Oppiminen edellä – kirja ja digitaalisuus luomassa kokonaisuutta

Digitaalisuus on muuttanut lukion arkea pysyvästi, mutta se ei ole tehnyt painetusta oppikirjasta tarpeetonta. Iisalmen lyseon rehtori Pasi Tolonen kuvaa, miten oppimateriaaliratkaisuja on rakennettu opiskelijoita kuunnellen ja pedagogisia tavoitteita punniten – ilman vastakkainasettelua kirjan ja digin välillä.

Oppimateriaalivalinnat syntyivät opiskelijoiden toiveista

Oppivelvollisuuden laajeneminen ja oppimateriaalien maksuttomuus pakottivat lukioita tarkastelemaan oppimateriaaliratkaisujaan uudesta näkökulmasta. Iisalmen lyseossa ratkaisuja lähdettiin punnitsemaan opiskelijalähtöisesti kyselyn muodossa. Kysely antoi selkeän viestin: valtaosa opiskelijoista koki painetun oppikirjan itselleen mieluisammaksi.

Rehtori Pasi Tolosen mukaan kyse ei ollut paluusta menneeseen, vaan harkitusta linjauksesta. Aineryhmille annettiin mahdollisuus pohtia, millainen materiaali tukee oppimista kunkin omassa oppiaineessa. Lopputulos oli monimuotoinen: osa koki, että oma oppiaine toimii paremmin digitaalisesti, osa painettujen kirjojen varassa, ja monissa oppiaineissa nämä kaksi lomittuvat luontevasti toisiinsa.

Kirjasto lukion kumppanina

Yksi Iisalmen lyseon ratkaisuista erottuu edukseen: painetut oppikirjat ovat osa kaupunginkirjaston kokoelmaa. Yhteistyö kirjaston kanssa on mahdollistanut sujuvan lainausjärjestelmän ilman, että kirjojen jakaminen ja hallinnointi kuormittaa opettajia. Opiskelijat lainaavat kirjat kirjastokortilla ja laina-ajat on sovitettu koulun jaksojärjestelmän mukaiseksi. 

Pasi Tolonen näkee kirjastoyhteistyön paitsi käytännöllisenä myös kasvatuksellisena ratkaisuna. Kirjasto tulee opiskelijoille tutuksi osana arkea, ja samalla se on tuonut nuoret luontevasti kirjaston muidenkin palveluiden äärelle. Opiskelijat myös suhtautuvat oppimateriaaleihin huolellisesti. Tolosen mukaan malli on toiminut arjessa yllättävänkin vaivattomasti.

Digi tukee, ei korvaa

Painetun oppikirjan käyttö ei lukiossa tarkoita digin väistymistä. Digitaaliset työkalut ovat kiinteä osa opetusta: niitä hyödynnetään tiedon jakamisessa, vuorovaikutuksessa, havainnollistamisessa ja arvioinnissa. Oppikirja muodostaa valtaosassa oppiaineita opiskelun selkärangan, jota digitaaliset työkalut ja sisällöt täydentävät.

Pasi Tolosen mukaan digitaalisuuden vahvuus näkyy erityisesti silloin, kun halutaan havainnollistaa ilmiöitä, tukea eriyttämistä tai tarjota opiskelijoille vaihtoehtoisia tapoja työskennellä. Kukaan ei toimi pelkästään yhden materiaalimuodon varassa, vaan ratkaisut elävät oppiaineen ja opiskelijaryhmän tarpeiden mukaan.

MAOL² fyysisen kirjan rinnalla

Matemaattisissa aineissa Iisalmessa on hyödynnetty MAOL²-oppimisympäristöä jo usean vuoden ajan. Tolonen arvioi, että alustan suurin vahvuus on työskentelyn seuranta. Suurissa ryhmissä opettajan on vaikea havaita ajoissa, jos opiskelijan osaaminen lähtee notkahtamaan. MAOL² tekee oppimisen helpommin seurattavaksi ja sen muutokset näkyväksi.

Kun opettaja näkee, mitä tehtäviä on tehty, yritetty tai jäänyt kesken, tukea voidaan tarjota ajoissa. Tolosen mukaan tämä tukee jatkuvaa arviointia ja auttaa puuttumaan tilanteisiin ennen kuin ongelmat konkretisoituvat koetilanteissa.

Katse tulevaan: yhdistelmät vahvistuvat

Pasi Tolonen ei usko paperisen lukion paluuseen, vaikka fyysisten kirjojen arvostus onkin kasvanut. Digitaalisuus säilyy vahvana osana arkea, erityisesti siksi, että ylioppilaskokeet ovat sähköisiä ja opiskelijoiden on harjoiteltava digitaalisia työskentelytapoja.

Tulevaisuus näyttää hänen mukaansa yhdistelmiltä: painettu kirja ja digitaalinen materiaali kulkevat käsi kädessä. Kustantajien kehittämät hybridiratkaisut ja oppimisympäristöt mahdollistavat joustavan, pedagogisesti perustellun kokonaisuuden – kunhan valinnat tehdään oppiminen edellä.