Kesäretki AHHAA-tiedekeskukseen Tarttoon: Nuoret opet äänessä
MAOLin paikalliskerhot Turku, Rauma ja Satakunta toteuttivat 29.7.–31.7.2019 kesäretken Tarton AHHAA-tiedekeskukseen. Reissuun kuului lisäksi tietenkin yhdessäoloa sekä vierailu Tallinnan Energian oivalluskeskuksessa. Mukaan retkelle lähti 19 opettajaa, joista ääneen pääsee nyt seurueen kaksi nuorinta matemaattisten aineiden opettajaa.
Maanantai: Verkostoitumista, tutustumista ja korvilla oppimista
Reissun ensimmäinen päivä koostui lähinnä matkustamisesta: bussilla Porista Rauman kautta Turkuun ja sieltä körötellen Helsinkiin. Jo bussissa ympäriltä kuului iloista puheensorinaa. Helsingissä noustiin laivaan, joka otti nokan kohti Tallinnaa, josta matka jatkui taas bussilla kohti Tarttoa. Illalla todellinen rentoutuminen alkoi Lydia-hotellissa ja Tarton katuja kuljeskellen.
Tartto on erittäin kaunis opiskelijakaupunki. Tämä näkyy kaupungin yleisessä siisteydessä ja habituksessa, josta suorastaan huokuu rentous. Väestö on nuorekasta, hymyilevää ja jatkuvasti menossa, mutta ilman kiireen tuntua. Tartossa on useita suomalaisia opiskelijoita, kuten allekirjoittaneen dynaamisen duon eräs ystävä lääketieteellisessä tiedekunnassa. Nuorehkossa mielessä herää kysymys, mainostetaanko Tarttoa opiskelupaikkana tarpeeksi, sillä esimerkiksi omilta lukioajoiltamme emme muista minkäänlaisia mainospuheita Tartosta. Yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa se kuitenkin on melkoisen kuuma peruna.
Bussissa pitkän aikaa istuessa ja laivalla buffettia syödessä kuluu aika nopeasti tutustuessa verkkoja punoen muihin opettajiin. Titteleitä ei ole ja meidät nuoret opettajat otetaan huomioon siinä missä muutkin: tarinat ja kertomukset omista opetuskokemuksista vaihtavat nopeasti omistajaa. Hyvien kokemusten ohella on mielenkiintoista kuulla vanhempien lehtoreiden ”kauhutarinoita” mm. rehtoreista. Esimerkiksi on olemassa rehtoreita, jotka eivät ymmärrä eivätkä välttämättä arvosta kemikaalivarastovastaavan tehtäviä. Tällöin aineenopettajan tulisi itse pitää puolensa.
Vaikka aineenopettajakoulutukseen kuuluukin laadukas pedagoginen opetus, jää piiloon useita opetuksen ulkopuolella olevia käsitteitä. Eräs mieleen jäänyt tällainen käsite on resurssiraha, joka on koulun sopima korvaus opettajille tietystä tehtävästä. Tämä voi olla esimerkiksi kemikaalivaraston hoitamisesta suoritettava korvaus tai kieltenopettajille maksettava raha siitä, että he varastoivat vanhoja fyysisiä aineistoja. Uutena opettajana pitää uskaltaa kysyä ja kyseenalaistaa vuosikausia vanhoja käytänteitä. Kuuluuko esimerkiksi kemikaalivaraston hoitamisesta neuvotella suurempi korvaus kuin fysiikan varaston hoitamisesta? Uuden oppiminen ja verkostoituminen jatkui rohkeimpien kanssa myöhään maanantai-iltaan.
Tiistai: AHHAA-keskus, Yeah Science!
Onneksi maanantai-illan hämähäkin työ ei venynyt liian myöhään, sillä tiistain ohjelma alkoi aamulla yhdeksän maissa, jota ennen piti ehtiä hotelli Lydian spa-osastolle ja aamupalalle. Sitten vatsat täynnä pienessä sateessa kohti Tarton kohokohtaa ja reissun nimellistä päätarkoitusta eli tiedekeskus AHHAA:ta! Vierailu alkoi tiedeshow’ta odotellessa ihmettelemällä joukolla mustan aukon simulaattoria, tuota suhteellisuusteorian alttaria, joka taisi syödä kaikki kolikot uhrauksina Einsteinille: https://youtu.be/e8sFbJKH9xM
Vihdoin oli aika meille järjestetyn tuliteemaisen tiedeshow’n, jonka tähtenä toimi Daniel Fomochk. Vaikka katsomossa istui pelkästään jäätäviä matemaattisten aineiden opettajia, sai Daniel yleisön syttymään luontevalla ja liekehtivällä esiintymisellään. Liekkishow’ssa pohdittiin mitä palaminen vaatii, miten nestemäinen happi vaikuttaa riisikakun palamiseen ja missä suhteessa vedyn ja hapen seos palaa parhaiten, erivärisiä liekkejä unohtamatta. Vaikka suurin osa show’sta oli varmasti monelle tuttua kauraa, esiintyjän showhenkisyys oli mukaansatempaavaa eikä räjähdyksiltä säästytty. Tämä on mielestämme erittäin tärkeää luonnontieteiden opetuksessa. Viihteellisyyttä kehiin!
Liekkitykityksen jälkeen oli vapaan kiertelyn aika. Tiedekeskus AHHAA sisälsi paljon nähtävää säilötyistä elimistä toiminnallisiin pisteisiin ja moderneihin kokeisiin. Sisääntulon jälkeisessä aulassa tekoälyllä varustettu kamera arvioi kuvassa olevan henkilön ominaisuuksia kuten pituutta, ikää, sukupuolta jne. Hauskat peilit ja aivopähkinät saivat ryhmämme heti sisääntulon jälkeen innostumaan. Tällainen toiminnallisuus moderneilla ja cooleilla välineillä innostaa niin nuoria kuin vanhempiakin.
Ehdoton suosikkimme oli Schlieren-kuvaus (Schlieren photography). Schlieren-kuvauksessa pystytään näkemään eri tiheyksisten fluidien virtausta. Vaikkapa käsiä yhteen hierottaessa havaitaan selkeästi nouseva lämmin ilma. Aiheesta löytyy hyviä YouTube-videoita (Veritasium, Seeing the Invisible: https://www.youtube.com/watch?v=4tgOyU34D44). Tällaiselle YouTube-sukupolvea edustavalle väelle tekee oikein hyvää päästä itse kokeilemaan ja näkemään livenä videoilla tehdyt kokeet ja ilmiöt.
Hienojen ja varsinkin yksinkertaisten demonstraatiovälineiden näkeminen innostaa tekemään tai hankkimaan omia. Monesti tarvitaan vain hiukan kädentaitoja ja kekseliäisyyttä sekä akryylilevyjä. Tätä ääneen ihmetellessä viereen ilmestyneiden vanhempien kollegojen suusta tuleekin kuin apteekin hyllyltä hinnat akryylimuovisille levyille ja putkille…
Erittäin antoisan (vaikka tiedekeskuksen kauppa olikin pienoinen pettymys) aamupäivän jälkeen loppupäivä sujui kierrellessä Tarttoa ja jutellessa niitä näitä (lue: muutakin kuin työasioita) muiden opettajien kanssa. Illan kohokohtana oli vielä yhteinen ruokailu pub Ruutikellarissa (Püssirohukelder), joka on päässyt Guinnesin ennätyskirjoihin yli 10 metrin huonekorkeudellaan. Tunnelma ylsi silti helposti kattoon asti. Mainittakoon vielä, että Tartossa kehtaa syödä ulkona useampanakin päivänä putkeen, sillä esimerkiksi 4 € maksava jäätelöannos sisältää 3 palloa.
Keskiviikko: Tallinnan Energian oivalluskeskus
Keskiviikkona oli hyvin nukutun yön ja maittavan aamiaisen jälkeen aika ottaa nokka kohti kotia. Ohjelmassa oli kuitenkin vielä vierailu Tallinnan Energian oivalluskeskukseen. Siellä saimme historiallista näkökulmaa energian tuottoon ja pääsimme nauttimaan vielä muutamasta esityksestä. Ensimmäisenä vuorossa oli teslamuuntajat (engl. Tesla coil) ja staattinen sähkö henkilökunnan esittämänä, ja odotukset olivat ainakin allekirjoittaneilla korkealla. Harmiksemme joudumme myöntämään, että odotuksiin ei tällä kertaa vastattu: oppaiden nopea selitys ensin siitä, mitä kohta tulee tapahtumaan ja sitten vain kovaa rätinää ja hiukan salamoita sekä hiusten nostatusta pystyyn eivät tehneet kovin suurta vaikutusta. Onneksi sentään seuraavaksi vuorossa ollut planetaarioesitys “Taivaan tulet” avasi äsken nähtyä kertoessaan ensin luonnon salamoista (tai “salamista”, kuten esityksen suomennoksessa) ja lopulta ihmisen hallitsemista sähköpurkauksista. Heti esityksen alussa “Game of Thrones” -tyylisesti vilahdelleet logot antoivat ymmärtää, että nyt ollaan laatukaman äärellä. Suuri suositus planetaariolle!
Lisäksi Energian oivalluskeskuksessa, kuten kaikissa itseään kunnioittavissa paikoissa, oli pienehkö toiminnallinen tiedenäyttely. Näyttely oli hyvin erilainen kuin AHHAA-keskuksessa ja oli selkeästi ääni-ilmiöihin painottuva. Näyttelyssä pääsi tutustumaan äänen ja valon liikkumiseen esimerkiksi vedessä ja ilmassa. Oli mielenkiintoista nähdä kaksi toisistaan poikkeavaa tiedekeskusta ja vertailla, suorastaan reflektoida, niitä. Pedagoginen otsasuoni pääsi hiukan sykkimään sähköesityksen aikana: AHHAA-keskuksessa asiat olivat selkeästi paremmin, mutta kokonaisuudessaan ei ollut kuitenkaan kauheasti valittamista myöskään Energian oivalluskeskuksesta. Esittelyn jälkeen ennen laivan lähtöä oli taas hetki vapaata aikaa, joka kului Tallinnassa kiertelyyn ja viime hetken tuliaisten osteluun, jonka jälkeen oli aika nousta laivaan ja jättää Viron hienoudet taakse.
Laiva- ja bussimatka takaisin sujuivat edelleen hyvissä, ehkä hiukan väsyneissä, tunnelmissa. Kaikille tuntui jääneen molemmista tiedekeskuksista ja reissusta yleensäkin hyvä maku suuhun. Allekirjoittaneille reissun paras anti oli ehdottomasti muihin opettajiin tutustuminen, joilla kaikilla oli omat kokemuksensa ja selkeästi nähtävissä oleva kiinnostus omaan oppiaineeseen ja sen kehittämiseen. Illalla bussista ulos astuessa oli mielessä päällimmäisenä vain yksi ajatus: “Uudestaan!”
Aloituskuva: Iloinen joukko opettajia nauttimassa Tarton nähtävyyksistä. (Kuvaaja: Riitta Salmenoja)
