Norssin nurkalta: Opettajien ostovoiman kehityksestä

Yleistä

7.8.2025

Matemaattisten aineiden opettajalla on jo viran puolesta melko hyvät ja monipuoliset mahdollisuudet arvioida opettajien palkkakehitystä tai sen puutetta. Opetammehan vuosittain peruskoulussa muun muassa tiedonhakua, tilastojen tulkintaa, prosenttilaskua sekä kaavioiden piirtämistä. Lukiotasoinen oppiaines tuo mukanaan talousmatematiikan keinot, joiden avulla voidaan selvittää palkka- ja hintatilastoja käyttäen reaalinen palkkakehitys. Näillä työkaluilla ja parilla lisämausteella selvinnee, kuinka syvä palkkakuoppamme on vai onko sitä lainkaan.

Nimellinen ansiokehitys ja vuoden 1973 vertailukohdat

Kuva 1. Peruskoulun ja lukion lehtorien nimellinen ansiokehitys vuosina 1973–2023.

Viimeistään lukion talousmatematiikassa opitaan, ettei nimellinen ansiokehitys kerro vielä paljoakaan siitä, onko pitkän aikavälin palkkakehitys ollut hyvää vai ei. Näin on asiain laita myös tässä tapauksessa: 50 vuotta on pitkä aika ja esimerkiksi nyt euromääräisesti vaatimattomalta kuulostava oppikoulun vanhemman lehtorin kuukausitienesti (3209 mk / 539 €) on ollut vuoden 1973 Suomessa huomattavan korkea moniin aloihin ja ammatteihin verrattuna. Tuohon aikaan palkkaerot olivat melko suuret: monissa yksityisen sektorin suorittavissa tehtävissä kuukausiansio on ollut vain neljänneksen luokkaa vanhemman lehtorin lukemista. Myös opetusalan keskinäiset palkkaerot olivat eri tasolla kuin nykyään: pieniä koululaisia opettanut kansakoulun opettaja ansaitsi noin 2100 markkaa, kun taas oppikoulun nuoremmat lehtorit tienasivat 30 % enemmän ja vanhemmat lehtorit yli 50 % enemmän. Opetushierarkian huipulla olleet normaalilyseoiden yliopettajat ansaitsivat yli 4700 mk ollen vain 15 % jäljessä kenraaleita (5566 km/kk).

Ostovoiman kehityksen tarkastelua

Jotta nimellispalkkakehityksen tarkastelusta päästään ostovoiman tarkasteluun, on huomioitava hintojen muuttuminen eli elinkustannusindeksi. Niinpä poimin Tilastokeskuksen elinkustannusindeksistä [3] vuosikeskiarvot samoilta vuosilta, joilta palkkatiedotkin ovat. Annettakoon tässä laskuesimerkki siitä, miten lukion lehtorin (ent. vanhempi lehtori) kokonaiskeskiansion ostovoiman muutos vuosina 1973–2023 voidaan määrittää:

Vuosi	Kokonaiskeskiansio (€)	Elinkustannusindeksi (pisteitä)	$ \frac { kokonaiskeskiansio }{ elinkustannusindeksi }$
1973	539	284	$ \frac{539}{284}=1{,}8978… $
2023	4953	2296	$ \frac{4953}{2296}=2{,}1572… $

Osamäärien voidaan ajatella vastaavan kysymykseen: Kuinka monta ”elinkustannusindeksikoria” palkalla saa? Niinpä reaalipalkan kasvuksi saadaan:

$ \frac{2{,}1572…}{1{,}8978…}-1=0{,}1366…\approx13{,}7\ % $

Ostovoiman kasvu on ollut varsin maltillista. Kun hinnat ovat 50 vuodessa 8-kertaistuneet, lehtoreiden ansiot ovat hieman enemmän kuin 9-kertaistuneet. Toisaalta lehtoreiden todellisen ostovoiman huippu ei olekaan ollut kultaisella 1980-luvulla kasinotalouden kuumina vuosina vaan vuoden 2008 tienoilla. Jos ostovoiman reaalisesta tarkastelusta siirrytään ammattien väliseen vertailuun, kuva muuttuu hieman. Esimerkiksi vielä vuonna 1988 vanhemman lehtorin kuukausiansiot (n. 13 000 mk) olivat samaa luokkaa kuin terveyskeskuksen hammaslääkärillä (n. 13 500 mk) tai tuomioistuin- ja hallintolakimiehellä (n. 13 900 mk). Enää eivät ole. Mutta lyhyesti tiivistäen: myös lehtoreiden reaalinen ostovoima on vuosikymmenten mittaan kehittynyt, vaikkakaan ei ehkä niin paljon kuin monissa muissa ammateissa.

Reaalipalkan kehitystä havainnollistava kuvaaja kertoo omat tarinansa siitä, että talouskriisien hintaa on maksettu myös opetusalalla. Verotukseen liittyviä muutoksia tähän vertailuun ei ole mahdollista sisällyttää. Lisäksi on mahdollista, että ylituntien keskiarvoinen määrä on laskenut merkittävästikin vuosien varrella, jolloin osa elintason noususta onkin tullut lisääntyneen vapaa-ajan muodossa.

Kuva 2. Peruskoulun ja lukion lehtorien ostovoiman kehitys vuosina 1973–2023.

Lehtoreiden ansiot verrattuna muihin yliopistokoulutettuihin

Verohallinnon tilastot [4] antavat mahdollisuuden verrata tyypillisiä tämän päivän lehtorin ansioita kaikkiin suomalaisiin ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneisiin palkansaajiin. Taulukosta käy ilmi sekin, miten vauhdikkaasti ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden palkansaajien määrä kasvaa: eläköityvissä ikäluokissa tämän tason koulutuksen suorittaneita on vähän verrattuna työelämään astuviin ikäluokkiin. Tämä osaltaan selittää sen, miksi iäkkäät opettajat saattavat muistella palkkansa kovaa ostovoimaa 1970- tai 1980-luvulla. Tuolloin korkeakoulutettuja oli työelämässä ylipäätänsä vähän, ja heidän palkkatasonsa oli korkea verrattuna matalasti koulutettuihin.

Taulukko 1. Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden palkansaajien ansiotulotietoja v. 2014–23.

Taulukon tietojen pohjalta voi päätyä muun muassa seuraaviin opettajia koskeviin johtopäätöksiin:

Aloittava opettaja yltää alakvartiilin paremmalla puolelle, jos saa hoidettavakseen muutaman ylitunnin. Matemaattisissa aineissa tämä toteutuu melko usein.
Monet kokeneet peruskoulun lehtorit ja suurin osa lukion lehtoreista yltää ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden mediaaniansioon.
Ansiojakauman oikealle vinoudesta kertova mediaania selvästi suurempi keskiarvoinen vuosiansio on ainakin joidenkin kokeneiden lukio-opettajien saavutettavissa.

Vaikka opettajien historiallinen palkka- ja siten ostovoiman kehitys jättää hieman toivomisen varaa, ammatti tarjoaa edelleen kohtuullisen hyvän ja moniin ammatteihin vertailukelpoisen elintason. Tämä sanoma olisi hyvä tavalla tai toisella tehdä tiettäväksi vaikkapa niille nuorille, jotka pohdiskelevat matemaattisten aineiden opettajan uralle ryhtymistä.