäviin huomioiden, että pyrkijät olivat pääosin nykyisten 5-6-luokkalaisten ikäisiä. 

Matematiikan (siihen aikaan laskento) tehtävät jakaantuivat kolmeen osaan:

• Mekaaniset tehtävät 8 tehtävää, aikaa 24 minuuttia
• Päässälaskut 10 tehtävää, aikaa yksi minuutti tehtävää kohden
• Sanalliset tehtävät 5 tehtävää/koe. Kaksi koetta peräkkäisinä päivinä. Suoritusaika 60 minuuttia/koe. 

Ohessa näytteitä joistakin tehtävistä edellä mainituilta vuosilta.

Mekaaniset tehtävät keväällä 1958. Selvää on, että laskimia ei siihen aikaan ollut.

1. 400 000 – 7054 + 7053
2. 2078 ∙ 309
3. Kerro kuudella 70 hehtolitran kahdeksasosa

Vastaavat tehtävät kymmenen vuotta myöhemmin keväällä 1968 osin mukaillen tehtävän vaativuustason säilyttäen

1. 50463 : 63 + 26
2. 5 km – 2 km 50 m + 950 m
4. M ja P olivat talven aikana hiihtäneet yhteensä 956 km. M oli hiihtänyt 132 km enemmän kuin P. Kuinka paljon M hiihti talven aikana? 

Päässälaskukoe on erityisen mielenkiintoinen, koska edelleen järjestetään päässälaskukilpailuja. Tehtävät eivät ole täysin samassa järjestyksessä kuin olivat kokeessa. Tehtävät osin mukailtu.

Päässälaskut luettiin ääneen ja opettaja kirjoitti tehtävässä esiintyneet tässä lihavoidut luvut taululle.

Vuosi 1958

1. 7 + 17 + 27
2. 1 ∙ 2 ∙ 3 ∙ 4 ∙ 5
3. Kerro neljällä puolet kolmestakymmenestä 
4. M aikoi ostaa 6 pussia karamelleja, mutta ostikin niiden sijaan suklaapatukoita, jotka maksoivat kappaleelta kolmasosan karamellipussin hinnasta. Kuinka monta suklaapatukkaa M sai?

 Vuosi 1968 

1. Luvun ja sen puolikkaan erotus on 18. Mikä on kyseinen luku?
2. Mikä on parittomien yksinumeroisten lukujen summa?
3. Leena osti kolme ruusua, jotka maksoivat 2 € kappaleelta sekä kortin, jonka hinta oli 1,5 €. Kuinka paljon hänelle jäi rahaa kymmenestä eurosta?

Vertailun vuoksi vuoden 2021 MAOL-päässälaskukilpailun tehtäviä alaluokkalaisille.

1. 16 – 5 ∙ 2
2. Kerro luku 4 lukujen 9 ja 3 summalla.
3. Lukujono alkaa 1, 2, 4, 7, 1, …

Vertailussa on syytä huomata se, että nyt mukana on negatiivisia lukuja ja yhtälöitäkin. Niitähän ei kansakoulussa opetettu lainkaan.

Lopuksi pääsykokeissa oli vielä tunnin kestävä sanallisten tehtävien osuus kahtena peräkkäisenä päivänä. Tehtävät arvosteltiin pistein 0, 1, 2. Kaksi pistettä oppilas sai täysin oikeasta suorituksesta. Yhden pisteen saattoi saada, jos ratkaisuun tuli pieni laskuvirhe, joka ei muuttanut tehtävän luonnetta. Yhteensä yhdestä sanallisten tehtävien kokeesta saattoi saada kymmenen pistettä. Pääsykokeessa huomioitiin kahden sanallisen kokeen keskiarvo pyöristettynä. 

Vuodelta 1958 

1. Pekka sai kummitädiltään rahaa 1500 € polkupyörän ostoon. Lisäksi hän sai äidiltään 600 €. Näin hän oli saanut kolmasosan siitä, mitä hänellä oli ennestään säästettynä pyörää varten. Paljonko rahaa hänellä oli kaikkiaan pyörää varten?
2. Muodosta luvun 52 189 numeroista suurin mahdollinen kolminumeroinen luku ja pienin mahdollinen nelinumeroinen luku. Laske näin saatujen lukujen erotus.
3. Kalastuskilpailussa voittaja sai vain yhden kalan, joka painoi 3 kg 100 g. Toinen kilpailija sai yhden kalan, joka painoi 1 kg 620 g ja kolme 150 g painavaa kalaa. Kuinka paljon vähemmän hänen saaliinsa painoi kuin voittajan saalis?

Vuodelta 1968

1. Leena kertoi luvun 275 luvulla 13. Maija kertoi saman luvun yhdeksällä. Kuinka suuri oli heidän saamansa tulosten erotus?
2. Päiväpeite muodostuu 462 samankokoisesta osasta.  Yhdestä 50 g painoisesta lankakerästä voidaan virkata 14 osaa. Kuinka paljon peitteeseen tarvitaan lankaa?
3.  Mikä on lukua 1771 lähinnä oleva kokonaisluku, joka voidaan jakaa tasan luvulla 56?

Oppikoulun pääsykokeiden merkitys oli jatko-opintojen osalta suuri. Oppikouluun pääseminen  mahdollisti myöhemmin lukioon pääsyn ja sen myötä aikanaan korkeakouluopinnot. Siksi pääsykokeisiin panostettiin paljon. Lähes kaikkien pyrkimistä suunnittelevien kirjahyllystä löytyi Kauko Kyyrön ja Heimo Veijolan toimittama Oppikouluun pyrkivän opas, josta otettiin kaikkiaan yhdeksäntoista painosta. Viimeisen painoksen 1971 toimitti Veijola yksin loppuun Kyyrön menehdyttyä.

Myös muita vastaavia ohjekirjoja käytettiin ja harjoiteltiin niiden avulla. Menetelmä, jolla keskikouluun oli mahdollista päästä, aiheutti sen, että samalla luokalla keskikoulussa saattoi olla hyvin eri-ikäisiä oppilaita. Osin tämä johtui siitä, että pyrkimisikä vaihteli, mutta myös luokalle jääminen oli myös hyvin yleistä. Oppilas saattoi saada ehdot joissakin aineissa (korkeintaan kahdessa). Mikäli hän suoritti ne hyväksytysti kesällä, hän pääsi jatkamaan seuraavalle luokalle. Muutoin hän jäi luokalleen. Luokalle saattoi jäädä myös suoraan ja usein näin tehtiinkin, jotta voitiin kerrata kunnolla. 

Löysin hyllystä oman kouluni vuosikertomuksen keskikouluajalta. Aikana ennen GDPR-määräyksiä, siihen oli painettu kaikkien syntymäajat päivälleen. Ikäero luokan nuorimman ja vanhimman oppilaan välillä oli siinä enimmillään neljä vuotta omalla luokallani, jossain vaiheessa ero oli muistaakseni viisikin vuotta. Melkoinen ero, kun kyse on murrosikäisistä 10-16-vuotiaista. Lapsena sitä ei huomannut mitenkään, opettajilla saattoi olla haastetta enemmänkin. 

Äidinkielen kokeesta

Äidinkielen koekin ansaitsee muutaman sanan. Siinä kokeessa oli sanelutehtävä, jossa opettaja saneli lyhyehkön, noin puolikas arkkia, tekstin ja oppilaan piti kirjoittaa se välimerkkeineen samalla tavoin. Isot kirjaimet piti osata kirjoittaa oikein, samoin pitkätkin sanat. Keskittymistä se ainakin vaati. 

Aikaa oli 45 minuuttia. 

Toinen äidinkielenkokeista oli toistamiskoe, jossa oppilaan piti pystyä toistamaan sisällöllisesti kahteen kertaan ääneen luetun tekstin tapausten kulku ja asia mahdollisimman hyvin. Kirjoittamiseen oli käytettävissä aikaa 45 minuuttia.

Kolmantena kokeena perinteinen esseen (silloin aineen) kirjoittaminen, aikaa siihenkin 45 minuuttia.

Tätä voi verrata ylioppilastutkinnon äidinkielen kokeeseen, jossa on lukutaidon koe ja kirjoitustaidon koe. Menetelmät materiaalit toki oman aikansa lapsia. 

Miksi ei pahantapaisille?

Otsikko ”ei pahantapaisille” viittaa oppikoulun pääsytutkinnosta annetun asetuksen kolmanteen momenttiin, jonka mukaan pyrkijä ei saa olla pahantapainen. Tätä ei määritellä sen enempää, ehkä siitä olisi kerrottu jotain taustamateriaaleissa. Olisi mielenkiintoista tietää, mitä termillä tarkoitettiin. Itse epäilen siinä ajatellun enemmän keskittymiskykyä tai sen puutetta kuin kovin negatiivissävyistä paha-sanaa. 

Asetuksella ohjattiin muutoinkin hyvin yksityiskohtaisesti pääsytutkintoa ja siihen osallistumista huomioiden monenlaisia sairauksiakin. 

Pääsytutkintoa varten tehdyissä oppaissa ohjattiin korostetusti sitä, että kansakoulun oppimäärä tulee osata hyvin ja kehotettiin keskittymään opetukseen. 

Opintojen ohjauksena voitaneen pitää sitä, että oppaissa painotettiin pitkäjänteisen opiskelun merkitystä sen sijaan, että juuri ennen koetta luettaisiin liian tiiviisti. 

Eräässä oppaassa kannustuksena oli mainittu se, että pyrkijän ei tarvitse olla nero tai erikoisen lahjakas. Tunnollisuus ja ahkeruus korvaavat oppaan mukaan suuresti lahjakkuuden. 

Pohdintaa

Vanhoissa tehtävissä käytettiin paljon suurempia lukuja ja edellytettiin, että niillä osataan laskea. Kuusinumeroinen luku tehtävässä ei ollut mikään harvinaisuus. Laskurutiini oli varmaankin huomattavasti parempi kuin nykyään, koska laskimia ei ollut ja keskityttiin pelkästään peruslaskutoimitusten hallintaan ja soveltamiseen. 

Ylioppilaskirjoituksissakin on kokeen osa, jossa laskinten käyttö on kielletty. 

Laskurutiinia tarvitaan ja sen myötä tulevaa kykyä arvioida tuloksen oikeellisuutta. Meistä jokainen on varmasti törmännyt kaupassa tilanteeseen, jossa nuori myyjä kaivaa laskimen esille laskeakseen yksinkertaisen laskutoimituksen, jonka asiakas on laskenut päässään paljon nopeammin.

Jätänkin lukijan pohdittavaksi, olisiko laskurutiinia tai joitain muita asioita kehitettävissä sellaiseksi, ettei laskinta tarvittaisi yksinkertaisten peruslaskutoimitusten tekemiseen. 

Taustaa:

Kyyrö – Veijola: Oppikouluun pyrkivän opas – uudistettu laitos keväällä 1959

Kyyrö- Veijola Oppikouluun pyrkivän opas – uudistettu laitos keväällä 1971

Paturi- Pertilä: Aiotko oppikouluun 1958

https://www.rakennettuhyvinvointi.fi/fi/koulurakennukset/1940-1950-lukujen-koulu-lakeja-ja-tilastoja

https://fi.wikipedia.org/wiki/Peruskoulu_Suomessa

https://www.eduskunta.fi/FI/naineduskuntatoimii/kirjasto/aineistot/yhteiskunta/historia/eduskunta-tekee-paatoksen-peruskoulusta/Sivut/riittaako-rinnakkaiskoulujarjestelma.aspx