Tiedeolympialaisten menestys syntyy sattumanvaraisella rahoituksella
Suomalaiset nuoret menestyvät vuosittain mainiosti tiedeolympialaisissa. Silti matemaattis-luonnontieteellisen kilpailutoiminnan rahoitus on sattumanvaraista ja perustuu pitkälti opettajien ja valmentajien vapaaehtoistyöhön ja talkoohenkeen.
”Se oli aivan loistava loistava kokemus”, summaa Leo Varis kisamatkaansa tietotekniikkaolympialaisiin Indonesiaan elokuussa 2022. Kilpailutapahtuma kesti viikon, josta varsinaisia kisapäiviä oli kaksi. ”Oli hienoa päästä tapaamaan muiden maiden edustajia ja näkemään paikallista kulttuuria”, Varis kertoo. Suomen nelihenkinen joukkue toi kotiin kaksi pronssimitalia, joista toinen oli Variksen. ”Ensimmäinen päivä meni aika paljon huonommin kuin toinen. Sen perusteella ei olisi ollut mitään asiaa mitalille. Mutta toisena päivänä tehtävät osuivat paremmin”, Varis kuvaa. Hän kertoo, ettei ottanut liikaa paineita tuloksesta. ”Tiedetään kuitenkin, ettei Suomessa ihan huippupaikoista kilpailla”, Varis sanoo. ”Suosittelen kuitenkin vahvasti kaikille nuorille kilpailuihin tutustumista ja kisaamista.”
Nykyisin matematiikkavalmentajanakin toimiva Neea Palojärvi osallistui kilpailijana vuonna 2012 Britanniassa järjestettyihin historian ensimmäisiin Euroopan tyttöjen matematiikkaolympialaisiin EGMO:on. Tuolloin lisäjännitystä toi se, ettei kukaan ei vielä tiennyt, millainen kilpailu oli. ”Kisatilanne on paineinen: On vain neljä ja puoli tuntia aikaa, kello käy. Kysymykset saadaan vasta koetilanteessa”, Palojärvi muistaa. Kilpailijana hän ei varsinkaan ennen omia kisapäiviään voinut verkostoitua samalla tavalla myöhemmin valmentajana, jolloin samoihin kasvoihin törmää useana vuonna.
Matematiikassa matkaa huipulle
Moneen muuhun maahan verrattuna tiedeolympialaiset eivät Suomessa ole mikään kovin iso laji. ”Jos ajattelee vaikkapa Suomen menestystä jääkiekossa, se perustuu siihen, että sitä pelataan paljon. Matematiikkaa tai ohjelmointia ei harrasteta samalla tavalla”, Maunulan yhteiskoulu ja Helsingin matematiikkalukion opettaja Ville Tilvis vertaa. Hän vastaa linjajohtajana myös matematiikan lukio-opetuksen valtakunnallisesta kehittämisestä. ”Valtaosa lukiolaisista ei ole kovin tietoisia näistä kisoista tai valmennustoiminnasta”, hän pohtii. ”Matikkaolympialaisissa esimerkiksi Unkari ja Romania rökittävät Suomen aina joka vuosi. Viime vuosina Suomi on paininut samalla tasolla vaikkapa Syyrian ja Bosnian kanssa”, Tilvis arvioi.
Into ennen lahjakkuutta
”Jos haetaan osaavia ihmisiä, niin into on tärkeämpää kuin mikään synnynnäinen lahjakkuus”, Tilvis muistuttaa. ”Jos ei tee asioita, niin millään lahjakkuudella ei ole merkitystä. Se ei yksissään riitä mihinkään. Toisaalta ne, jotka treenaavat innolla paljon, heistä tulee todella hyviä – ihan riippumatta siitä, mikä lähtökohta oli.”
Innon syttymisen kannalta esikuvat ovat tärkeitä. Ja siten myös tiedekilpailut.
”Toisaalta on yhteisöllisyys: Nuoret ovat laumaeläimiä niin kuin me vanhemmatkin”, Tilvis sanoo. Yhdessä tekeminen kannustaa ja valmennusryhmissä nuoret innokkaat tsemppaavat tosiaan.
Palojärvi muistuttaa, että valmennukseen voi tulla, vaikkei olisi saanut kutsua tai vaikkei haluaisi kilpailla. ”Jos on innostunut matematiikasta, sinne saa tulla mukaan. Ketään ei pakolla raahata kilpailuihin”, Palojärvi hymyilee. ”Moni pelästyy sen vaikeaa tasoa. Ei siellä tarvitse alkuun ymmärtää oikein mitään. Se on hyvä paikka saada uusia kavereita ja tutustua muihin samasta asioista kiinnostuneisiin.”
Tietoisuutta lisättävä
Yks matemaattis-luonnontieteellisen kilpailutoiminnan laajentamiseen liittyvä ongelma on, etteivät kaikki opettajat välttämättä edes tiedä kilpailutoiminnasta.
Tai jos tietävät, monet luulevat, että esimerkiksi matematiikkavalmennukseen saa tulla vain, jos pärjää kilpailuissa. Tietoisuuden epätasaisuudesta kertoo myös se, että tietyistä kouluista tulee aina paljon oppilaita tiedeolympialaisten harrastustoiminnan piiriin ja joistain vain aivan erikoistapaukset.
Leo Variksen mielestä paras tapa lisätä kilpailutoiminnista innostuneita olisi luonnontiedeharrastuksen vaihtoehdoista kerrottavan tiedon lisääminen juuri peruskoulussa. ”Jos olisin kuullu asiasta muutamaa vuotta aiemmin, olisin voinut aloittaa vielä aikaisemmin ja sitä kautta kehittyä enemmän”, Varis pohtii.
Lähettiläitä, kerhoja, leirejä
Ruotsin kielen opiskelua on viime aikoina edistetty yli tuhannella kielilähettiläiden kouluvierailuilla. Vastaava voisi toimia myös matemattis-luonnontieteellisissä aineissa. ”Mutta siihenkin tarvittaisiin aikaa ja rahaa”, Palojärvi muistuttaa. Esikuvilla on kuitenkin voimaa. Samalla tapaa naisvalmentajat rohkaisevat yhä useampia tyttöjä mukaan tiedevalmennukseen.
Tilviksen mukaan valmennusleirejä voisi olla enemmän, myös matalammalla tasolla. ”Nyt niitä järjestetään vasta sen jälkeen, kun on jo näyttänyt taitonsa”, hän toteaa. Palojärven mukaan tasohyppy kouluopetuksesta valmennukseen voi suurelle osalle olla aika suuri. ”Meille tulee jonkin verran kyselyitä yläkouluikäisiltä, jotka eivät ole vielä valmiita valmennukseen – jotka haluaisivat ihan opetus-opetusta”, hän kertoo. Matematiikassa oli aiemmin Opetushallituksen rahoittamana alueellisia kerhoja, mutta niiden rahat loppuivat. ”Se olisi tärkeää toimintaa ja onnistui hyvin niinä parina vuonna, kun rahoitusta oli. Materiaalit ovat jo valmiina, tarvitaan vain pari kympin tuntipalkkiot opettajille”, Palojärvi toteaa.
MAOL:in hallituksessa istuva Otaniemen lukion opettaja Anu Penttilä muistuttaa, että fysiikasta ja kemiasta suunnitellut kerhot hyytyivät koronaan. Suunnitelmat pitäisi elvyttää, myös tietotekniikassa.
Kisojen arvoa ei ole oivallettu
Muualla on tiedeolympialaisten jälkeen tavallista, että menestyneet kisaajat saavat rekrytointiviestejä yrityksiltä. Maailmalla tätä tapahtuu myös matematiikkaosaajille. ”Suomessa puhutaan, että huippuosaajia tarvitaan. Mutta mitenköhän yritykset mahtavat rekrytoida huippuosaajia”, Neea Palojärvi ihmettelee. ”Yritykset eivät selvästikään ole tietoisia olympialaisista tai edes oivaltaneet teoreettisen matematiikan osaamisen hyötyjä. Tietotekniikan käytännönläheisyys ymmärretään paremmin.”
Arvostuksen puutteesta kielii myös toiminnan rahoituksen epämääräisyys. On sellaisia vuosia, että Suomi ei ole voinut lähettää esimerkiksi tietojenkäsittelyolympialaisiin täyttä joukkuetta. Opetushallitus antaa tiedeolympialaisiin vuotuisesti vaihtelevan summan rahaa, joka ei ole suinkaan kattava. Perusrahoituksen puute on toimintaa koordinoivassa MAOLissa vuotuinen ongelma. Toimintaan ja niiden merkityksen nähden kilpailumatkoihin ja valmennukseen tarvittavat summat eivät ole merkittäviä. Nykylaajuudessa kokonaisbudjetti ei ole, siis puhutaan paristasadasta tuhannesta eurosta.
”Olisi toivottavaa, etteivät professorit miettisi lentolippurahojaan, vaan pääsisivät opettamaan nuoria”, Tilvis kuittaa. Sama koskee kouluissa kisoja järjestäviä opettajia, jotka joko saavat käytetystä vapaa-ajastaan jotain pientä korvausta tai sitten eivät. Koulun osallistumisen kannalta voi olla olennaista, joutuuko opettaja itse talkootöinä tarkistamaan 30 kisapaperit vai tehdäänkö se korvausta vastaan keskitetysti.
Tennistä vai matikkaa
”Lajit, joissa menestytään, on niitä joissa on paljon paikallistason toimintaa ja paljon junioritoimintaa”, TIlvis muistuttaa. ”Sieltä sitten jalostuu niitä huippuja, jotka jaksavat jatkaa lajin parissa ja niin he menestyvät.”
Tilvis vertaa niitä ihmisten määrää, jotka pystyvät elättämään itsensä tenniksellä ja niitä, jotka pystyvät elättämään itsensä matemaattisella osaamisellaan: ”Se on satoja versus miljoonia. Tiedekilpailutoimintaan panostaminen saattaisi olla jopa kannattavampaa kuin perinteisiin urheilulajeihin”, Tilvis naurahtaa. ”On toki hyvä, että urheiluunkin panostetaan.” Tilvis toivoo kuitenkin kärsivällisyyttä: ”Matemaattisten aineiden kisakulttuurin tai harrastuskulttuurin rakentaminen on hidasta.”
Mitä on tiedeolympiatoiminta? Videolla keskustelemassa tiedeolympialaisista Leo Varis, Anu Penttilä, ja Ville Tilvis. Haastattelijana Jan Erola. Artikkeli perustuu osittain tähän haastatteluun.
Suomen menestys tiedeolympialaisissa 2022
Matematiikkaolympialaiset IMO 2022, 6.7.-16.7.2022, Norja
Juho Arala, pronssimitali Aino Aulanko, Kristian Latvanen, Jussi Marttinen ja Sampo Siitonen, kunniamaininta
Kemiaolympialaiset IChO 2022, 10.7.-20.7.2022, Kiina Aku Hertell ja Sihan Yu, pronssimitali Suomen joukkue osallistui etänä.
Fysiikkaolympialaiset IPhO Suomi ei osallistunut tänä vuonna kansainvälisiin fysiikkaolympialaisiin (IPhO), jotka siirtyivät pikaisella aikataululla Valko-Venäjältä Sveitsin järjestämäksi online-kilpailuksi. Euroopan fysiikkaolympialaiset 20.-24.5.2022, Slovenia Eppu Leinonen, pronssimitali
Tietotekniikkaolympialaiset IOI 2022, 7.-14.8.2022, Indonesia Leo Varis ja Henrik Aalto, pronssimitali
Neljän tieteen kilpailuja, jotka toimivat alkukarsintana kohti tiedeolympialaisia, koordinoi MAOL ry Opetushallituksen rahoituksella. Kansallisen kilpailun 2022 loppukilpailut kilpaillaan 20.-21.1.2023 Helsingin yliopiston Kumpulan kampuksella.
Lue lisää Neljän tieteen kisoista ja tiedeolympialaisista Dimension aiemmista artikkeleista
