Vuoden opettaja 2019: Avoimet oppimateriaalit ja ilmaisuuden paradoksi
Mitä hyötyä on avoimista oppimateriaaleista? Miksi niiden tekemisestä pitäisi innostua? Näihin kysymyksiin haen vastausta haastattelemalla seitsemää avoimien oppimateriaalien tuottajaa.
Tämän jutun tarkoitus ei ole muodostaa yhtenäistä käsitystä avoimista oppimateriaaleista, eikä edes kaiken kattavaa listausta suomalaisista matemaattisten aineiden avoimista oppimateriaaleista. Haastateltavat olen yksinkertaisesti valinnut omasta ystäväpiiristäni.
Suurin hyöty, mitä avoimista oppimateriaaleista opettajalle seuraa, on verkostoituminen ja sen tuoma tuki omalle ammatilliselle kehittymiselle. Avoimet oppimateriaalit tulisikin ennen kaikkea ymmärtää yhtenä erinomaisena väylänä opettajuuden muutokseen ja oman ammatillisen identiteetin vahvistamiseen. Yhteistä kaikille haastateltavilleni on, että heidän ajatuksensa siitä, miten opetusta pitäisi tarjota, on materiaalien työstämisen kautta jalostunut. Suunta on yhä enemmän yksilöllinen.
Oma merkityksensä ammatilliselle kehittymiselle on väistämättä myös se, että opettaja tulee tutustuneeksi perinpohjaisesti opetussuunnitelmaan sekä muihin tarjolla oleviin oppimateriaaleihin omaa materiaalia työstäessään. Tällöin kokonaiskuva matematiikan osaamistavoitteista kirkastuu. Erityisesti kirkastuu se, mitä opetussuunnitelma matematiikan opettamisesta sanoo ja toisaalta ei sano.
Ikävä tosiasia kuitenkin on, että niin kauan kuin avoimia oppimateriaaleja tuotetaan ainoastaan opettajavoimin, niissä jää sähköisen maailman edut hyödyntämättä. Kyse on tällöin lähinnä painetun oppimateriaalin digitaalisesta muodosta ja sen videoilla rikastamisesta. Tuki, johon teknologia kykenee, olisi kuitenkin opetuksen ja opettajan ammatillisen kasvun tukemiselle enemmän kuin tervetullut.
Opetus.tv
Opetus.tv -videopalvelun perustaja Janne Cederberg heitti jo opettajaopintojensa aikana 2005–06 ilmoille idean, että tehdäänkö omalle noin 20 opettajaopiskelijaporukalle verkkopalvelu, jossa pystyisi jakamaan ideoita ja itse kehitettyä opetusmateriaalia oman opetustyön tueksi. Palvelua voisi myöhemmin laajentaa muillekin opettajille. Kyseinen idea ei koskaan nähnyt päivänvaloa. Viisi vuotta myöhemmin Janne irtisanoutui opettajan päivätöistä luodakseen Opetus.tv:n.
– Ajatuksena avoin materiaali houkutti, koska se antaa väylän tuoda omaa osaamista esille ja sitä kautta oma osaaminen tulee julkisen ”kritiikin” myötä validoitua. Ajatus oli myös tarjota kaupallisia lisäpalveluita kylkeen, mutta ne ovat Opetus.tv:n osalta jääneet toteuttamatta, Janne toteaa.
Opetus.tv:tä on tehty pääosin omakustanteisesti. Muutamia sisältökokonaisuuksia puuttuu tällä hetkellä. Janne jäi syksyllä 2011 nollapalkalle Opetus.tv:tä tehdäkseen ja muut mukana olleet opettajat ovat tehneet opetusvideonsa opetustyön ohessa. Muutaman kurssin videoiden toteuttamiseen on saatu tukea eri tahoilta kuten yksittäisiltä oppilaitoksilta ja hankkeilta sekä MAOL:lta. Tukijat mainitaan kyseisten kurssien yhteydessä.
Yksi Opetus.tv:n videoiden tekijöistä on Lauri Hellstén. Hän aloitti fysiikan opetusvideoiden ja demonstraatiovideoiden kuvaamisen vuonna 2011, jottei kaksoistutkintoa suorittavat jäisi paitsi osasta opetuksesta pakollisten poissaolojen vuoksi.
– En ajatellut kovinkaan paljoa henkilökohtaisesti hyötyväni videoiden tekemisestä, mutta opiskelijoilta saatu palaute kannusti jatkamaan niiden tekemistä. Toisaalta ajattelin, että ne olisivat myös jatkossa omien opiskelijoideni ja muiden hyödynnettävissä. Todellinen hyöty on ollut opiskelijoille mahdollisuus saada ajasta ja paikasta riippumatonta videomateriaalia. Henkilökohtaisella tasolla varmaan oma tunnettavuus on kasvanut. Tunnettavuuden hyödyllisyydestä en sitten osaa sanoa, Lauri pohtii.
Samuli Turunen on tuottanut Opetus.tv:n kemian ja biologian opetusvideoita. Hän opetti vuonna 2009 englantilaisessa koulussa, jossa havaitsi opetusvideot erittäin toimivaksi tavaksi opettaa. Englanninkielisiä opetusvideoita oli tuohon aikaa jo hyvin saatavissa. Hetken aikaa suomenkielisten videoiden puutetta ihmeteltyään Samuli päätti ryhtyä tekemään niitä itse. Tuolloin elämäntilanne antoi yksinkertaisesti aikaa videoiden tekoon ja nuori opettaja halusi katsoa, mihin rahkeet riittävät. Taustalla oli kolmen vuoden opettajakokemus, joka oli antanut riittävän hyvän käsityksen opetussuunnitelman sisällöistä videotuotannon aloittamiseksi.
– Jos en olisi tehnyt avointa materiaalia, en olisi tavannut Jannea, Vesaa (Maanselkä), Lauria ja Paavoa (Heiskanen). Hekin tekivät samankaltaista materiaalia avoimena ja tapasimme yhteisen työn merkeissä verkon välityksellä, Samuli listaa pohtiessaan avoimen julkaisemisen etuja.
Samuli harmittelee, että avoimia materiaaleja on edelleen melko niukasti suhteutettuna niiden käyttäjämääriin. Ongelma tuntuu olevan rahoitus. Pitkäjänteinen työskentely vaatisi taloudellisen kannustimen tai toimivan liiketoimintamallin.
Viimeisen vuoden aikana Opetus.tv:n videoita on katseltu yhteensä 2,9 miljoonaa kertaa; kaikkiaan videokatseluita on reilut 15 miljoonaa. Kuukausittain uniikkeja käyttäjiä on lukuvuoden aikana noin 80 000.
Janne on ilahtunut siitä, että lukion opetusvideoita katsotaan yli koulurajojen. Esimerkiksi lukion opetusvideot on koettu erittäin hyödyllisiksi myös AMK-opiskelijoiden keskuudessa.
Tehostettu kisällioppiminen lukiossa
Piia Vikberg on poikkeus tämän artikkelin haastateltavissa, sillä hän saa avoimien oppimateriaalien tekemisestä rahallisen korvauksen. Kovin suuresta taloudellisesta kannustimesta ei siltikään voida puhua. Projektiin kuuluu myös sellaista, joka tehdään omalla ajalla. Työ tehdään Mäkelänrinteen lukion ja Helsingin yliopiston matematiikan ja tilastotieteen laitoksen välisenä yhteistyönä.
– Saimme Lotta Oinosen ja Johanna Rämön kanssa Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiöltä apurahan tehostetun kisällioppimisen opiskelumenetelmän viemiseen lukioihin ja siihen soveltuvien oppimateriaalien tekemiseen. Meille oli tärkeää, että oppimateriaali on kaikkien saatavilla ja myös muokattavissa. Ajattelimme myös, että avoimuus voisi pienentää kynnystä tutustua hieman erilaiseen matematiikan oppimateriaaliin, jota voi käyttää toki minkälaisessa opetustavassa tahansa.
Käytännön työssä Piia huomasi, ettei painetut oppikirjat suoraan soveltunut tehostetun kisällioppimisen oppimateriaaliksi, vaan hänen piti joka tapauksessa tehdä paljon omaa materiaalia tukemaan opiskelijan opiskelua. Tavoitteena kisällioppimisessa on oppilaan asiantuntijuuteen kasvaminen henkilökohtaisen ponnistelun kautta, mitä tuetaan opetusjärjestelyin mahdollistamalla jatkuva kaksisuuntainen palaute. Oppimateriaalin tarkoituksena on tukea oppilasta itse lukemaan matemaattista tekstiä ja harjoittelemaan välittömästi pienin paloin oppimaansa.
– Ns. tavallisista oppikirjoista aika lailla puuttui oppimisentaitoihin ja kielentämiseen liittyvät tehtävät, joita pidän tärkeänä osana matematiikan oppimista. Pidin myös tärkeänä, että materiaalin pääkirjoittajana on matemaatikko, joka katselee lukiomatematiikkaa hieman eri näkökulmasta ja jonka oma aineosaaminen on vahvaa, Piia kuvaa.
Oppimateriaalit on kirjoittanut Lotta Oinonen. Piian tehtävänä on kommentoida tekstiä ja kirjoitusprosessin alussa käydä keskusteluja siitä, millaisia asioita materiaalissa tulisi olla lukion opettajan näkökulmasta. Lisäksi Piia työstää materiaalissa olevat teknisten apuvälineiden käyttöön liittyvät tehtävät ja ohjeet sekä laatii tehtäviä ja itsearviointitestit.
Oman oppimateriaalin valmistaminen on vahvistanut Piian mielikuvaa siitä, mihin hän haluaa omaa matematiikan opettajuuttaan kehittää ja mitä oppitunneilla tapahtuu.
– Opetustuokioiden rooli on nyt erilainen, niiden tavoite on vahvistaa opiskelijoille jo opiskeltuja asioita ja toisaalta keskittyä ”isoon kuvaan” yksityiskohtien sijaan.
Piia on yllättynyt siitä, kuinka hyviä keskusteluja opiskelijat käyvät matematiikasta keskenään ja kuinka taito esittää kysymyksiä kehittyy opiskelun edetessä. Sekä oppimateriaalien että opetustuokioiden kehittämiselle ensiarvoisen tärkeää onkin oppilaiden kuunteleminen, heiltä satu palaute sekä opettajan oman toiminnan reflektointi.
– Pohdin omaa työtäni luokassa paljon ja pyrin arvioimaan, miten opiskelijat ovat oppineet ja miten saisin heidät oppimaan paremmin. Myös keskustelut toisten opettajien kanssa ovat arvokkaita. Erityisen kiitollinen olen siitä, että yhteistyö Helsingin yliopiston matematiikan ja tilastotieteen osaston kanssa on ollut tiivistä ja olen näin saanut kehittää omaa opettajuuttani opiskeluaikojen jälkeenkin tärkeiden keskustelujen ja opetustyön muodossa.
Kisällioppimisen matematiikan käyttäjämääristä ei ole tarkkaa tietoa, mutta materiaali on käytössä useammassa lukiossa eripuolella Suomea. Tällä hetkellä valmiina olevat kurssit ovat may1, maa2-maa8 sekä mab2-mab3. Ensi syksynä pitäisi valmistua mab4.
Yläkoulun Avoin matematiikka
Avoin matematiikka kirjasarjan olen kirjoittanut yhdessä Tiina Härkösen kanssa. Tiinalla on pitkä työhistoria opettamisesta ulkomailla ja hän työskentelee nykyisin matematiikan opettajana amerikkalaisessa koulussa Jordaniassa. Alkuaan meillä Tiinan kanssa ei ollut tarkoitus kirjoittaa avointa oppikirjasarjaa. Emme kuitenkaan löytäneet kustantajaa, joka olisi jakanut näkemyksemme sellaisesta vahvasti eriyttävästä oppimateriaalista, joka olisi lähtökohtaisesti suunniteltu oppilaiden itseluettavaksi. Pöytälaatikossa piilotteleva valmis kirjasarja, jota eivät pystyneet hyötymään muut kuin omat oppilaamme, ei tuntunut kivalta ajatukselta. Lopulta 2012 päätimme jakaa sen kaikkien ilmaiseksi käytettäväksi Avoinoppikirja.fi -sivustolla.
– Halusin helpottaa matematiikan opettajien työtä ja ajatuksena oli, että matematiikan opettajat muokkaisivat yhdessä kirjasarjaa entistä paremmaksi, Tiina kommentoi ja lisää, ettei tarkoituksena ollut hyötyä kirjasarjan jakamisesta itse mitenkään.
Työskennelleessään amerikkalaisessa koulussa Tiina on huomannut selkeän eron suomalaisten ja amerikkalaisten opettajien välillä, joka kytkeytyy avoimien oppimateriaalien käyttöön.
– Täkäläiset kollegani ovat paljon itsevarmempia opettajina ja uskovat pystyvänsä opettamaan lähes mitä tahansa oppiainetta koulutuksestaan riippumatta -ja usein onnistuvatkin siinä kiitettävästi. Koulussamme ei ole mahdotonta, että esimerkiksi luokanopettajakoulutuksen saanut opettaa yläkoulussa matematiikkaa.
Näin on, vaikka koulussa ei ole matematiikassa käytössä oppikirjoja. Opettajien on siis tuotettava, kasattava ja löydettävä oppimateriaalinsa itse, Tiina listaa.
– En koe tätä mitenkään kohtuuttomana vaatimuksena. Ja hyödynnän toki avoimia oppimateriaaleja, kuten Khan Academya, josta löytyy amerikkalaisen opetussuunnitelman mukaiset matematiikan kurssit videoineen ja tehtävineen. Toki jaan materiaalini koulun toisten matematiikan opettajien kanssa ja minulla on myös käytössä koulun aiempien matematiikan opettajien tuottamat materiaalit.
Tiina on ollut eniten yllättynyt siitä, kuinka kahtiajakautunutta suomalaisten opettajien suhtautuminen avoimiin oppimateriaaleihin on. Osa suhtautuu hyvin positiivisesti ja näkee asian rikkautena, mutta on myös paljon opettajia, jotka vastustavat ajatusta avoimista materiaaleista ja haukkuvat niitä laaduttomiksi. Tiina ei oikeastaan ymmärrä tarvetta tällaiseen kritiikkiin.
– Avoimet oppimateriaalit eivät koskaan ole täysin valmiita. Aina riittää muokattavaa ja kehitettävää. Avoimissa materiaaleissa nimenomaan pointti on, että sen voi muokata juuri sellaiseksi kuin haluaa. Toinen suomalaisten opettajien pelko näyttää olevan se, että työnantajat alkavat vaatia, että jokaisen opettajan on tuotettava avointa materiaalia.
Avoinoppikirja.fi -sivusto avattiin 4/2012 ja sivustovierailuja on kertynyt n. 223 000. Kokonaiskuvaa Avoimen matematiikan käyttäjämääristä on vaikea hahmottaa, koska oppilaat, joiden omat opettajat ovat muokanneet oppimateriaalia, eivät luonnollisestikaan käytä oppimateriaalia avoinoppikirja.fi -sivuston kautta.
Nettilukion ja nettiperuskoulun tuottajan näkökulma
Nina Kurki koordinoi Mikkelin kaupungin liikelaitos Otavian Nettilukion ja Nettiperuskoulun verkkokurssituotantoja. Nettilukiossa ja Nettiperuskoulussa opinnot suoritetaan puhtaasti verkko-opintoina eikä käytössä ole oppikirjoja.
–Peruskoulun matematiikan opinnot on tehty Avoin matematiikka -kirjasarjan pohjalta. Koska aikuisten perusopetuksen opetussuunnitelma poikkeaa oppivelvollisuusikäisten opetussuunnitelmasta jonkin verran, on matematiikan opettaja järjestellyt alkuperäistä kirjasarjaa uusiksi ja karsinut osan opetussisällöstä. Lisäksi teoriaan on laitettu valmiiksi linkit sopiviin Opetus.tv:n videoihin oppimisen tukemiseksi, Nina kuvaa.
Myös Otavan Opiston lähteminen mukaan Creative Commons -lisensoituun materiaaliin on ollut enemmänkin ideologinen kuin se, että he itse hyötyisivät siitä jotenkin.
– Meistä tieto kuuluu kaikille ja haluamme omalta osaltamme olla edistämässä tiedon jakamisen avointa kulttuuria.
– Ei ole mitään mieltä kirjoittaa samaa sisältöä aina vain uudestaan. Ennemmin käytetään valmista pohjana ja jalostetaan sitä eteenpäin. Kun hyödynnetty ja edelleen jalostettu materiaali laitetaan tarjolle avoimesti, muillakin on mahdollisuus hyödyntää sitä. Ei edes tuntuisi oikealta sulkea alkujaan avointa materiaalia kirjautumisen taakse.
Otavian verkkokurssitarjonnasta huolehtii oppimateriaalituotantoihin erikoistunut tiimi, jonka tehtävänä on koordinoida kurssituotantoja ja työstää kurssit valmiiksi tuottajien tekemän käsikirjoituksen pohjalta.
– Itse oppimateriaalin tuottajat ovat eri aineiden opettajia – osa meidän omia, osa tuottamaan rekryttyjä. Jokaisen tuottajan kanssa käydään läpi Creative Commons -lisensointi ja tuottajan suostumus sen käyttöön. Allekirjoittamalla kustannussopimuksen tuottaja antaa meille luvan laittaa tuotetun verkkokurssin tarjolle valitulla Creative Commons -lisenssillä. Meillä on yleisesti käytössä Nimeä – Jaa samoin, mutta etenkin jotkut matikistit ovat halunneet lisensoida kurssin astetta vapaammalla Nimeä-lisenssillä.
Otavian verkkokoulutusten Muikku-oppimisympäristössä on käynyt viimeisen vuoden aikana noin 200 000 kävijää, näistä 20 000 on käyttänyt peruskoulun matematiikan oppimateriaalia.
Järjestelmän tekijän näkökulma
Toinen alkuperäisen Avoin matematiikka kirjasarjan rikastaja on Mobien toimitusjohtaja Kari Vatanen. Hän käännätti alkuaan word-tiedostoisen oppimateriaalin LaTexiin ja julkaisi 2014 graafikoidensa työstämän Avoimen matematiikan digimateriaalina open.onedu -palvelussa. Työn Kari antoi edelleen CC-BY lisenssillä kaikkien ilmaiseksi käytettäväksi ja edelleen muokattavaksi. Nyttemmin Mobie on siirtynyt kansainvälisille vesille yritystoimintansa kanssa ja luopunut Suomen markkinoista. Toki he edelleen palvelevat muutamaa kymmentä koulua, jotka oppimisympäristöä käyttävät, mutta uusille kouluille järjestelmää ei täällä enää myydä. Avoimen matematiikan ylläpitoa heidän sivustollaan ei enää ole, mutta digimateriaalina, tosin ilman kaikkia sähköisiä herkkuja, se on edelleen käytettävissä. Parhaimmillaan open.onedun kautta Avoimella matematiikalla oli vuosittain 22 000 käyttäjää, Kari toteaa ja harmittelee, etteivät avoimet oppimateriaalit ole saavuttaneet suurempaa suosiota opettajien keskuudessa.
– Jos ajatellaan avointa materiaalia, niin kyllähän siihen pitäisi joku systeemi löytyä, millä tekijät pystyvät rahoittamaan tekemisensä. Harva toimija pystyy harrastamaan oppimateriaalin tuottamista. Sisällön tekeminen maksaa ja harvassa niitä tekijöitä loppupeleissä on. Järjestelmän tekijän näkökulmasta alusta itsessään maksaa, sen päivittäminen maksaa ja sen ylläpito maksaa.
En malta olla Karilta kysymättä, onko Suomessa jokin perustavaa laatua oleva ongelma, joka haittaa softan kehittäjien toimintaa koulumaailmassa? Minne puheet valtion koulutuspilvestä ovat kaikonneet?
– Koulutuspilvi ei ollut teknisesti mahdollista. Se oli utopistinen suunnitelma, mission impossible. Oppimisympäristöt eivät ole keskenään yhteensopivia. Joitain elementtejä voidaan tietysti tehdä yhteensopiviksi, mutta aika pelkistetyksi ne ovat jääneet. Se, että voidaan sanoa jonkin olevan digitaalista, niin siihen se on oikeastaan jäänyt. Kyse on lähinnä oppimateriaalista sähköisessä muodossa, jossa ei kuitenkaan hyödynnä niitä mahdollisuuksia, joita sähköisillä oppimateriaaleilla tänä päivänä on.
Softan kehittäjän kannalta Suomessa iso ongelma on, että täällä mikään ei saisi maksaa yhtään mitään. Kaikki digitaalinen, mikä liittyy opetukseen, pitäisi olla aivan ilmaista. Ilmaisuuden ajatusmaailmaa ruokkii pienien ilmaisohjelmien tarjonta. Ilmaisohjelmien käytöllä on kuitenkin omat ongelmansa, Kari painottaa.
– Somepuolella ihmiset usein itkee ja valittaa, että miksi se ja se ohjelma ei toimikkaan, johon mä olin tehnyt sitä, tätä ja tuota. Et nyt se on hävinnyt sieltä tai nyt se lopettaa toimintansa. Jos sä opettajana haalit ilmaisohjelmia, niin joudutaan kirjautumaan useaan eri paikkaan ja tulokset eivät tule keskitetysti mihinkään. Tämä osaltaan vähentää myös opiskelijoiden motivaatiota käyttää digitaalisia materiaaleja.
– Jos taas katsotaan sitä opettajakuntaa, joka on kaikkein äänekkäimmin vaatimassa, että kaiken pitäisi olla ilmaista. Jos heiltä pyytää, että voisitko sä tehdä esimerkiksi yhden kurssin avoimeksi jakoon? Niin ehei, ei kuule, mun aika on mun omaa aikaani. En mä rupee sitä siihen käyttämään, että mä tekisin jotain ilmaiseksi. Se on aika jännä, että muiden tekemää työtä pitäisi saada ilmaiseksi, mutta omaa tekemää työtä ei missään tapauksessa suostuta jakamaan ilmaiseksi.
Jutussa esitetyt oppimateriaalit löytyvät seuraavista linkeistä:
https://avoinoppikirja.fi/mat-ylakoulu (Word-tiedostot löytyvät osallistu linkin alta)
