Kirjallisuutta: Nähdä maailma hiekanjyvässä
Linda Liukas: Nähdä maailma hiekanjyvässä – tutkimusmatka tietokoneisiin, Otava, 2025, 250 sivua.
Linda Liukas on nuoresta iästään huolimatta ehtinyt moneen: hän on puhuja, kuvittaja, kirjailija. Hänen aiemmat kirjansa on suunnattu lapsille. Moni saattaa muistaa Hello Ruby -kirjasarjan, joka johdattaa innostavalla tavalla pienet ja isommatkin lapset tietotekniikan ja koodauksen maailmaan.
Nyt esillä oleva kirja on Liukkaan ensimmäinen aikuisille tarkoitettu kirja. Tämäkin käsittelee tietokoneita ja tietotekniikkaa, mutta tapa katsoa aihetta on hyvin erilainen kuin muiden samasta aiheesta kirjoitettujen kirjojen. Kirja soveltuu kyllä aikuisten lisäksi hyvin myös yläluokkalaisille ja lukiolaisille.
Olen lukenut vuosien ja vuosikymmenten aikana paljon tietotekniikkaa käsitteleviä kirjoja, mutta en mitään vastaavaa kuin tämä Liukkaan kirja. Kirjassa humanistinen ajattelu yhdistyy tekniikkaan, sen merkitykseen ja vaikutuksiin sujuvasti, mutta samalla pohdiskellen. Mitään pohjatietoja tekniikasta tai ohjelmoinnista ei tarvita kirjan lukemiseen, ehkä enemmänkin uteliasta mieltä – paljon uteliasta ja ennakkoluulotonta mieltä.
Kirjassa on houkutteleva idea laatia kartta tietojenkäsittelytieteestä, kartta, jonka avulla ja jonka kanssa voisi harhailla tietojenkäsittelyn maailmassa päämäärättömästi. Eksymään taipuvaiselle ihmiselle, kuten minä, tällainen lähestymistapa sopii hyvin, vaikka joiltakin osin kartan kokonaisuuden hahmottaminen osoittautui ainakin minulle vaikeaksi. En antanut sen häiritä lukemista. Harhailin lukiessani siellä täällä tutustuen ihmisiin, heidän työhönsä ja törmäillen isoihin ongelmiin, joita on ratkottu tietotekniikan avulla.
Kartalla tutustutaan tietotekniikkaan vaikuttaneisiin ihmisiin ja heidän työhönsä, kierrellään museoissa tutustuen erilaisiin (esi)tietokoneisiin tai luetaan koodinpätkiä ja sivutaan sujuvasti myös matematiikkaa. Lähes kaikille tuttu ”Hello world” koodataan monella kielellä.
Asiaa on valtavasti, jopa niin paljon, että kartan laatiminen kaikesta ja kaikista taitaa olla mahdoton tehtävä. Kirjasta löytyy paljon vinkkejä erilaisiin lähteisiin, erityisesti kirjallisuusluettelo lopussa on valtava aarreaitta.
Kirjassa käsitellään tietojenkäsittelyä teoreettisesti ja lyhyesti. Sen jälkeen päästäänkin iloisesti pohtimaan, kenen lapsi tietokone oikeastaan on. Vanhemmuutta ei ymmärrettävästi voida osoittaa varmuudella, mutta lukiessa oppii, kuinka monen historiasta tutun nimen tekemä työ yhdistyy muiden osaajien saavutuksiin. Kaikille tuttuja nimiä ovat esimerkiksi Ada Lovelace, Alan Turing ja Klara ja John von Neumann ja monet muut. Nimet yhdistyvät kirjan edetessä jonkinlaiseksi sukupuuksi ja yrittävät löytää oman paikkansa myös kartalla.
Ihmiset ja asiat seikkailevat sulassa sovussa ja miltä tahansa kirjan sivulta saattaa löytää aivan uuden tiedon, pieniä juttuja, joista tulee mieleen sanoa ”Ahaa, noinko se meni”.
Tiesittekö muuten, mistä päin maailmaa löytyy koodeja ja koodinpaloja esimerkiksi Linuxista (Github), JavaScrip-kirjastosta tai joistakin tekoälyprojekteista? Jossainhan ne on hyvä olla tallessa, jotta tulevatkin sukupolvet ne löytävät.
Kirjan luvut ovat nimien osalta mahtipontisia: Teoreettinen tietojenkäsittelytiede, Tietokonejärjestelmät ja ohjelmistot ja viimeisenä vaan ei vähäisimpänä Vaikutus. Alaotsikot pehmentävät mahtipontisuutta melkoisesti. Mistä löytyvät villit? Kuinka säilyttää salaisuus? tai Sähkö, joka rakastaa.
Kirjailijan tavassa kirjoittaa näkyy hänen taustansa lastenkirjailijana. Hyvä niin, teksti on lempeää ja ymmärtävää, vaikka käsiteltävät asiat ovat isoja: pakettikytkentä, kryptografia, algoritmit ja niin edelleen. Linda Liukas on parhaimmillaan erilaisten vertausten ja havainnollistusten löytämisessä ja esittämisessä. Internet on maailmankylä, transistorien määrä hiuksen levyisellä alueella, kutomakone ja analyyttinen kone, kielimallit ja vektorit, lajittelualgoritmi ja Arvaa kuka -peli ja monet muut.
Jos olet syvällisesti perehtynyt tietokoneisiin ja niiden tekniikkaan, sinun kannattaa lukea tämä kirja. Huomaat, että asioita voi nähdä monella tavalla. Jos taas et ole perehtynyt etkä oikeastaan ole edes kiinnostunut tietokoneista tai niiden toiminnasta, sinun kannattaa lukea tämä kirja.
Opit valtavasti uutta ja toivottavasti innostut ottamaan selvää enemmänkin. Jokaisen tietokoneen käyttäjän olisi syytä hahmottaa edes hiukkasen siitä, mitä ja miten tietokone toimii. Jos olet opettaja kouluasteesta riippumatta, tämä kannattaa lukea. Pelkästään havainnollistukset ovat valtaisa aarreaitta suoraan oppitunneille vietäväksi.
Kun itse luin kirjaa, laitoin sivuille pieniä tarralappuja, jotta löytäisin uudelleen lukemani kiinnostavan lauseen tai asian. Lopulta huomasin, että lappuja oli lähes joka aukeamalla. Veikkaan, että seuraavalla lukukerralla löydän tekstistä taas aivan uutta pohdittavaa. Lukiessa selviää myös, onko tietokoneilla, pinaatilla ja maamiinoilla jokin salattu yhteys. Kirjailijan loppulause herättää ajatuksia: Ehkä tietokone ei ole niinkään laite, vaan tapa nähdä maailmaa.
