Haastattelu: Kaisa Matomäki
Naiset kuuluvat tiedeyhteisössä vähemmistöön. Luonnontieteet ovat hyvin miesvaltainen ala, erityisesti tutkimuksessa. Naiset etenevät myös hitaammin tutkijanurallaan kuin miehet. Akatemiatutkija Kaisa Matomäki epäilee, ettei luonnontieteissä jako tule koskaan olemaan täysin tasainen. Hän toivoo, että matematiikasta kiinnostuneet naiset tulisivat rohkeammin alalle. Matomäki on edennyt urallaan nopeaa tahtia, eikä sille ole luvassa loppua vielä pitkään aikaan.
Matomäki on 1985 syntynyt akatemiatutkija Turun yliopistossa. Hänen tutkimusalansa on analyyttinen lukuteoria. Hän teki väitöskirjansa Lontoon yliopistossa 2009. Matomäki on nuori, mutta menestynyt tutkimustyöllään jo nyt kansainvälisesti. Hän aloitti yhteistyön 2013 Maksym Radziwillin kanssa. Lopulta palkintoihin johtanut projekti sai ensimmäiset suuret sysäykset vuonna 2014 Monterealissa. Matomäki ja Radziwill saivat SASTRA Ramanuja Prize palkinnon vuonna 2016 ja New Horizons palkinnon vuonna 2019 aiheesta multiplikatiivisten funktioiden arvojen paikallinen korrelaatio. Yhteistyö jatkuu edelleen. Haastattelin Matomäkeä hänen urastaan ja selvitin, miten hän on kokenut sen aikana alan miesvaltaisuuden.
”Olisi hienoa, jos matematiikasta ja luonnontieteistä kiinnostuneet naiset tulisivat alalle. Epäilen, ettei jako tule kuitenkaan koskaan olemaan täysin puolet ja puolet”, Matomäki kommentoi alan suurta sukupuolijakaumaa. Hän ei ole myöskään havainnut kansainvälistä yhteistyötä tehdessään eroavaisuutta juurikaan kulttuurien välillä, jakauma miesten ja naisten välillä näyttäisi pysyvän suhteellisen samana kulttuurista riippumatta. Matomäkeä itseään ei kuitenkaan alan miesvaltaisuus tunnu häiritsevän: ”Olen tottunut siihen, että ala on hyvin miesvaltainen. En koe, että se olisi itseeni vaikuttanut mitenkään. Alusta asti miehiä on pyörinyt luonnontieteen piireissä enemmän. Tietenkään en voi puhua muiden puolesta, eri tutkijoilla saattaa olla erilaisia kokemuksia”.
Matomäki arvelee, että sosiaalisella arvostuksella on varmasti suuri merkitys siinä, miksi monet matematiikasta kiinnostuneet tytöt eivät hakeudu alalle ja tutkimuksen piiriin. Miehille matematiikassa tuo arvostus vaikuttaisi olevan hyvin erilainen, mitä se on naisia kohtaan. Matomäen mukaan asiaan pitäisi saada muutos, jotta monet matemaattisesti lahjakkaat tytöt eivät heittäisi kykyjään hukkaan. ”Tässä nousee varmasti se opettajien rooli hyvin merkittäväksi tekijäksi. Heidän kautta on mahdollisuus vaikuttaa. Uskon, että opettajat pystyvät kannustamaan ja muuttamaan vallitsevia stereotypioita opiskelijoiden keskuudessa. Vertaisryhmiäkin tietysti on, ja niiden vaikutus nuorille on valtava”, hän pohtii.
Matomäki huomauttaa, että matematiikassa on kyse absoluuttisesta tieteestä. Siinä ei ole oppiriitoja, toisin kuin jollain muulla alalla voisi olla. Ei ole siis väliä, onko jokin tutkimus naisen vai miehen tekemä. Jos nainen pystyy todistamaan jonkin teorian, se on aivan yhtä pätevä kuin miehen todistama. Sukupuolella ei siis ole merkitystä siinä, eikä hän ole itse kokenut miesvaltaisuuden vaikuttaneen tutkimukseen.
Tutkimukset vaikuttavan olevan selkeästi vasta nousukiidossa, päätepisteestä ei ole tietoakaan. Tällä hetkellä Matomäki on hoitovapaalla ja arki vaikuttaa kiireiseltä kolmen alle kouluikäisen lapsen kanssa. Tulevaisuudessa hänen on tarkoitus jatkaa tutkimusta alkulukujen parissa ja työskentelyä Turun yliopistossa. Ulkomaille ei ole tiedossa pidempiä reissuja lähiaikoina, mutta kansainvälinen yhteistyö jatkuu. Suomessa lukuteorian tutkijoita ei hänen lisäkseen ole kuin muutama kymmenen. Piirit pysyvät aika samoina, kuin mitä ne olivat ennen palkintoja ja menestystä. Matomäen mukaan mikään ei juuri ole muuttunut – hän nauttii lukuteorioiden parissa työskentelystä edelleen. Matomäki on varmasti monille nuorille kuin aikuisillekin hyvä esimerkki siitä, miten ikä tai sukupuoli ei ole tieteen tutkimisen esteenä, täytyy vain olla intohimoa ja kiinnostusta tutkimaansa aihetta kohtaan.
