Matikkatäti Alli Huovinen
Matikkatäti on myyttinen hahmo. Hänestä kertovat esiteini-ikäiset kaksoset kirjassa Ansku ja Armas ynnä matikkatäti1. Matikkatäti on myös todellinen henkilö. Hänestä kertovat hänen oppilaansa, työtoverinsa ja ystävänsä sekä hänen lukuisat lehti- ja verkkoartikkelinsa.
Armaksen kertoman mukaan ”valtakunnan virallinen matikkatäti” otti yhteyttä. Matikkatätiä ”otti päähän ja välillä suorastaan raivostutti ja tärisytti vihasta, kun hän mietti, että innostus matematiikkaan oli laantumaan päin”. Ansku ja Armas eivät pystyneet vastustamaan matikkatädin puhetulvaa, vaan suostuivat tapaamiseen ja myöhemmin matematiikkalähettiläiksi. Eivät ne olleet pelkästään puheet, jotka vaikuttivat, vaan myös matikkatädin ulkonäkö hämmensi: pyöreät silmälasit, keltaiset sukat, kellohelmainen mekko, jonka kuvioina oli numeroita, ympyröitä, suorakulmioita, kolmioita, koeputkia, dekantterilaseja, puntareita ja punnuksia, tukka nutturalla, jota piti koossa kaksi harppia, toisessa jalassa sininen kenkä punaisin nauhoin ja toisessa punainen kenkä sinisin nauhoin.
Linkki virtuaalikaksosten ja todellisen Matikkatädin välillä on kielilinjan käynyt englanninopettaja ja kirjailija Ritva Kokkola. Hän kertoo kirjansa synnystä näin: ”Alli Huovinen – – melkeinpä velvoitti kirjoittamaan lastenkirjan, joka käsittelee matematiikkaa. Lähipiirini suorastaan nauroi: ’Et pysty. Ei onnistu ikinä. Et ainakaan sinä sellaista osaa.’ Niin arvelin itsekin. Mutta matematiikka on kummallinen velho. Se ottaa vallat. En saanut rauhaa, sillä päässäni pyöri ja mietin, miten saisin matematiikan osaksi lastenkirjan Anskun ja Armaksen maailmaa. Aloitin tarinan. Koelukijat sanoivat, että hyvinhän olin solahtanut matematiikan maailmaan. – – olinhan kuin sadan vuoden unesta herännyt ja valaistunut mallikappale henkilöstä, joka viimein oli ymmärtänyt matematiikan merkityksen.” Kokkolan matematiikkatyylistä saat hyvän kuvan myös Solmun artikkelista Satu surullisesta numerosta2.
Opintielle
Alli Turunen – ”raatavuaralaesittaen” kotipaikkansa mukaan Autioniemen Alli – syntyi Rautavaaran Rannankylälle maanviljelijäperheeseen. Koulutie alkoi 1947 Rannankylän supistetussa kansakoulussa, kun oman koulupiirin kouluun ei mahtunut. Into oli niin kova, että koulu piti aloittaa jo kuusivuotiaana.
Oppikoulua Rautavaaralla ei ollut, mutta Nilsiässä noin 50 kilometrin päässä oli yksityinen keskikoulu. Omaa koulutaloa sillä ei vielä ollut, vaan se toimi iltakouluna kansakoulun tiloissa. Lukio-opiskelua varten piti lähteä vielä kauemmas Kuopioon. Enää keskikouluaikanakaan kotona ei käyty joka viikonloppu, sillä matkaa jo linja-autopysäkille oli 13 kilometriä auraamatonta tietä pitkin ja koulua oli myös lauantaisin. Usein tuo matka tarsittiin jalkaisin. Maanantaiaamuisin oli noustava rekeen kello neljä.
Lukiossa Allilla oli onni saada todella hyvä ja tiukka matematiikan opettaja Kyllikki Kekäläinen eli Kieku. Muutenkin opettajat olivat erinomaisia, äidinkielessä esimerkiksi kirjailija Jorma Korpela. Ylioppilaaksi Alli pääsi Kuopion yhteiskoulusta 1961 koko kaupungin parhailla papereilla. Kieku ehdotti opiskelualaksi matematiikkaa. Perusteluna ei ollut niinkään itse oppiaineen sisältö tai soveltuvuus, vaan se, että silloin ei tarvitsisi olla päivääkään työttömänä. Eikä ole tarvinnut.
Yliopistoon
Alli kertoo opiskelupolustaan näin: ”Yliopisto-opinnot aloitin 1961. Oulun yliopiston valitsin siksi, kun Helsinkiin ja Turkuun ei ollut varaa lähteä. Matematiikka oli pääaine, kokeellisesta ja teoreettisesta fysiikasta suoritin kumut ja kemiasta appron.” Filosofian kandidaatti 1965, lisensiaatti 1968. ”Myöhemmin suoritin aikuiskasvatuksesta appron ja 1990-luvun alussa opiskelin yleisen kasvatustieteen kumun. Istuin graduseminaarissa vuoden verran, mutta laudaturopinnot jäivät kesken, kun oman laitoksen opetuksen kehittäminen teetätti paljon töitä. Auskultoin vuosituhannen vaihteessa ja samaan aikaan suoritin Joensuun matematiikan laitokselle didaktisen matematiikan appron. Oulun yliopiston kasvatustieteen guru Asko Karjalainen sanoikin, että olin Oulun yliopiston pedagogisesti koulutetuin henkilö.”
Allin työura on koostunut suurelta osalta pätkätöistä; ”sillisalaattia”, hän sanoo itse. Tämä on moderni kohtalo, sillä nykyisessä kilpailuyliopistossa noin 70 prosenttia tutkijoista toimii määräaikaisessa työsuhteessa Suomessa OECD:n selvityksen mukaan. Kurssiassistenttina 11.9.1963–20.22.1963, 15.1.1964–23.5.1964, 11.9.1964–20.12.1964 (12 t/vk). Assistenttina 1.1.1965–31.7.1968, lisäksi tuntiopettajana luentokursseja näinä vuosina. Matematiikan apulaisprofessorin viran hoitoja 1.8.1968–31.12.1976 ja myöhemmin 1980-luvulla, yhteensä toistakymmentä vuotta; välillä oli 33 prosentin professuuria, yliassistentin ja päätoimisen tuntiopettajan tehtäviä.
Allin 1960-luvun jälkipuoliskolla puhtaasta matematiikasta kirjoittamat opinnäytetyöt on tallennettu vielä hänen tyttönimellään. Puoliso löytyi samalta alalta. Vuonna 1969 Allista tuli avioliiton myötä Huovinen. Alli jatkoi yliopiston opettajana ja puoliso toimi lukion matemaattisten aineiden opettajana. Perheeseen syntyi kaksi lasta. Vanhempien esimerkki kelpasi heille opiskeluvalintojen pohjaksi: toinen ryhtyi opiskelemaan matematiikkaa ja tekniikkaa, toinen lääketiedettä.
Alli oli siis pätkätyöläinen yli 30 vuoden ajan. Hänelle räätälöitiin lehtorin virka 1990-luvun alkupuolella. Perusteena lehtorinviralle oli Allin aloittama opetuksen ja opetusympäristön kehittämistyö. Asia osoittautui kovin mutkikkaaksi, sillä opetus ei ollut niin meritoivaa kuin tutkimustyö olisi ollut. Yliopiston sisällä keskusteltiin virasta kovilla aseilla, sillä monet eivät halunneet ennakkotapausta, että joku nimitetään virkaan ilman hakumenettelyä. Allin tukijat taas pelkäsivät, että jos lehtoraatti pantaisiin julkiseen hakuun, sitä saattaisivat hakea väitelleet ja siten tutkimusansioiltaan muodollisesti Allia meritoituneemmat matemaatikot.
Asia on ehkä vähän arka Allille vieläkin, sillä hän sanoo, että ”väitöskirjan puutteesta minua on herjattu ja häpeän sitä itsekin, mutta perhe ja opetuksen kehittäminen veivät kaiken ajan”. Allin jäädessä eläkkeelle sanottiinkin, että hän oli palvellut yliopistoa 82 vuotta (jos siis hänen tekemänsä työtunnit jaettaisiin virka-ajan mukaisille työpäiville). Alli oli kuitenkin kykynsä osoittanut opetusansioillaan ja esimiehet tukivat häntä. Lopulta virkamääräys tuli 1.8.1995. Siitä virasta hän jäi eläkkeelle 2004.
Työtä matematiikan opettamisen hyväksi
Opetuksen kehittäminen oli 1990-luvun alussa tärkeä puheenaihe, sillä matematiikan vetovoima oli pieni. Uhkana oli matematiikan opiskelija- ja opettajapula. Syksyllä 1991 alkoi tapahtua. Matematiikan laitokselle perustettiin opetuksen kehittämisryhmä3. Siellä Alli sai – välistä vasta kovan työn, lähes taistelun tuloksena – monia ideoitaan läpi: tutorointi, opintopiirit, matematiikkakerhot, kesäkurssit sekä yliopisto-opiskelijoille että lukiolaisille. Usein uudet ideat lähtivät opiskelijoiden tarpeista ja toiveista. He olivatkin Allin mielestä todella aktiivisia kehittäjiä ja auttajia. Joitakin ideoitaan Alli on muistellut julkisuudessa myöhemminkin4.
Tilanne muuttui kuitenkin nopeasti. Syksyllä 1992 tuli ryntäys laitokselle. Opintojen sisällöllinen ohjaus onnistui vanhempien opiskelijoiden, opiskelijatutorien tuella. Toisen lukuvuoden opiskelijoita koulutettiin ensimmäisen vuoden opiskelijoiden ohjaajiksi. Koska kyseessä oli uudenlaisen opiskelukulttuurin kehittäminen, toiminta vaati ennakkoluulojen poistamiseksi tehokasta markkinointia. Keväällä 1994 otettiin käyttöön tutoritupa, fyysinen tila laitoksen keskikäytävällä. Vuonna 1997 tutorointia jatkettiin ”kesälukukaudelle”, jolloin matematiikan kursseja opiskeltiin tutoreiden ohjaamissa pienryhmissä. Oppimispäiväkirjat otettiin käyttöön vuonna 2001. Toiminnasta saatiin niin hyviä kokemuksia5, että idea omaksuttiin vakiintuneeksi osaksi laitoksen toimintaa6. Nykyäänhän tällainen toiminta on yleistä joka puolella maata.
1990-luvun opiskelija- ja opettajapulan takia Alli kiersi opiskelijoidensa kanssa ja yksinkin yläkouluja ja lukioita ja piti vanhempainiltoja. Kun YLEn alueradiot ja sanomalehdet olivat vielä matematiikkaystävällisiä, tehtiin juttuja. Yrityksistä ja kouluista otettiin yhteyttä, kun tarvittiin tekijöitä. Vierailujen lisäksi Alli kirjoitteli kouluihin kirjeitä. Yhtenäkin joulupäivänä hän kirjoitti kirjeet sataan lukioon ja laittoi mukaan esitteen ”Ai, miksikö matikka??”. Sen valmistamisessa auttoivat opiskelijat ja laitokselta valmistuneet alumnit. Pyhäjärven lukion abi Leena sanoi, ettei vielä ylioppilaskirjoitusten aikaan tiennyt, mitä lähteä opiskelemaan, mutta löysi esitteen koulun käytävältä ja totesi: siinä se on. Työ oli tuottavaa myös ryhmätasolla, sillä opiskelijapula helpotti ja uusia matematiikanopettajia valmistui7.
Oulun avoin yliopisto järjesti täydennyskoulutuksia luokanopettajille. Opetus tapahtui yhtä aikaa kolmella paikkakunnalla. Alli kiersi kolmiota Oulu–Kuusamo–Kajaani. Kun Oulu oli lähiopetuksessa, muut seurasivat etänä. Sitten vuorossa oli Kuusamo ja seuraavana Kajaani. Noistakin projekteista tuli sitten maistereita, jotka auttoivat matematiikan opettajapulassa. Myös koululaiset saivat osansa Allin urakoinnista. Peruskoulun ja lukion kertauskursseja pidettiin, ensimmäinen Vaalassa kesällä 2002. Rautavaaralle hän kävi perustamassa ja pitämässä ensimmäiset matematiikkaleirit kesällä 2003 kolmen tutorin kanssa. Ne jatkuvat siellä tiettävästi edelleen, vaikka eivät ehkä enää ihan samassa muodossa kuin Allin pitäminä. Monilla MAOLin koulutuspäivilläkin Alli oli tuttu esiintyjä.
Yhtenä esimerkkinä Allin työteliäisyydestä oli osallistuminen Oulun Tietomaan matematiikka-vuoden 2012 valmisteluun. Sekin sivutyö syntyi sattumalta ja ulkopuolisesta pyynnöstä. Alli oli kirjoittanut Oulun kaupungin opetuslautakunnalle matematiikan hädästä. Hän sai vastauksen, jossa lautakunnan silloinen jäsen ja Tietomaan johtaja, nykyinen Haapajärven kaupunginjohtaja Jonna Tamminen pyysi kahdenkeskistä tapaamista syksyllä 2011. Tapaamisessa mietittiin runkoa matematiikan vuodelle.
Seurauksena oli satoja tunteja talkootyötä. Alli osallistui palavereihin, järjesteli iltaohjelmaa, matematiikkakahviloita, pyysi mukaan MAOLin ja yliopiston matematiikanlaitoksen, kutsui koko vuoden luennoitsijat, mm. toinen matematiikanpuolustaja Marjatta Näätänen kävi pitämässä luennon, ja toimitti luentojen tiivistelmät. Mainosti Facebookissa. Vuodesta tuli suosittu. Tietomaan kävijämäärä kasvoi 5000:lla ja, vaikka tuloista maksettiin edellisen vuoden tappiot, jäi voittoakin. Tämän Alli sai lukea lehdestä, edes kutsua päättäjäisjuhlaan ei nimittäin tullut. – Toinen vastaava hanke oli osallistuminen Kajaanin yliopistokeskuksen WomenIT-toimintaan8.
Alli opettajana ja ihmisenä
Tämän jakson motoksi sopii hyvin verkosta nappaamani luonnehdinta: ”Alli on oppilaidensa mielestä ’mahottoman’ hyvä opettaja, joka ei paljon teoillansa rehvastele.” Oulun norssin matematiikanlehtori Hellevi Kupila muistelee Allia näin: ”Muistan Allin jo vuodelta 1980, jolloin tulin opiskelemaan Oulun yliopistoon. Alli huolehti opiskelijoista ja oli kiinnostunut siitä, mitä meille kuului, onko opinnoissa ongelmia jne. Apua hän tarjosi aina. Alli sai lempeytensä ja avuliaisuutensa vuoksi yliopiston tuntumaan kodilta, jossa tuntui turvalliselta olla. Hän piti huolen kaikista opiskelijoista opintomenestyksestä riippumatta. Myös ne opiskelijat, jotka meinasivat pudota opiskelun kelkasta, saivat Allilta tuen.”
”Muistan hyvin ehkäpä 90-luvulla tai jopa 2000-luvulla, kun hän otti yhteyttä opiskelijoihin, joilla oli opinnot jääneet kesken, kannustaen jatkamaan opinnot loppuun. Uskon itse vahvasti, että Allilla oli iso merkitys siihen, että opettajaksi tähtääviä opiskelijoita riitti siihen asti niin paljon, kunnes hän jäi eläkkeelle. Vielä eläkepäiviltään hän jaksaa kantaa huolta matematiikan opiskelun puolesta. Alli on yhteistyökykyinen ja täysin tinkimätön tekemään työtä niiden asioiden eteen, jotka ovat hänelle tärkeitä. Yhteistyö, jota olemme tehneet, on aina ollut helppoa ja toisiamme arvostavaa.”
Allin vaikutus on säteillyt paljon matematiikan opettamisen piirejä laajemmalle. Siitä kertoo Oulun yliopiston kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunnan yliopistopedagogiikan opettaja Merja Maikkola: ”Tutustuin Alliin 30 vuotta sitten aloittaessani työt Oulun yliopiston opetuksen kehittämisyksikössä. Yksikkö perustettiin vuonna 1995 järjestämään pedagogista tukea opettajille. Alli osallistui aktiivisesti koulutuksiin, varmaankin kaikkiin, ja oli muutoinkin edelläkävijä yliopistopedagogiikan saralla. Tutortuvan perustaminen ja ylläpitäminen vuosikymmenten ajan osoittaa hänen sitoutumistaan opiskelijoiden oppimisen tukemiseen. Lisäksi se, että hän leipoi opiskelijoille, kertoo hänen välittämisestään ja halustaan luoda mukava ja kannustava oppimisympäristö. Omille lapsilleni olen korostanut heidän kouluaikanaan Allin oppia eli ’matematiikkaa oppii vain laskemalla’. Tämä on varmasti auttanut lapsieni ohella monia opiskelijoita ymmärtämään ja omaksumaan matematiikan perusteet.”
Samoja piirteitä korostaa myös Oulun yliopiston Opetuksen tuen ja kehittämisen keskuksen erikoissuunnittelijaTytti Tenhula: ”Muistan Allin matematiikan opetukseen ja sen kehittämiseen sitoutuneena superopettajana, joka työtunteja laskematta kaikin tavoin auttoi opiskelijoita ymmärtämään ja oppimaan matematiikkaa. Alli sai luotua vuosikymmenten aikana matematiikan opiskelijoiden keskuuteen yhteisöllisen ilmapiirin, jossa eri tasoiset ja eri vuosikursseilla opiskelevat opiskelijat yhdessä laskivat laskuja ja ratkoivat matemaattisia ongelmia tuutorituvassa ’hyppytunneilla’ varsinaisten luentojen ja laskuharjoitusten rinnalla. Allin ideoiden laari oli ehtymätön. Esimerkiksi kun Alli 1990-luvulla, ennen nettiaikaa, halusi houkutella matematiikan palautepäivään opiskelijoita, hän ei tyytynyt perinteisiin mainoksiin ilmoitustauluilla, vaan hän teippasi Linnanmaan käytäville lattiaan paperiset jalanjäljet, jotka johdattivat opiskelijat paikalle saliin, jossa palautepäivä järjestettiin.”
”Itselleni on jäänyt mieleen Alli Huovisen organisoimat matematiikan kerhot Oulun peruskouluissa ja laajemminkin mm. opiskelijoiden kotipaikkakunnilla. Vuonna 2005 (eli vuosi Allin eläköitymisen jälkeen) Oulun matematiikan kerhoissa oli nelisenkymmentä ohjaajaa ja 400 alakoululaista. Alli järjesteli matematiikan kerhot ja kerhonohjaajat pitäen itse niitä kerhoja, jotka eivät sopineet kenellekään. Hän kävi myös sijaisena, kun ohjaajilla oli esimerkiksi tenttejä.”
Oulun ammattikorkeakoulun ammatillisen opettajankoulutuksen johtajan toimesta jo eläkkeelle siirtynyt Asko Karjalainen painottaa Allin inhimillistä otetta: ”Alli korosti matematiikan arkipäiväistä roolia ja pyrki poistamaan siitä kaiken pelottavuuden. Ajatus, että joku ei voisi oppia matematiikkaa oli hänelle aivan vieras: kun tekee työtä, oppii varmasti. Hän oli opettajana erittäin turvallinen ja rakensi opiskelijoille matematiikan laitoksesta lämminhenkisen oppimisympäristön (joka hänen jälkeensä taisi kylmetä monella asteella). Minulle hän usein korosti, että matematiikka on maailman humanistisin tiede. Sehän yhdistää kaikki maailman ihmiset iästä, sukupuolesta, kansallisuudesta, ihon väristä jne. riippumatta. Olisiko tarkoittanut osin sitäkin, että matematiikka on universaali kieli, ja kaikki toki kieliä oppivat. Alli toi matematiikan opetukseen, opiskeluun ja oppimiseen täysin positiivisen tunnemaailman, ja se oli todellista edelläkävijyyttä vielä 1990-luvulla. Hän kannusti alaa kaikille, ja oli iloinen jokaisesta uudesta opiskelijasta.”
”Alli oli erittäin kunnioitettu laitoksellaan, joka oli miesvaltainen ja harmaan oloinen. Alli jäi mieleen heti ensi tapaamisella toisenlaisena matemaatikkona. Allin pedagoginen asema ja lupa remontoida koko laitoksen opetuskulttuuri ei tullut akateemisesta vallasta vaan sisäisestä karismasta. Kaikki ihailivat häntä, vaikka julkisesti sitä harva kuitenkaan halusi myöntää. Hän oli matematiikan matriarkka. Hän taisi olla turvaa luova äitihahmo myös abstrakteissa maailmoissa eläville matematiikkamiehille.”
Matikkatädiksi
Nimen Matikkatäti keksi 1990-luvulla Oulu-Radion toimittaja Petri Kejonen. Hän haastatteli Allia matematiikan osaajien tarpeesta. Yliopiston lisäksi heitä etsivät myös yritykset Nokiasta lähtien. Haastattelun aikana Kejonen esitteli Allin kuulijoille matikkatätinä. Naispuolisia matemaatikkoja, Allin omin sanoin ”tätimatikisteja”, oli silloin vielä vähän. Nimityksen Alli sitten omaksui aluksi lehtikirjoittelunsa nimimerkiksi. Siitä kasvoi vähitellen rooli tai enemmänkin kokonainen matematiikan puolesta puhuva persoona. Roolia Alli on kyllä korostanut itsekin myöhemmin, mikä näkyy edelleen muun muassa hänen Facebook-profiilinsa kuvasta9.
Ei hänen työnsä ole myöskään jäänyt tunnustuksetta. Oulun yliopiston hyvän opettajan palkinto 1994. Valtion virka-ansiomerkki 1998. Suomen leijonan ritarikunnan ritarimerkki 1999. Oulun yliopiston tukisäätiön palkinto tuloksellisesta ja laajakantoisesta opetuksen kehittämistyöstä samana vuonna. Yliopistonlehtorien liiton YLL:n yliopisto-opetuksen kehittämisrahaston stipendi 1999. Suomen matemaattisen yhdistyksen vuoden 2004 Matematiikkapalkinto. Oulun Osuuspankin tunnustuspalkinto pankin 90-vuotisen taipaleen kunniaksi 2004. Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiön kannustuspalkinto 2011.
Tällaista taustaa vasten tuntuu vähän ristiriitaiselta, että Alli itse kokee jääneensä yliopistomaailman silmissä mitäänsanomattomaksi matikkatädiksi, vaikka tietää olleensa tarpeellinen. Ihan tuntemattomatkin opintoihin pyrkivät ovat nimittäin pyytäneet apua. Yliopiston johto, rehtori Lauri Lajunen ja monet muut tahot, ovat myös kannustaneet ja palkinneet. Vähän kunniaa Alli ottaa tai ehkä ainakin ansaitsisi siitä, että laitos, jossa hän työskenteli, valittiin yliopistokoulutuksen valtakunnalliseksi huippuyksiköksi kahdesti perätysten vuosiksi 1999–2000 ja 2001–2003. Siinä yhteydessä häneltä pyydettiin puhetta yliopiston avajaisiin 1999. Se on edelleen luettavissa verkossa10.
Mitäänsanomattomuus on kaukana myös siitä päätellen, että esimerkiksi Bing antaa haulla ”matikkatäti” lähes 1600 osumaa. Siinä on mukana sekä hänen itsensä kirjoittamia11 että hänestä kirjoitettuja12 juttuja sekä paperimediassa että sähköisillä alustoilla. On myös juttuja, joissa Matikkatädin käden jälki näkyy, vaikka häntä ei kirjoittajana mainitakaan, esimerkiksi Savon Sanomien pääkirjoitus vuodelta 202113. Siinä mainittu matematiikan puolesta puhuminen on ollut ja on edelleenkin Matikkatädin elämäntehtävä.
Työ jatkui ja jatkuu
Allin työ ei rajoittunut Oulun yliopiston seinien ja lukukausien sisälle eikä päättynyt eläkkeelle jäämiseen. Hän reissasi vielä viiden vuoden ajan opettamassa Lapin yliopistossa appron (15 ov) ja kumun (35 ov) kursseja. Vielä senkin jälkeen pyytelivät sinne, mutta hän kieltäytyi, koska piti lähteä junaan kello 5 aamulla ja kotiin pääsi puolilta öin. Ihan viimeisiä kursseja oli Matematiikan opetuksen monipuolistaminen Lapin yliopistossa ja Kokkolan yliopistokeskuksessa. Kurssilla käsiteltiin matematiikkakerhojen työskentelyyn sopivia materiaaleja. Kurssi osoittautui kovin suosituksi ja laaja-alaisesti vaikuttavaksi, sillä sille osallistui opiskelijoiden lisäksi luokanopettajia, opettajapätevyyden hankkineita amk- ja diplomi-insinöörejä sekä aineopettajista ainakin matematiikan ja uskonnon opettajia. Osallistujia oli kaikkialta Lapista, Utsjoelta jopa Norjassa opettava.
Palaute on kannustanut Allia jatkamaan työtä Facebookissa. Se on ollut Allin mielestä hyvä ja maksuton mainoskanava. Facebook-ryhmiä Alli huoltaa edelleen. Erityisen aktiivinen hän on ryhmässä Rakastan matematiikkaa. Se ja muutamat muut ryhmät ovat Allin entisten opiskelijoitten perustamia.
Alli kirjoittaa edelleen paljon moniin lehtiin. Iisalmen Sanomat miellyttää häntä, sillä sitä luetaan hänen lapsuuspaikkakunnallaan Rautavaaralla ja se julkaisee netissä14,15. Myös Suomenmaa kelpaa hänelle hyvin, sillä senkään jutut eivät ole maksumuurin takana16,17. Muitakin lehtiä on paljon: Kainuun Sanomat, Keskipohjanmaa, Länsi-Savo, Rantalakeus… Jotkin kirjoitukset ovat herättäneet pitkiäkin jatkokeskusteluja, kuten esimerkiksi Aivoja rassaavaa matematiikkaa18,19. Lieneekö ollut Allin tarkoituskin.
Valtamedioihin kuten YLEen ja valtakunnallisiin – jopa joihinkin maakunnallisiinkin – sanomalehtiin Alli suhtautuu melkoisen kriittisesti, sillä hänen mielestään ne eivät täytä sivistystehtäväänsä tasapuolisesti, vaan julkaisevat vähemmän aineistoa matematiikasta kuin joiltakin muilta kulttuurin alueilta. Ja jos julkaisevatkin, niin niiden jutut ovat usein negatiivissävytteisiä ja maksumuurin takana. Huutavan ääni korvessa on niin ollen tarpeen matematiikan puolustamiseksi. Mihin asti matematiikan puolesta huutavan ääni kuuluu nykymaailmassa?
Lisää luettavaa:
[1] Kokkola, Ritva: Ansku ja Armas ynnä matikkatäti. Nordbooks 2013.
[2] Kokkola, Ritva: Satu surullisesta numerosta. Solmu 2016:3, s. 26-27.
Osoitteessa https://matematiikkalehtisolmu.fi/2016/3/surullinen_numero.pdf
[3] Huovinen, Alli: Tuutoroinnista ja kouluyhteistyöstä. Julkaisussa Viisi vuosikymmentä matematiikkaa ja tilastotiedettä Oulun yliopistossa (Paavo Turakainen, Keijo Väänänen ja Esa Läärä), s. 23–25. Saatavissa osoitteesta: http://math.oulu.fi/tiedostot/historiikki.pdf.
[4] Huovinen, Alli: Testit, kokeet ja numeroarviointi oppimisen tukena. Suomenmaa 22.6.2022. Osoitteessa https://www.suomenmaa.fi/mielipide/testit-kokeet-ja-numeroarviointi-oppimisen-tukena/
[5] Huovinen, Alli ym.: ”Tutoroinnin monet kasvot – vaatimattomasta alusta monimuotoiseksi toiminnaksi Oulun yliopiston matemaattisten tieteiden laitoksella” julkaisussa Kumpula, Hanna Kaisa ja Merja Vanhala (toim.): Tiedeyhteisön tuli, Dialogeja 1/1998, s. 190–197.
[6] Palkki, Riikka: Matematiikan manuaali. Oulun yliopisto, Matemaattisten tieteiden laitos, 2006. Osoitteessa http://math.oulu.fi/tiedostot/matemanuaali/manuaali.pdf?fbclid=IwY2xjawF1rA5leHRuA2FlbQIxMAABHUivc9MK-3AVNtUwuocyeJKmJK3wkNbxqWRJy5dWFmnaxHy6VvbuClgxmw_aem_OlPRWgzwdA3kOi86Xz9DcA
[7] Oulun yliopistosta eniten matemaatikkoja. YLE 5.1.2009, osoitteessa https://yle.fi/a/3-5710184
[8] Leinonen, Eija ym. (toim.).: WomenIT-projektit ja Hyvät käytännöt. Jotta teknologia ei syrjäytyisi naisista. Kajaanin yliopistokeskus 2004. Saatavissa myös osoitteesta
http://www.kajaaninyliopistokeskus.oulu.fi/proj/womenit/WomenIT-projektit_ja_Hyvat_kaytannot.pdf
[9] Facebook-profiili Alli Huovinen osoitteessa https://www.facebook.com/photo/?fbid=417502361782736&set=ecnf.100000359922743
[10] Huovinen, Alli: Opetus, oppiminen ja nykyaika. Puhe yliopiston avajaisissa 1999. Saatavissa osoitteesta https://arkisto.acatiimi.fi/2000/3_00/3_00l.htm
[11] Alli Huovinen, Matikkatäti: Miksi mahtava vaikuttaja, matematiikka, pysyttelee piilossa mediassa, kysyy matikkatäti. Rantalakeus 17.10.2023, saatavissa myös osoitteesta
https://www.rantalakeus.fi/miksi-mahtava-vaikuttaja-matematiikka-pysyttelee-p/5963334
[12] Forsman, Carita Marion: Matikkatäti Alli Huovinen on edelleen intohimoalallaan. Oulun kaupungin verkkomedia Mun Oulu 18.8.2022 https://www.munoulu.fi/koulutus/matikkat%C3%A4ti-alli-huovinen-on-edelleen-intohimoalallaan/
[13] Savon Sanomat: On ryhdyttävä toimiin matematiikan puolesta. Pääkirjoitus 15.12.2021. Saatavissa osoitteesta https://www.savonsanomat.fi/paakirjoitus-mielipide/4405073
[14] Huovinen, Alli: Ai, miksikö matematiikkaa? – No siksi, koska kaiken takana on matematiikka. Iisalmen Sanomat 28.2.2024, osoitteessa https://www.iisalmensanomat.fi/paakirjoitus-mielipide/6594157
[15] Huovinen, Alli: Pelastaisivatko supistetut peruskoulut maaseudun ja matematiikan? Iisalmen sanomat 11.10. 2024, osoitteessa https://www.iisalmensanomat.fi/paakirjoitus-mielipide/7970794
[16] Huovinen, Alli: Matematiikkapalstat auttamaan luku-, kirjoitus- ja matematiikkataitojen oppimisessa. Suomenmaa 22.3.2024, osoitteessa https://www.suomenmaa.fi/mielipide/matematiikkapalstat-auttamaan-luku-kirjoitus-ja-matematiikkataitojen-oppimisessa/
[17] Huovinen, Alli: Ymmärretäänkö Oulun yliopiston merkitys? Suomenmaa 11.10.2024 osoitteessa https://www.suomenmaa.fi/mielipide/ymmarretaanko-oulun-yliopiston-merkitys/.
[18] Huovinen, Alli: Aivoja rassaavaa matematiikkaa. Solmu 2014, osoitteessa https://matematiikkalehtisolmu.fi/2014/1/paatoslasku.pdf
[19] Keskustelu Suomi24-alustalla osoitteessa https://keskustelu.suomi24.fi/t/11891363/miksi-alli-komplisoi
