Kirjallisuutta: Pölönen, P. Tulevaisuuden lukujärjestys. Otava, Helsinki 2020.
Perttu Pölösellä on viesti opettajille, vanhemmille ja kaikille kasvattajille: ”Tulevaisuudessa niin koulujen kuin työpaikkojenkin tulisi olla luovuuskatalysaattoreita. – – Sen vuoksi olisi tärkeää raivata – – aikaa sellaiselle luovalle toiminnalle, jossa ensisijaista olisi prosessi eikä lopputulos.” Luovuus ei ole kirjassa vain yleisen tason puhetta, vaan siinä on paljon käytännön esimerkkejä kirjoittajan omista kokemuksista.
Kirjan runko on vanhanaikainen lukujärjestyskaavake, jonka ruutuihin on merkitty tulevaisuuden kannalta tärkeät oppiaineet. Yksikään niistä ei ole nykykoulun tavanomainen sisältökeskeinen oppiaine. Lukujärjestyksen ruuduissa on nimittäin niitä näkökulmia ja taitoja, joita nykykoululainen tarvitsee elämässään vuosisatamme puolenvälin tienoilla. Jos emme valmista seuraavaa polvea ja ota heitä mukaan päätöksentekoon, sanoo kirjoittaja kirjan lopussa, teemme päätöksiä kuplassa, joka ei edusta tulevaisuutta.
Kutakin ”oppiainetta” käsitellään omassa luvussaan. Läpi koko kirjan ovat esillä esimerkiksi ”teknologia ja tulevaisuus”, ”luovuus ja improvisaatio” sekä ”kommunikaatio ja tulkinta”. Oppiaineita on kaksitoista ja lisäksi kuin koulumaista viitekehystä korostaen jälki-istunto-oppiaine ”rakkaus”. Oppiainenimitys ei ole perusteeton, sillä kaikkia näitä taitoja voi oppia ja tietoisesti opetella ja harjoitella. Ehkäpä niitä pitäisi opettaa koulussakin. Esimerkiksi ongelmanratkaisutaitojen ja kommunikaation kohdalla tämä on ilmeistä, mutta muiden muassa luonteen, itsetuntemuksen, pitkäjänteisyyden ja rakkaudenkin kehittämisestä saa ohjeita lukemalla kirjan.
Kuka sitten on kirjoittaja, joka käsittelee näin syvälle luotaavia teemoja. Alle kolmikymppinen moniosaaja, joka on viime aikoina ollut paljon esillä mediassa. Eikä syyttä, sillä esimerkiksi amerikkalainen korkeakoulu MIT on maininnut hänet lupaavimpien alle 35-vuotiaiden eurooppalaisen listallaan. Nuoruudesta huolimatta Pölösellä on mittava kokemus: opiskellut NASAn tutkimuskeskuksessa Piilaaksossa Kaliforniassa, perustanut yrityksen Myanmariin ja osallistunut Nobel-juhlaan Tukholmassa. Hyvät lähtökohdatkin hänellä on ollut elämälleen: koti ja lukio pääkaupunkiseudulla, isä matemaattis-luonnontieteelliseltä alalta väitellyt tohtori, äiti englanninopettaja.
Kokemus ei kuitenkaan ole se syy, jonka vuoksi häntä kannattaa kuunnella, vaan se, miten nopeasti maailma muuttuu. Aikaisemmin vanhemmat ja isovanhemmat osasivat neuvoa asiassa kuin asiassa. Ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa tilanne on kääntynyt aivan päivänvastaiseksi. Esimerkiksi niin arkipäiväisessä asiassa kuin älypuhelinten ja sosiaalisen median käytössä lapset ovat niitä, jotka osaavat neuvoa vanhempiaan ja varsinkin isovanhempiaan. Ja muutoksen voi ennakoida jatkuvan ja vielä nopeutuvan nykyisestään.
Pölösen lukujärjestyksestä voi poimia piirteitä, jotka yhdistävät häntä ja muita menestyneitä taiteilijoita, yrittäjiä ja tieteentekijöitä. Niitä ovat innostus (Pölösen sanoin intohimo), rohkeus, avoimuus uusille kokemuksille ja pitkäjänteisyys. Miten niitä luonteenpiirteitä kehitetään, onkin sitten ihan oma lukunsa. Siihen on kyllä saatavissa paljon osviittoja Pölösen kirjasta.
