Vuoden opettajan 2026 Kirsi-Maria Vakkilaisen puhe koulutuspäivillä
MAOLin 90-vuotisjuhlavuoden koulutuspäivillä Silja Serenadella palkittiin Vuoden 2026 matemaattisten aineiden opettajana espoolainen Kirsi-Maria Vakkilainen. Tässä hänen puheensa koulutuspäivien iltajuhlassa 4.10.2025.
Arvoisa MAOLin puheenjohtaja, hallituksen jäsenet, juhlatoimikunta, hyvät kollegat ja koko juhlaväki,
Lämmin kiitos MAOL ry tästä kunniasta ja kiitos Espoon MAOL-kerho, että ehdotitte minua. Nöyränä seison tässä – salissa, joka on täynnä huippuja matemaattisten aineiden opettajia. Koen, että tämä palkinto on ennen kaikkea tunnustus yhdessä tehdystä työstä, ja siksi sillä on itselleni suuri merkitys. Haluankin jakaa palkinnon kaikkien niiden kesken, joiden kanssa olen vuosien varrella saanut jakaa ajatuksia ja innostua, ideoida, oivaltaa ja luoda uutta ja usein myös puurtaa pitkää päivää.
Olen koko työurani tehnyt töitä inspiroivassa, kehitysmyönteisessä ja luma-aineita painottavassa koulussa mahtavien kollegoiden kanssa. Olarin koulu ja lukio ja myöhemmin Otaniemen lukio ovat olleet minulle tärkeitä omia paikkoja, joissa olen uskaltanut kokeilla ja yrittää kaikenlaista – ja välillä erehtyäkin. Ilman niitä kokemuksia ja vapautta toteuttaa omia juttuja en olisi nyt tässä. Kiitos siis koko työyhteisölle, ihanille kollegoille, joista täälläkin on paikalla Anu, Päivi ja Milla, ja kaikille esihenkilöilleni, jotka ovat aina luottaneet minuun!
Minulla on ollut myös onni tehdä oppikirjoja ja -materiaaleja opettajanurani alusta lähtien ja näiden vuosien aikana olen saanut työskennellä monessa upeassa työryhmässä. Tässä kohtaa on pakko mainita, että ihan ensimmäisessä kirjaprojektissani Kemistissä olivat mukana muun muassa MAOL-konkarit Kaarina Kanerva, Lea Karkela ja täälläkin mukana oleva Irma Aroluoma. Oli muuten aika huippua päästä ensimmäisinä opettajavuosina heidän kanssaan tekemään oppikirjaa, ja sillä lämmöllä ja innolla, jolla nämä konkarit ottivat meidät nuoret opettajat vertaisikseen, on ollut valtavan suuri merkitys myöhemminkin. Koen, että oppikirjailijan työllä on ollut loppujen lopuksi eniten vaikuttavuutta kokonaisuudessaan. Kiitos Sanoma Prolle ja kaikille kirjantekokollegoilleni, joilta olen oppinut niin aineenhallinnasta kuin pedagogiikastakin enemmän kuin mistään koulutuksesta.
Vaikka pari vuotta sitten olen siirtynyt opetustyöstä enemmän hallinnollisiin tehtäviin, luonnontieteet ja matematiikka ovat edelleen tärkeässä roolissa työssäni muun muassa lukiomme valtakunnallisen luonnontieteen kehittämistehtävän kautta. Lukema-verkostosta on tullut merkityksellinen yhteisö ja on ollut hienoa tutustua kollegoihin eri puolella Suomea. Siinä työssä olen voinut rakentaa yhteyksiä opiskelijoiden, opettajien, yliopiston edustajien, muiden toimijoiden välille ja uskon, että se on ollut tärkeää monelle. Toivon kovasti, että saamme jatkaa kehittämistehtäväämme myös tulevina vuosina.
Mutta tarvitaanko meitä opettajia tai pedagogista kehittämistä enää tulevaisuudessa, kun tekoäly työntyy tontillemme? Kuulin tänä syksynä mainion vertauksen, että oppiminen on aivojen kuntosali. Me opettajat autamme kehittämään lihaksistoa ja luomme kuntosaliohjelman ja puitteet lihasten vahvistamiselle. Treenin voi antaa laitteiden, kuten tekoälyn hoidettavaksi, mutta lihaksetkaan eivät kehity ilman, että tehdään riittävästi toistoja ja lisätään pikku hiljaa sopivasti haastetta. Aina ei ole helppoa ja välillä sattuu, mutta sekin kuuluu asiaan. Tekoäly voi auttaa kuntosaliohjelman laatimisessa ja sen noudattamisessa, mutta loppujen lopuksi tarvitsemme kuitenkin vuorovaikutusta, että koko hommassa on jotain järkeä. Tekoäly ei korvaa sitä hetkeä, kun opettaja huomaa oppijan katseesta, että nyt asia ei ihan auennut, eikä se korvaa yhteistä iloa oivaltamisesta.
Minusta ei pitänyt tulla opettajaa, mutta onneksi tuli! Olen monesti miettinyt, että päädyin sattumalta juuri oikeaan ammattiin. Nuorten kanssa työskentely ja yhteiset oivallukset tekevät työstä merkityksellistä. Olen usein kokenut työn imua ja flow-hetkiä ja minut tuntevat tietävät, että työ on usein vienyt mennessään tunteja laskematta. Onneksi perheeni on ollut aina ymmärtäväinen, kiitos siitä heille. Osaavien ja taitavien kollegoiden kanssa työskentelystä saa valtavasti energiaa ja oppii aina jotain uutta. Ehkä supervoimani onkin innostua toisten osaamisesta!
Kun media toitottaa opettajan työn huonoista puolista, koen valtavan tärkeäksi sen, että me opettajat kerromme myös niistä opettajuuden hienoista puolista nuorillemme. Me tarvitsemme tulevaisuudessa osaavia ja innostavia opettajia. Jos meillä ei ole päteviä aineenopettajia, ei jatkossa ole lumate-alojen osaajiakaan. Meillä kaikilla onkin tärkeä tehtävä: sytyttää palo paitsi luma-alaa, myös erityisesti luma-opettajuutta kohtaan. Sen koen myös omaksi missiokseni!
Haluan nyt onnitella 90-vuotiasta MAOLia. Toivon liitolle menestyksekkäitä vuosia myös jatkossa ja paljon uusia innokkaita jäseniä. Kiitos tärkeästä työstä matemaattis-luonnontieteellisten aineiden ja opettajuuden tukijana!
Näin virallisen puheeni jälkeen ajattelin juhlavuoden kunniaksi vielä lukea teille itse laatimani runon, jonka olen tehnyt tärkeästä matemaattis-luonnontieteellisestä opuksesta eli MAOLin taulukkokirjasta poimituista sanoista niitä muuttamatta ja niihin mitään lisäämättä. Ehkä se kertoo tällaisten yhteisten tilaisuuksien ja iltajuhlien merkityksellisistä vuorovaikutushetkistä.
Arvojoukko
Positiivisten kokonaislukujen joukko.
Yhteinen tekijä ja ryhmittely.
Tasainen jakauma,
kuviot yhdenmuotoiset.
Variaatioita, kombinaatioita.
Odotusarvo
puhtaasti imagineerinen.
Itseinduktio.
Turvallisuusrajat.
Ominaissulamislämpö.
Hiljainen puhe tai musiikki.
Valaistusvoimakkuus hämärässä.
Huojuntataajuus.
Harmoninen voimakenttä,
yhteys.
Ylihienorakennesiirtymän taajuus.
Katalyyttinen aktiivisuus.
Jännite kahden pisteen välillä.
Valovoima.
Konjunktio.
Syttyvä kiinteä aine.
Taivutusvärähtelyt.
Äärimmäisen voimakas,
valaiseva, diffuusisumu.
viimeisenä:
Aallonpituus.
Luottamusvälit.
Absorboitunut annos,
Lumo.
