Aineenopettajana ammattikoulussa ja ammattikorkeakoulussa
Uravaihtoehto perusopetuksen ja lukion ulkopuolella
4. marraskuuta 2025 pidettiin MAOLin jäsenilta nimikkeellä “Matematiikan opettajan rooli amiksessa ja AMK:ssa”. Aihe tuntui kiinnostavan, sillä työpäivän jälkeenkin linjoilla oli toistakymmentä kuulijaa. Kerroimme kokemuksistamme matematiikan opettajina Salon ammattiopistossa ja Turun ammattikorkeakoulussa. Ammattikoulut ja ammattikorkeakoulut järjestävät oman opetuksensa, joten eroja voi olla muihin ammattikouluihin ja ammattikorkeakouluihin verrattuna.
Matematiikan opettajana ammattikoulussa
Nimeni on Anu Tuominen (KT, FL) ja siirryin muutama vuosi sitten yliopisto-opettajan tehtävästä lehtoriksi ammattiopistoon opettamaan matematiikkaa, fysiikkaa ja kemiaa eri alojen opiskelijoille. Opiskelijoista noin 1/3 on nuoria ja loput aikuisia. Osa aikuisista on alanvaihtajia ja osa on maahan muuttaneita, joilta puuttuu vielä jokin 2. asteen tutkinto. Osa aikuisopiskelijoista tekee kokonaisen tutkinnon ja osa opiskelee vain tutkinnon osia.
Pidennetty oppivelvollisuus on aiheuttanut sen, että peruskoulunsa päättäneelle oppilaalle tulee osoittaa jokin koulutuspaikka. Aiemmin oppilas on saattanut hakeutua töihin tai ”notkua kotona nurkissa”. Jos akateemiset taidot eivät riitä lukio-opintoihin, oppilas ohjataan yleensä ammattikouluun tai vanhaa kymppiluokkaa vastaavaan TUVAan (tutkintoon valmistava koulutus), jossa harjoitellaan opiskelutaitoja ja yritetään korottaa peruskoulun arvosanoja.
Ammattikouluun tulevien nuorten haasteina ovat peruskoulun jäljiltä heikoksi jääneet matematiikan tiedot ja taidot. Opiskelija on saattanut suorittaa yläkoulun pienryhmässä, jossa hänelle on räätälöity oma matematiikan opetussuunnitelma. Ammattikoulussa opiskellaan matematiikkaa 4 osp (osaamispistettä) ja matematiikan kurssien sisällöt ovat lähinnä peruskoulun matematiikan kertaamista keskeisiltä osilta (Peruslaskutoimitukset, Yhtälöt, Geometria ja avaruusgeometria ja Talousmatematiikka). Tavoitteena on vahvistaa opiskelijoiden matemaattisia taitoja työelämää ja jatko-opintoja silmällä pitäen. Ongelma on siinä, että osalle opiskelijoista asiat ovat jääneet oppimatta peruskoulussa, joten asioita ei silloin oikein voida kerrata. Osa opiskelijoista tarvitsee paljon enemmän tukea ja resurssia asioiden ymmärtämiseen ja oppimiseen kuin koulutuksen järjestäjä on ennakoinut. Eräs aikuisopiskelija kertoi saaneensa peruskoulusta armoviitosen fysiikasta ja kemiasta sillä, että oli pysynyt hiljaa oppitunneilla.
Opiskelijoiden ikä tuo oman haasteensa. Aikuisilla on ehtinyt kulua jo pitkä aika peruskoulun päättymisestä, joten matemaattisten aineiden käsitteet ovat ehtineet unohtua. Oma haasteensa on se, että monella opiskelijalla on todella negatiivinen minäkuva itsestä matematiikan oppijana ja osaajana. Monella on tunneille tullessaan aktiivinen torjunta päällä ”En osaa matematiikkaa eikä minun tarvitse osatakaan!” tai heillä on ns. Fixed mind set ”Olen aina ollut sysipaska matematiikassa enkä edes pysty sitä oppimaan, turha yrittää opettaa.” Lisäksi osalla saattaa olla oikea matematiikkapelko, joka nousee pintaan matematiikan tunneilla. Matematiikan oppitunneille tuloa saatetaan myös vältellä viimeiseen asti ja mieluummin turvaudutaan ”insinööri-iskään” kuin korkeasti koulutettuun matematiikan opettajaan. Osalla opiskelijoista opiskelumotivaatio ei siis ole korkeimmillaan.
Toisaalta aikuisopiskelijoista osa on todella motivoituneita. Ammattikoulu on osalle aikuisista toinen mahdollisuus ottaa haltuun peruskoulussa oppimatta jääneet matematiikka, fysiikka ja kemia. Peruskoulutausta ei ole itsestäänselvyys. Maahan muuttaneiden opiskelijoiden joukossa on myös opiskelijoita, jotka ovat ensimmäistä kertaa elämässään matematiikan opettajan tunnilla. He imevät tietoa kuin sienet ja näkevät matematiikan oppimisen arvon omien jatko-opintohaaveidensa kautta. Osalla maahanmuuttajista on jo olemassa korkeakoulututkinto lähtömaastaan, mutta koska suoritetusta tutkinnosta on saattanut kulua aikaa vuosikymmeniä, toteamme heidän tämän hetken osaamisensa kokeilla. Osa maahanmuuttajista on saattanut käydä jonkinlaista koulua ehkä muutamana päivänä viikossa 40 oppilaan ryhmässä 12-vuotiaaksi asti. Opettajan koulutustasosta ei ole tietoa. Matematiikan osaaminen on silloin usein alakoululaisen tasolla. Haluan kuitenkin korostaa, että tämä ei kerro mitään opiskelijan oppimiskyvystä. Kun opetus kohdentuu matematiikassa oikeaan kohtaan, oikealla tavalla, saadaan aikaiseksi oppimista, mutta jos opetus on liian korkealentoista, ei opiskelijalla ole välttämättä tarttumapintaa, johon yhdistää uutta asiaa, eikä oppimista silloin tapahdu.
Mitä ammattikoulun opettajana toimiminen vaatii opettajalta? Opetus tapahtuu lähiopetuksena, mikä on minusta positiivinen asia ja yksi syy siihen miksi vaihdoin yliopistosta ammatillisen koulutuksen puolelle. Opettajan tulee hallita oma aineensa loistavasti, löytää opiskelijoiden mahdolliset etenemistä estävät tietoaukot ja omata keinoja niiden paikkaamiseen. Osalla opiskelijoista on haastetta olla suuremmassa (noin kahdenkymmen opiskelijan) ryhmässä, silloin hyödynnän erityisopettajan resurssia. Jos opiskelijalla on haasteita matematiikan osaamisen kanssa, silloin pyrin pitämään opiskelijan itselläni ja tukemaan häntä luokassa. Erityisopettajaa hyödynnän, jos opiskelijalla on haasteita oman toiminnan ohjaamisessa tai opiskelutaidot ovat puutteelliset. Yliopistossa työskennellessäni koulutin tulevia erityisopettajia. Oli hätkähdyttävää huomata, kuinka vähän heillä itsellään oli opintoja matematiikasta. Osa oli suorittanut lukiossa lyhyen matematiikan sitä kuitenkaan kirjoittamatta ja opettajan pätevyys oli saatu kielissä tai humanistisissa aineissa. Koulussa oppilas, jolla on matematiikan kanssa haasteita, ohjataan kuitenkin usein juuri erityisopettajalle. Kysynkin mikä on matematiikkaan erikoistumattoman erityisopettajan kompetenssi tukea matematiikan oppimisvaikeuksien kanssa painivaa oppilasta? Ja toisaalta on aineenopettajilta väärin olettaa erityisopettajilla olevan juuri sitä oman oppiaineen erityisosaamista.
Salon ammattiopistossa opiskelijat harjoittelevat digitaalisessa oppimisympäristössä olevilla tehtävillä ja teoriatiivistelmillä. Kokeet tehdään kuitenkin paperikokeina, koska tekoälyn käyttöä ei pystytä valvomaan. Käytän päivittäin erilaisia havainnollistamisvälineitä opetuksen tukena. Hyödynnämme murtokakkupaloja ja kehittelemääni murtolukupohjaa. Luokan sivutaululla komeilee kehittelemäni Neliömetri, jolloin pinta-alayksiköiden suhteet tulevat konkreettisesti näkyviin. Neliömetri täydentää hienosti kuutiometriä. Avaruusgeometrian kohdalla kaivan esiin avaruusgeometriset kappaleet, jotka ovat läpinäkyvät ja avattavat. Vaipan saa levitettyä, jolloin on selkeästi nähtävissä, että esimerkiksi ympyräkartion vaippa ei ole kokonainen ympyrä. Lieriöiden ja kartioiden tilavuuksien välinen suhde on helppo todeta veden avulla.
Ammattikoulussa opettajan tulee siis hallita hyvin substanssi. Hänen tulee tiedostaa tyypillisimmät virhekäsitykset, mistä ne kumpuavat ja miten ne vaikuttavat tuleviin asioihin. Opettajan tulee tuntea erilaisia opetusmenetelmiä ja osata hyödyntää erilaisia havainnollistamisvälineitä. Opettajan on hyvä muistaa, että murrosikäisen aivot ovat vielä keskenkasvuiset ja abstraktiajattelu kehittyy noin 25-vuotiaaksi asti. Tunneäly ja ihmisten lukutaito auttavat paljon. On hyvä omata hoksottimet, joilla aistii ryhmän ilmapiirin, vaikka ehkä se pahin kuohuntavaihe onkin jäänyt jo yläkoulun puolelle. Myös ammattikoulussa opettaja on kasvattaja. Ammattikoulussa aineenopettaja ei ole luokanvalvoja, meillä ei ole aamunavauksia eikä välituntivalvontoja, toisaalta ei ole myöskään yhteisiä juhlia eikä luokkaretkiä. Koen positiivisena sen, että saan laittaa koko osaamiseni likoon ja ratkoa matematiikan oppimiseen liittyviä ongelmia.
Jokainen koulutuksen keskeyttävä ja syrjäytyvä nuori maksaa yhteiskunnalle miljoona euroa. Haluan osaltani olla tukemassa opiskelijoiden matematiikan opiskelua paikkaamalla mahdollisia tietoaukkoja, antamalla eväitä matematiikan ymmärtämiseen ja siten ehkäistä opintojen keskeyttämisiä. Koen tekeväni merkityksellistä työtä. Olen unelma-ammatissani!
Matematiikan opettajana ammattikorkeakoulussa
Olen Terhi Raittila (FM), Turun ammattikorkeakoulun tekniikan alan lehtori. Ennen siirtymistä ammattikorkeakouluun työskentelin pitkään lukiossa.
Opetin lukiossa pääosin pitkää matematiikkaa noin 20 vuoden ajan. Pari vuotta sitten siirryin Turun ammattikorkeakouluun. Vaikka pidin kovasti lukion opettajan työstä ja opiskelijoista, kaipasin muutosta – ja 60 kilometrin työmatka alkoi tuntua raskaalta.
Opetan insinööriopiskelijoille matematiikkaa. Kurssit vaihtelevat perustason kertauksesta Calculus-opintoihin. Kertauksella pyritään tasoittamaan erilaisten pohjakoulutusten aiheuttamaa osaamiseroa. Calculus-kurssilla etenemme mm. differentiaaliyhtälöihin. Opetusryhmät ovat melko suuria ja opetus koostuu luennoista, laskuharjoituksista ja välikokeista ja tenteistä. Arviointi perustuu kurssitehtäviin ja kokeisiin. Kurssien opettaminen on työnä pitkälti samanlaista kuin lukiossakin, huolellista valmistelua, opetusta ja tehtävien ohjaamista ja tarkistamista. Lisäksi tehtävänkuva voi sisältää opiskelijoiden ohjausta ja erilaisia hankkeita, jotka monipuolistavat tehtävänkuvaa.
Opiskelijoiden taustat ja pohjatiedot vaihtelevat ammattikorkeakouluopiskelijoilla suuresti, mikä tuo haasteita opetukseen. Myös opiskelutaidoissa ja työvälineiden hallinnassa on osalla puutteita. Toivoisinkin, että ammatillisella toisella asteella huomioitaisiin nykyistä paremmin opiskelijoiden koulupolku jatko-opintoihin ja erityisesti tekniikan aloilla tarvittava matematiikan osaaminen. Opettajan näkökulmasta haasteena on tukea opiskelijoita rajallisin resurssein. Lisäksi erityisesti englanninkielisessä opetuksessa myös omaa kielitaitoa haastetaan, mikä on ihan mukavaa vaihtelua. Erona lukiokoulutukseen on myös suuremmat ryhmäkoot ja useiden eri koulutusohjelmien osaamistarpeiden huomioiminen. Työmäärä on hieman yllättänyt, valmistelutyötä on paljon ja koska oma työnkuvani koostuu pääosin opetuksesta, myös pidettäviä kontaktitunteja on joinakin viikkoina runsaasti. Oppimateriaalia on jonkin verran valmiinakin tarjolla ja sitä jaetaan kollegoiden kesken, mutta valmistelu on vaatinut aloittelijalta myös oman materiaalin laatimista.
Toisaalta matematiikan arvostus on tekniikan alalla korkealla, ja sen tarpeellisuus ymmärretään ammattiaineiden kautta. Työskentely asiantuntijoiden kanssa ja opiskelijoiden innostus tuovat iloa arkeen. Opiskelijat ovat aikuisia, jolloin opettajakin on pääosin rinnallakulkija ja opiskelun tukija. Opiskelijoista osa on jo oman alansa ammattilaisia ja heillä on paljon kerrottavaa alansa erityispiirteistä alaa tarkemmin tuntemattomalle matematiikan opettajalle. Työ on siis jatkuvaa oppimista. Ammattikorkeakoulussa, joka on useiden eri alojen asiantuntijayhteisö, on myös mahdollista muokata omaa tehtävänkuvaa ja tuoda omaa erikoisosaamista yhteisön hyödyksi. Työ on myös on melko joustavaa ja itsenäistä.
Vaikka moni asia on muuttunut lukiosta ammattikorkeakouluun siirtyessäni, opettajuus, mukavat opiskelijat ja hyvät työkaverit ovat säilyneet. Ammattikorkeakoulu tarjoaa monipuolisen työympäristön, jossa matematiikan opettaja voi kehittyä ja vaikuttaa.
