Kirjallisuutta: Aurinko
Kilpua, Emilia ja Koskinen, Hannu: Aurinko – tuttu ja tuntematon tähtemme. Gaudeamus 2023, 318 s.
Kirjan esilehdellä on kaksi aikajanaa: toinen Auringon elinkaaresta ja toinen aurinkotutkimuksen vaiheista. Edellisen pituus on runsaat 12 miljardia vuotta, joista vasta alkukolmannes on kulunut. Jälkimmäisen 2500 vuotta, joista vasta viimeisten runsaan sadan vuoden aikana on syntynyt nykyinen ymmärryksemme Auringon varsinaisesta olemuksesta modernin fysiikan ja avaruustekniikan edistymisen myötä. Paljon tiedetään, mutta ratkaisemattomiakin kysymyksiä on vielä.
Teos ei ole vain nykytiedon kuvaus, vaan kirjoittajat näkevät välistä paljon vaivaa selostaakseen, mitä Auringosta on ajateltu aikojen saatossa. Siksi se sopii hyvin tietokirjaksi myös maallikolle, joka ei tunne fysiikan kehityshistoriaa, esimerkiksi sähkömagneettisen säteilyn duaalista luonnetta, suhteellisuusteoriaa tai kvanttifysiikkaa. Historiallisten taustaselitysten takia johdattelut ovat joskus pitkähköjä, mutta jos vain jaksaa ne lukea, niin ne auttavat perustiedot omaavaakin lukijaa liittämään Aurinkoa koskevat tiedot omiin tietorakenteisiinsa. Myös ainakin minulle tuntemattomia pikkutietoja on, esimerkiksi Heisenbergin kysymykset Kaikkivaltiaalle ja kirjailija Mark Twainin yhteys Halleyn komeettaan.
Kirja rakentuu 12 luvusta. Aurinkoa tarkastellaan eri etäisyyksiltä ja eri suunnista havaintojen ja teoreettisten mallien avulla. Aiheina ovat muiden muassa auringon rakenne ja ydinreaktiot, valo ja lämpö, neutriinot, auringonpilkut, plasmapurkaukset, aurinkotuuli, revontulet, vihreä väläys jne. Aurinko on pääasiassa vedystä ja heliumista koostuva kaasupallo, keskitiheys suunnilleen sama kuin vedellä, ytimessä 160-kertainen ja pinnalla vain kymmenesmiljoonasosa. Ytimen lämpötila on fuusioreaktiot mahdollistava 15 miljoonaa astetta, pinnan vajaat 6000 astetta ja ulomman kaasukehän, koronan, taas miljoona astetta.
Kirjan teksti on sujuvaa ja yleistajuista. Ainoa havaitsemani horjahdus on sivulla 3, jossa suurten lukujen asemesta puhutaan ”suurista numeroista”, virhe joka ei ole harvinainen ammattitoimittajienkaan teksteissä. Lukemista helpottaa se, että kunkin luvun alussa on lyhyt sisällönesittely. Kuvitus on kohtuullisen runsasta ja värikästä. Siitä saa hyvän käsityksen siitä, miten hienoja kuvia avaruudesta on saatavissa. Tekstin lomassa on tietoruutuja, joihin on koottu keskeisiä tietoja ja selityksiä, esimerkiksi ”Fuusioketjun yksityiskohdat”, ”Tärkeimmät tiedot Auringon koosta ja ominaisuuksista” sekä ”Heikko vuorovaikutus ja neutriinojen havaitseminen”. Harmillista kyllä näistä tietoruuduista ei ole erillistä hakemistoa. Kirjassa ei myöskään ole asiahakemistoa, vaikka onkin parin sadan nimen henkilöhakemisto.
Kirjoittajat tietävät, mistä puhuvat, sillä Kilpua on avaruusfysiikan professori ja Koskinen pitkän linjan avaruusfysiikan tutkija ja emeritusprofessori. Heidän tiedonhankintapansa on nykyaikainen, sillä runsaasta 200 lähteestä valtaosa näyttäisi olevan verkkolähteitä ja siis kenen tahansa lukijan helposti saavutettavissa. Lähdeviitteitä tekstissä ei ole, mutta lähdeluettelossa lähteet on esitelty luvuittain ja kuvailtu muutamalla selittävällä sanalla niin, että lähdeluettelo palvelee myös sellaista lukijaa, joka haluaa etsiä lisätietoa. Paperille painetun kovakantisen laitoksen lisäksi kirja on saatavissa myös sekä e- että äänikirjana.
Tilaa Dimension uutiskirje – saat sähköpostiisi aina kuunvaihteessa koosteen tuoreimmista artikkeleista
