Lukiokuulumisia
Keväällä ylioppilaiksi valmistuivat ensimmäiset uuden opetussuunnitelman mukaan opiskelleet lukiolaiset. He olivat ensimmäinen ikäluokka, joka sai käyttöönsä maksuttomat oppimateriaalit ja tietokoneet. Olen opettanut lukiossa viime vuosituhannelta saakka ja nyt on ensimmäisen kerran sellainen tilanne, että kaikilla opiskelijoilla on samanlaiset oppimateriaalit ja laitteet käytössään. Se helpottaa paljon opettajan työtä, vaikka lisätyötä meille on tullutkin lisenssien jakamisesta ja ohjelmistojen asennuttamisesta.
Samalla siirryttiin ainakin suurissa lukioissa pelkästään sähköisiin oppimateriaaleihin. Niiden käytössä on omat haasteensa. Matematiikan tehtävien ratkaiseminen vaatii usein ongelman hahmottelua piirtämällä ja miettimällä muuttujavalintoja, mikä on sähköiseen vastausruutuun monesti hankalaa tehdä. Muutamat opiskelijat käyttävät mielellään vihkoa tai suttupaperia, mutta valtaosa pitää riittävänä tehtävän tekemistä sähköiseen kirjaan. Eiväthän opiskelijat aiemminkaan hyvin osanneet perustella ratkaisujaan, mutta oma tuntuma on se, että entistä vähemmän kirjoitetaan ratkaisuihin selittävää tekstiä ja perusteluja. Kuvankaappaus GeoGebrasta tuntuu monelle olevan riittävä ratkaisu.
Sähköisiin materiaaleihin ja niiden lisensseihin liittyy monia haasteita niin opiskelijan kuin opettajankin kannalta. Meidän koulussamme käytetään kolmen eri kustantajan materiaaleja, ja kaikki nämä alustat ovat toiminnoiltaan vähän erilaisia. Lisäksi käytämme Moodlea ja Wilmaa, eli melkoiseen viidakkoon uusi lukiolainen koulun aloittaessaan pääsee mukaan. Riippuen kustantajan maksupolitiikasta, on meillä käytössämme joko kaikki kyseisen kustantajan materiaalit tai vain ne, joihin koulu on ostanut lisenssit. Tästä aiheutuu matematiikan osalta eräs ongelma. Matematiikan oppimäärät ovat kustantajan näkökulmasta eri oppiaineita niin kuin vaikkapa englannin kieli ja psykologia. Tämä tulee vastaan oppimäärää vaihtavien opiskelijoiden kohdalla niin, että jokaisen lyhyen matematiikan puuttuvan lisenssin kohdalla on selvitettävä, onko opiskelijalla mahdollisesti voimassa oleva pitkän matematiikan lisenssi ja vaihdettava se lyhyen lisenssiksi. Ja jos opiskelija haluaa täydentää pitkän matematiikan opintojaan vaikkapa lyhyen matematiikan valinnaisella opintojaksolla tilastolliset ja todennäköisyysjakaumat, hän tarvitsee myös lyhyen matematiikan lisenssin. Oma ongelmansa on myös yhteisen opintojakson lisensseillä, jotka ovat ainakin joillakin kustantajilla erillisinä lisensseinä. Keskustelin tästä lisenssiasiasta erään kustantajan edustajan kanssa keväällä ja kysyin, miksi ei ole yhtä matematiikan lisenssiä, joka avaisi kaikki matematiikan materiaalit? Hän sanoi, että olisipa tuo ajatus tullut esille muutama vuosi sitten, kun järjestelmää oltiin kehittämässä. Tokihan pitkän matematiikan oppimateriaalia on paljon enemmän, mutta tuollainen keinotekoinen raja-aita haittaa esimerkiksi materiaalien käyttöä ristiin.
Nykyisin on mahdollista sisällyttää ylioppilastutkintoon sekä pitkän että lyhyen matematiikan kokeet. Jo tämän kevään eniten laudatureita kirjoittaneista osa oli tehnyt tuon valinnan. Omalla koululla on jo näkynyt se, että englannin kielestä kirjoitetaan sekä lyhyen että pitkän kielen kokeet. Tämä on toki helpompaa kuin matematiikan kohdalla, koska lyhyen ja pitkän kielen kokeet ovat eri päivinä ja ne voi siis kirjoittaa samalla tutkintokerralla. En yhtään hämmästy, jos korkeakoulujen valintapisteitä metsästävät pitkän matematiikan opiskelijat alkaisivat osallistua syksyllä lyhyen kokeeseen ja keväällä pitkän kokeeseen merkittävän suuressa määrin. Mitähän tämä vaikuttaa lyhyen oppimäärän jo ennestäänkin todella tiukkaan laudatur-seulaan? Voisiko enää lyhyen oppimäärän opiskellut yltää laudaturiin, jos pitkän oppimäärän opiskelleiden määrä lyhyen ylioppilaskokeessa lisääntyy entisestään? Tällä hetkellä ero laudaturien määrässä on todella merkittävä. Tänä keväänä 7,8
Matematiikan ylioppilaskokeen rakenne muuttuu tänä syksynä. Pitkän ja lyhyen matematiikan kokeiden rakenteet ovat jatkossa erilaiset (https://www.ylioppilastutkinto.fi/fi/ajankohtaista/matematiikan-ylioppilaskokeiden-rakenteita-muutetaan-syksyn-2024-tutkinnosta-alkaen). Uudessa koerakenteessa A-osan eli ilman symbolisen laskennan ohjelmistoja tehtävän osan painoarvoa nostetaan. Tällä hetkellä on todella vaikea ennustaa, mitä tämä tulee merkitsemään kokeen pisterajojen suhteen. Erityisesti odotan jännityksellä, millaisia tulevat olemaan lyhyen matematiikan 18 pisteen tehtävät. Lisää muutoksia ylioppilaskokeeseen on tulossa syksyllä 2026, kun selainpohjainen Abitti 2 korvaa nykyisen tikuilta tapahtuvan käynnistyksen. Tänä syksynä koulunsa aloittaneet lukiolaiset tulevat käyttämään ylioppilaskokeessa uutta järjestelmää, jonka myötä monet nyt käytössä olevat ohjelmistot tulevat vaihtumaan (https://www.abitti.fi/blogi/2024/08/moni-abitti-2-sovelluksista-on-jo-tiedossa-testiversio-julkaistaan-alkusyksysta/). Ohjelmistojen muutos haastaa oppimateriaalien tekijät ja opettajat, vaikkei nappulatekniikan opetus olekaan matematiikan opetuksen keskeinen tarkoitus.
Korkeakoulujen paperivalinnan pisteytyksellä on ollut ennalta arvaamattomia vaikutuksia lukion opiskelijoiden ainevalintoihin. Vielä nyt voimassa olevan pisteytyksen alkaessa suuri osa opiskelijoista valitsi pitkän matematiikan, mikä ilahdutti suuresti ainakin minua matematiikan opettajana. Vuosituhannen vaihteessa LUMA-hankkeessa mukana olleena ja paljon matemaattisluonnontieteellisten aineiden valintojen lisäämiseksi työtä tehneenä ajattelin, että näin helppoako se onkin! Kun porkkana on tarpeeksi hyvä, niin matematiikka, fysiikka ja kemia ovat kiinnostavia. Sitten alkoi kuulua sellaisia ääniä, että nyt pitkän matematiikan painoarvo korkeakoulujen valinnoissa on liian suuri ja että väärät opiskelijat, tai ainakin vääristä syistä pitkän oppimäärän valinneet, täyttävät matematiikan ryhmät. Osalla opiskelijoista ei toki ollut edellytyksiä menestyä hyvin pitkän oppimäärän opiskelussa, mutta silti mielestäni on parempi opiskella pitkä oppimäärä heikollakin arvosanalla kuin lyhyt oppimäärä keskinkertaisella arvosanalla. Lyhyen oppimäärän sisällöt ovat nykyisellään sellaiset, että jatko-opintoihin ne valmistavat heikosti. Ja kun entistä suuremmalla osalla opiskelijoista on oppimisen ja keskittymisen haasteita, niin tämä korostuu lyhyen matematiikan ryhmissä, jotka ovat suuria ja heterogeenisia. Rimaa on pakko laskea melkoisen alas, jotta suurin osa ryhmän opiskelijoista saa hyväksytyn arvosanan.
Tulevassa korkeakoulujen valintapisteytyksessä pitkän matematiikan painoarvo on pienempi. Fysiikan ylioppilaskokeen arvosanan pisteet ovat lääketieteen opiskelijavalinnassa vaihtoehtoisia psykologian pisteiden kanssa. Tämä varmasti vähentää fysiikan suosiota, vaikka lääketieteen valintakokeissa edelleen fysiikan tehtäviä onkin. Julkisuudessa on paljon puhuttu, että nyt opiskelija voi lukiossa keskittyä niihin oppiaineisiin, jotka häntä oikeasti kiinnostavat eikä kalastella pisteitä. Tämän viestin opiskelijat ovat hyvin ottaneet vastaan. Monissa aineissa on mukana opiskelijoita, joiden tavoitteena on vain päästä läpi opintojaksosta. Opiskelijat ovat poissa tunneilta ja tekevät tehtävät minimipanostuksella. Myös verkkokurssit ovat suosittuja niissä aineissa, joita opiskelijat eivät aio kirjoittaa. Nyt opiskelijat itse tekevät sen, jota reilut 10 vuotta sitten oli työryhmä miettimässä (https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/75291/tr14.pdf). Silloinhan keskusteltiin paljon siitä, mitä kuuluu yleissivistykseen ja voiko lukion opiskella ilman vaikkapa historian opintoja. Vastaus on, että nykyiselläänkin voi opiskella lukion oppimäärän oppimatta fysiikkaa tai historiaa tai matematiikkaa. Vaikka kaikkia niitä on pakollisten opintojen joukossa, sillä arvosanaan 5 ei kovin suurta osaamista vaadita.
Näihin mietteisiin päätän tämän kolumnitekstin. Syksy on alkanut ainakin omalla kohdalla melkoisella tahdilla. Kouluvuosi on sellainen juna, jossa viikot kiitävät ohi ihan huomaamatta, aika ei oikein riitä mihinkään ja sitten onkin jo jakso ohi. Hyvää alkanutta syyslukukautta!
