Pieleen menee: huonoja ohjeita
Vuoden opettajan etuihin kuuluu mahdollisuus saada äänensä kuuluviin. Mielessäni oli kirjoittaa opettajuudesta, pohtien tarkkanäköisesti ja kypsästi millaista hyvä opettajuus on. Sopivissa kohdissa − luonnollisesti ilman ilmeistä tyrkyttämistä − olisin tarjonnut hyviä vinkkejä. Kuitenkin, koska internet on jo niin täynnä hyvien vinkkien kokoelmia, että tuskin sinne uusia olisi enää edes mahtunut, ja koska yritelmät itsessäänkin muuntuivat kerta toisena jälkeen latteiksi sormenheristelyiksi, päätin kääntää asetelman nurinpäin. Hyvien ohjeiden sijaan tarjoilen huonoja, joita noudattamalla kukaan ei opi tai jos oppiikin niin vähän ja heikosti.
Toki todellisuudessa tarkoituksenani on herättää opetuksesta kiinnostuneen lukijan mielessä ajatuksia. Siis. Viisi todella surkeaa ohjetta heikkojen oppimistulosten varmistamiseksi, ole hyvä!
1. ohje: älä valmistaudu
Aloitetaan saman tien tärkeimmästä: älä suunnittele opetustasi äläkä valmistaudu siihen. Mene luokkaan ilman selkeää suunnitelmaa, mielessä vain häilyvä ajatus aiheesta. Lisäksi pidättäydy oppilaiden suuntaan mahdollisimman epäselvänä tunnin rakenteesta (mikäli sellainen kuitenkin on olemassa). Älä viesti oppilaalle mitä on tänään tarjolla, mitkä ovat tärkeitä kohtia, äläkä sitouta heitä oppimiseen.
Oppitunti kiertyy heti alkuun väärille jengoille jo yksinomaan epäselvän tunnin aloituksen kautta. Älä siis vaadi hiljaisuutta tai anna muuta selkeää viestiä oppitunnin alkamisesta. Voit hyvin antaa oppilaiden jatkaa puuhailuaan, loppujen lopuksi on jokaisen omalla vastuulla oppivatko he vai eivät – eikö niin? Istumajärjestystä ei kannata miettiä pedagogisista syistä eikä ennakoida mahdollisia siirtymiä. Varmista jokaiselle oppitunnille ainakin yksi varoittamaton yllätys, joka sattuu juuri silloin kun on keskitytty harjoitteluun.
Lopulta, kun tunti on päättymäisillään, pyri jättämään oppilaat epätietoiseksi jatkosta, kuten mahdollisista kotitehtävistä. Erityisesti, älä kertaa oppitunnin keskeisiä asioita tai muutenkaan järjestä selkeää lopetusta.
2. ohje: pimitä oppilailta tavoitteet
Jos kuitenkin sattuisi käymään niin, että tuleekin laadittua oppitunnille suunnitelma sisältäen oppimistavoitteet ja menetelmät kuinka niihin päästään, on onneksi jäljellä vielä monta tapaa ajaa karille. Eräs hyvä on pitää oppilaat pimennossa oppitunnin tavoitteesta. Tämä estää tehokkaasti kaksi oppimista edistävää asiaa:
Oppilaiden mahdollisuuden
i) sitoutua tavoitteiden saavuttamiseen ja
ii) itsearvioon siitä miltä osin tavoitteet on saavutettu.
Pois se, että sekä opettaja että oppilaat molemmat tietäisivät mikä on tämän päivän oppimistavoite, saatikka että se olisi avoimesti esillä esimerkiksi taululle kirjoitettuna ja että siihen olisi yhdessä sitouduttu! Voi, sehän saattaisi edistää oppimista, mihin nyt ei pyritä. Ei siis sellaista!
3. ohje: älä anna palautetta
Koska (etenkin vastaanottajan toivoma) kohdennettu palaute on tehokas keino edistää oppimista, ohjeena onkin, että sellaista ei pidä antaa. Ainoa myönnytys on sallia opettajan käyskennellä luokassa ja lausahtaa satunnaisesti ”Hyvin menee”. Siitä ei nimittäin ole oppimisen kannalta juurikaan hyötyä. Tätäkin parempi keino (heikentää oppimistuloksia) on kertoa satunnaisille oppilaille heidän olevan hyviä ilman sen tarkempia perusteluja. Pahimmillaan tällainen kehu muodostuu suoranaiseksi uhaksi oppilaan minälle, sillä hyväksi oppilaaksi leimattu saattaa kokea paineita pysyä ”hyvänä” ilman tietoa miksi hän on ”hyvä” tai miten hän voisi sellaisena säilyä jatkossakin. Tämä voi johtaa esimerkiksi riskien välttelyyn ongelmanratkaisutilanteissa, opettajan miellyttämisyrityksiin ja siten pinnalliseen oppimiseen.
Erityisesti tulee välttää seuraavia kolmea asiaa, sillä ne tutkitusti ja tehokkaasti edistävät oppimista.
i) Älä kerro oppilaalle (yksilöllisiä) tavoitteita, vaan pidä hänet edellisen kohdan mukaisesti näiltä osin pimennossa.
ii) Älä missään tapauksessa kerro, kuinka hänellä menee suhteessa tavoitteisiin. Mitä yksityiskohtaisempaa ja kohdennetumpaa palautetta oppilas saa, sitä paremmin hän pystyy parantamaan suoritustaan.
iii) Pidättäydy paljastamasta, mitä nykyisen oppimistavoitteen jälkeen on vastassa.
Kun oppilaalla ei ole ymmärrystä tavoitteesta (eikä tietoa miten häntä arvioidaan), ei tietoa nykytilasta eli siitä miten hänellä menee eikä ymmärrystä jatkosta eli mm. sitä miksi nykyistä aihetta ylipäätään opetellaan, on lähes varmaa, että innokkainkin alkaa hiljalleen turhautua eikä matematiikka saata maistua entiseen tapaansa.
4. ohje: yllätä kokeilla
Vielä on jäljellä muutamia keinoja saada aikaa turhautumista ja aiheuttaa sekä mielipahaa että ikäviä koulumuistoja. Näiden saavuttamiseksi hyvin tehokasta on järjestää kokeita lyhyellä varoajalla niin, että oppilaat eivät kunnolla ehdi valmistautua. Lisäksi suotavaa on pitää kokeiden välissä riittävän pitkä tovi. Näin varmistuu kyllin laaja koealue, jotta oppilaiden, jopa kaikkein kyvykkäimpien ja motivoituneimpien, mielessä kertausurakka alkaa näyttää ylitsepääsemättömältä ja he luovuttavat. Oppilaiden halua kerrata voi latistaa ilmoittamalla koealueen vain epämääräisesti sivunumeroina. Erityisesti tulee tässä vaiheessa (ja toki jo aiemminkin) välttää kaavojen ja periaatteiden sanoittamista ja selventämistä oppilaiden ymmärrettävään muotoon. Minkäänlaiset kertaamisen apukeinot kuten käsitekartat, kertausmonisteet tai hyvien tehtävien listat eivät tule kyseeseen. Tämä on erinomaisen huono neuvo!
Jotta vältytään oppiennätysten saavuttamiselta, ei jätetä yhtään kiveä kääntämättä eikä keinoa käyttämättä. Vielä yksi huono ohje on jäljellä…
5. ohje: älä reflektoi
Missään tapauksessa ei suositella reflektiota eli oman ajattelun ja toiminnan (kriittistä) arviointia. Reflektoinnin ilmeisenä vaarana on oppia virheistä ja siten kehittyä opettajana. Vältä siis reflektointia! Sopivaa on myös välttää kaikenlaista ammattikirjallisuuden lukemista ja itsestään selvästi koulutuksia. Onhan tunnettua, että koulutukseen hakeutuvat opettajat usein pysähtyvät tietoisesti hetkeksi ja pyrkivät siis reflektoimaan aiempaa toimintaansa. Kuten sanotaan: Joka menneitä muistelee, sitä tikulla silmään!
Jos näillä viidellä ohjeella ei saada heikkoja oppimistuloksia niin ei sitten millään. Vuoden opettajan suurella auktoriteetilla lupaan näitä ohjeita noudattavalle koko lukuvuoden mittaisen oppimattomuustakuun ja lukuisan määrän turhautuneita oppilaita!
Tämän kirjoitti ns. kieli poskessa matemaattisten aineiden vuoden opettaja vuosimallia 2025. Kirjoittaja suhtautuu intohimoisen letkeästi opettamiseen, oppimiseen ja opetuksen kehittämiseen. Hän työskentelee Jyväskylän yliopiston Normaalikoulussa matemaattisten aineiden lehtorina.
Ota yhteyttä: erluomaa@jyu.fi
