MAOL 90 vuotta: Irma Ihon haastattelu
Irma Iho oli MAOL ry:n puheenjohtaja vuosina 2007-2012. Dimensio-lehti kävi haastattelemassa eläkkeellä olevaa Irmaa MAOLin juhlavuoden hengessä.
Kerro itsestäsi
Synnyinpaikkakuntani on Kitee. Olin siinä mielessä onnekas, että Kiteelle oli perustettu ylioppilastutkintoon johtava oppikoulu ja suoritin siellä tutkinnon vuonna 1966. Kaksi vuotta aiemmin olisi pitänyt lähteä Joensuuhun ja se olisi ollut mahdotonta varallisuussyistä tai paremminkin varattomuussyistä.
Kiteeltä lähdin töihin ja opiskelemaan pääkaupunkiseudulle. Helsingin yliopistossa suoritin ylemmän korkeakoulututkinnon fysiikka pääaineena. Jo opiskelun ja opetusharjoittelun ohella oli muodostunut kolmilapsinen perhe.
70-luvulla oli kova pula erityisesti fysiikan ja kemian opettajista, vaikka heitä rahallakin houkuteltiin. Uusi ala tietotekniikka vei osaajia. Taas onnekkaasti sain Martinlaakson yhteiskoulusta (myöh. lukio) vakinaisen viran 1974 ja siellä viihdyin lähes 40 vuotta.
Työuran alussa harrastuksista ei oikein voinut puhua, kolme lasta ja kokemattomuus opettajana sekä haastavat oppilaat uudessa koulussa ja lähiössä veivät ajan. Tosin omaa kuntoani pidin ja pidän edelleen yllä liikkumalla. Myöhemmin kuvaan tuli MAOL elinikäisenä harrastuksena. 90-luvun alussa sain synnyinpaikkakunnaltani perintönä pikkutilan, ja ylläpidän sitä jollain tasolla edelleen. Erityisesti metsä kiehtoo. Oman lisän elämään ovat tuoneet seitsemän lastenlasta. Heidän kiireiset vanhempansa ovat tarvinneet apuakin. Pääkaupunkiseudun päiväkodit ja liikuntatilat ovat tulleet tutuiksi ainakin parkkipaikkojen osalta, jos eivät olleet tuttuja jo omia lapsia kuljetettaessa.
Kuinka päädyit mukaan paikalliseen MAOL-toimintaan?
Paikalliseen MAOL-toimintaan liittyminen oli suoraviivaista. Vanhempi kollega toi ensimmäisenä koulupäivänä käteen kaksi lomaketta, toisella liityttiin MAOLiin ja toisella OAJhin. Vapaaehtoisuudesta ei ollut puhetta. Hiljattain perustetussa paikalliskerhossa oli taas sovittu, että jokaisen koulun edustaja toimisi vuorollaan hallituksessa. Tästä tavasta vähitellen luovuttiin ja jäsenet valittiin kerhon kokouksissa. Toimin rahastonhoitajana kaksi vuotta ja puheenjohtajana kuusi vuotta.
MAOL-Vantaan toiminnasta on tehty 160-sivuinen historiikki. Se kertoo toiminnasta yksityiskohtaisesti eikä tässä palstatila siihen riitä. Alussa nuorelle opettajalle oli tärkeää kollegoiden tuki, kokemusten vaihto ja koulutus sekä erilaiset tutustumiskäynnit ja matkat. Myöhemmin tärkeäksi tuli oma toiminta ja tapahtumien järjestäminen. Omina puheenjohtajakausinani tiivistettiin yhteistyötä naapurikerhojen kanssa. Tiiveintä yhteistyö oli Helsingin ja Espoon kerhon kanssa, mukana oli myös Svenska mat. lärarföreningen ja lähialueen kerhoja. Yhteishenkeä Maol-Vantaan kerhossa ovat lisänneet useiden valtakunnallisten koulutuspäivien järjestelyt (1978, 1990, 2001, 2010).
Kuinka päädyit mukaan valtakunnalliseen MAOL-toimintaan?
MAOL- ja MFKA-toimintaan olin perehtynyt jo MAOL-Vantaan toiminnan kautta, ja esimerkiksi MFKA:n koepakettien laatijana. Vuoden alussa 1990 toiminnanjohtaja Nevalainen soitti ja pyysi fysiikkatoimikuntaan henkiseksi tueksi. Toimikuntaa veti minulle ennestään tuttu Jari Lavonen ja uskalsin suostua. Kun tulin paikalle, toiminnanjohtajaksi oli tullut Seppo Lehto. Hallitukseen minua esitti, niin kuin oli tapana, oma kerho. Hallituksessa vedin oppilastoimikuntaa ja fysiikkatoimikuntaa (myöhemmin fysiikka-kemia toimikunta).
Puheenjohtajaksi tulemista selittää enemmän ajopuuteoria kuin aktiivinen hakeminen. Puheenjohtaja Pentti Parviaisen äkillisen kuoleman jälkeen ei puheenjohtajaksi ollut suurta halukkuutta. Toisaalta MFKA kipuili Lasku-Matikaisprojektin kanssa ja sen toteen olin jo joutunut MFKA:n puheenjohtajaksi. Toimitusjohtajana toimi Petri Graeffe. Toimikunnissa ja valiokunnissa oli kertynyt kokemusta ja niin katseet kääntyivät minuun. Vaikka pitkäaikainen kokemus olikin takana, ensimmäinen vuosi oli harjoittelua. Ulkopuoliset toimijat eivät minua säästelleet, vaan olin heti täysillä mukana. Tukena oli vahva, monipuolisesti osaava hallitus ja toimistohenkilökunta. En kokenut ensimmäistä vuotta sen stressaavammaksi kuin seuraaviakaan.
Mitkä asiat olivat ajankohtaisia puheenjohtajakaudellasi, mitkä muistot ovat jääneet mieleen?
Haastattelin lyhyesti Hilkka Wuolijokea, puheenjohtajaa vuosilta 1982-1988. Hänelle matemaattisten aineiden puolesta puhuminen ja opetussuunnitelmatyö olivat kärkisijoilla. Nämä asiat ovat varmaan keskeisiä kenelle tahansa puheenjohtajalle. Omana kautenani ehkä tärkein oli tuntijakoihin vaikuttaminen. Opetussuunnitelmatyö nousi 90-luvun loppupuolella hyvinkin tärkeäksi, kun Opetushallitus antoi vapaampia käsiä koulutuksen järjestäjille ja kouluille. Opettajat kentällä turvautuivat MAOLiin. Näihin talkoisiin osallistuin toimikunnista käsi ennen puheenjohtajuutta.
Monia tapahtumia esimerkiksi suurten koulutuspäivien toteen on jäänyt mieleen, mutta erityisesti yhden tapahtuman jälkeen on tullut paljon palautetta. Järjestimme eduskunnassa päässälaskukilpailun puolueiden edustajille vuonna 2010. Pohjatyötä teki Petri Pihkala ja tilaisuuden juonsi Sami Sirviö, molemmat MAOL-Vantaan edustajia. Martinlaakson lukion ja Tikkurilan lukion opiskelijoita oli tuomareina. MAOLista olivat paikalla toiminnanjohtaja Juha Sola ja hallituksen jäsenistä Eeva Toppari ja Irene Hietala ja minä tavallaan kaksoisroolissa, MAOL-Vantaan jäsenenä ja MAOL ry:n puheenjohtajana. Tehtävävinkkejä oli saatu Oulun kerhosta. Kaikki puolueet olivat nimenneet edustajansa. Tosin perussuomalaisilla oli silloin vain yksi kansanedustaja Pertti (Veltto) Virtanen. Hän oli lupautunut kisaan, mutta häntä ei löydetty kilpailuhetkellä, vaikka vahtimestarit kovasti etsivät.
Kilpailusta karsiuduttiin pois yksi kerrallaan ja lopussa oli kaksi kamppailijaa, keskustan Markku Pakkanen ja demarien Johannes Koskinen. Johannes Koskinen voitti ja vei palkintotäytekakun demarien ryhmähuoneeseen nautittavaksi. Mediaa oli runsaasti paikalla.
Millaisia mielenkiinnon kohteita sinulla on nykyään?
Monesti aamupäivän aktiviteettina on käynti Oodi-kirjastossa, kuntosalilla ja kaupassa. Kuntosalin korvaa monesti sauvakävely meren rannalla. Kiteellä harrastukset ovat luontoon ja perusasioiden hoitoon liittyviä. Tiedekeskus Heurekassa teen muutamia päiviä kuukaudessa vapaaehtoistyötä. Lastenlapset ovat edelleen tärkeitä, mutta ei heitä enää päiväkotiin viedä, ovat töissä, opiskelemassa, armeijassa ja nuorin vielä yläkoulussa. Luen ehkä enemmän kuin ennen, ainakin historia kiinnosta. Myös oman kunnon ylläpito vaatii enemmän aikaa. Aika tuntuu menevän tosi nopeasti, johtuneeko se jo liki kahdeksankymppisen hidastuneista toiminnoista.
MAOL-toimintaa seuraan, mutta en paljoakaan osallistu. MAOL-Seniorien tilaisuuksissa käyn. MAOLin puolesta puhun useinkin. MAOL elää minussa esimerkiksi henkilöiden kautta olivatpa he mitä ikäluokkaa tahansa. Monet vieraatkin ihmiset tuntevat MAOLin ja ainakin taulukkokirjan. Monesti julkisuudessa luokitellaan ihmiset lapsiksi, nuoriksi, keski-ikäisiksi tai vanhuksiksi kuin ne olisivat eri ihmisryhmiä. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että se on sama ihminen, joka elää nämä kaikki vaiheet, ja kaikki toiminnot vaikuttavat seuraaviin. Monesti törmään esimerkiksi Heurekassa tai kuntosalilla ihmisiin, joita olen opettanut tai joiden kanssa olen toiminut MAOLissa. Tapaamiset ovat olleet aina lämpimiä – kukapa tulisi tarinalle, jos muisto olisi ikävä. Viive vuosina kuvaan ovat tulleet muistelojen kirjoittaminen, suku ja perhe, Martinlaakson lukio ja nyt 90-vuotisjuhliaan viettävä MAOL ry.
Haluatko kertoa valokuvan avulla jostain MAOL-muistosta?
En ole mikään menneiden aikojen ihailija. Mielestäni monet asiat ovat paremmin nyt, mutta on ikävää, että järjestötoiminta on koko yhteiskunnassa hiipunut, niin myös MAOLin paikalliskerhotoiminta. Siitä olen pahoillani paikallisen vaikuttamisen ja muun asiantuntijuuden levittämisen takia, virkistystilaisuuksia väheksymättä. Ensimmäisessä kuvassa kerhoyhteistyötä.
Suomi eli 2000-luvun alussa PISA-hurmosta. Suomessa vieraili sadoittain kouluihmisiä eri maista tutustumassa maailman parhaaseen koululaitokseen. Alla olevat kuvat ovat MAOL-matkalta Japaniin ja Kiinaan. Kun kävimme kouluvierailulla Japanissa, kuljimme oppilaiden muodostamassa kunniakujassa Finlandia-hymnin soidessa. Meidät otettiin vastaan kuin kuninkaalliset. Vähän nolottikin turhan rennot vaatteet, ja vastauspuheenvuoromme olivat täysin valmistelemattomat.
Haluatko lähettää terveisiä?
Terveisiä ja kiitokset niille toimijoille, joiden kanssa minulla on ollut ilo tehdä yhteistyötä. Toimiston Päivi pyysi kerran tunnistamaan henkilöitä vanhoista valokuvista. Monet muistin, ainakin puheenjohtajakausieni henkilöt, joidenkin kohdalla oli mielestä kadonnut nimi, muistin kyllä mistä päin henkilö oli kotoisin ja mikä oli toimenkuva MAOLissa. Samoin kiitos niille, jotka jaksavat työnsä ohella toimia tärkeän asian hyväksi tällä hetkellä. Toimihenkilöistä erityinen kiitos kuuluu pitkää ja ansiokasta työuraa tekevälle Päivi Hyttiselle.
Lisää MAOL-muisteluja julkaistaan koulutuspäivien yhteydessä julkaistavassa paperisessa juhla-Dimensiossa lokakuussa.
Ilmoittaudu koulutuspäiville tästä.
