Kirjallisuutta: Tekoälyn etiikka

Coeckelbergh, Mark: Tekoälyn etiikka. Terra Cognita 2021, 228 sivua.

Tekijä on belgialaissyntyinen filosofi, joka toimii median ja teknologian filosofian professorina Wienin yliopistossa. Hän on kirjoittanut kymmenkunta kirjaa teknologiasta ja tekoälystä. Niistä vain tämä yksi on suomennettu. Kirjassaan hän sanoo, että tekoälyyn liittyy runsaasti liioittelua. Se on johtanut sekä utooppisiin että dystooppisiin spekulaatioihin teknologian tulevaisuudesta ja merkityksestä ihmiselle.

Hän viittaa niin usein Hannah Fryn kirjaan Hello World, kuinka selviytyä algoritmien aikakaudella (Bazar 2019), että se kannattaisi ehkä lukea pohjaksi tämän teoksen lukemiselle. Coeckelberghin kiinnostus ei kohdistu vain tekoälyyn. Hänen kiinnostuksenkohteitaan on myös ympäristöfilosofia. Se näkyy tässä kirjassa muun muassa niin, että hänen käsityksensä mukaan ihmiskunta on jo pelkästään eksponentiaalisesti kasvavan lukumääränsä vuoksi vaikuttanut planeettamme ekosysteemeihin niin dramaattisesti, että voidaan puhua uudesta geologisesta kaudesta antroposeenista. Riskinä on, että ihminen käyttää tekoälyä lujittaakseen kuristusotettaan maapallosta.

Hän aloittaa kirjansa kahdesta klassisesta tekoälyn voitosta. Toukokuussa 1997 tekoälyohjelma voitti šakin maailmanmestarin Garri Kasparovin ja maaliskuussa 2016 šakkiakin monimutkaisemman go-pelin mestarin Lee Sedolin. Nämä tapahtumat kuvaavat ehkä enemmän tekoälyn kehitystä kuin itse tekoälyä, sillä tekoäly ei suinkaan rajoitu peleihin, vaan sitä käytetään nykyään niin laajasti sulautettuna arjen välineisiin ja teknologisiin järjestelmiin tieteissä, taiteissa, hallinnossa, mediassa, kaupassa ja teollisuudessa, että voidaan puhua oikeutetusti ubiikkisuudesta.

Tekoälyn monenlaisista eduista huolimatta se tuo mukanaan myös eettisiä ongelmia, vinoutumia ja vihapuheita myöten. Syrjivät ja rasistiset vinoumat eivät ole suinkaan tarkoituksellisia, vaan johtuvat useimmiten siitä, että oppivat algoritmit muodostavat toimintasääntönsä ihmisen tekemien ratkaisujen pohjalta. Ja niissä on nykykatsannon mielessä vinoutuneita ratkaisuja usein sitä enemmän, mitä vanhemmasta aineistosta on kyse.

Eikä kyse ole vain nykyisestä tekoälystä ja käytössä olevista järjestelmistä, vaan ehkä vielä suurempaa pelkoa on herättänyt tekoälyn kehitysmahdollisuuksien liioittelu. Voiko tekoäly kehittyä ihmistä älykkäämmäksi superälyksi, joka alkaa kehittää itse itseään ja lopulta syrjäyttää ihmisen tai ainakin alistaa hänet lemmikkikotieläimen asemaan tai lopulta jopa tuhoaa koko ihmiskunnan, koska se on vaaraksi ympäristölleen ja siten myös itselleen? Onko tekoälyn kehittämistä siis rajoitettava äärimmäisten uhkakuvien toteutumisen estämiseksi?

Positiivisempi mahdollisuus on, että superäly kyllä kehittyy, mutta tukee ihmisen kehittymistä uudeksi älykkäämmäksi, terveemmäksi ja pitkäikäisemmäksi lajiksi, jolle transhumanistit ovat jo antaneet tieteellisen nimenkin Homo deus, ’jumalallinen ihminen’.  Vaikka vastuullisesti toimivat tieteentekijät ja filosofit pyrkivät pitämään tekoälynäkemyksensä huolellisesti erillään tieteiskirjallisuudesta ja uskonnosta, niin utooppiset tai dystooppiset näkemykset ovat silti yleisiä.

Suuren osan kirjasta tekijä käyttää sen pohtimiseen, miten tällaisesta liioittelusta voitaisiin luopua. Ensinnäkään ei ole lainkaan selvää, onko ihmisen kyvyt ylittävä vahva tekoäly edes mahdollinen. Toiseksi pitääkö koneiden kanssa elämistä tai jopa niihin yhdistymistä pelätä. Posthumanistisen näkemyksen mukaan tekoälyn ei tarvitse kehittyä ihmisen kaltaisen mallin mukaan eikä kilpailijaksi ihmiselle. Tulevaisuuden tavoite olisikin parhaiden inhimillisten ja keinotekoisten toimijoiden yhteistyö.

Tekijä kiteyttää ohjelmansa seuraavasti: ”Tekoälyn etiikassa on siis kyse nykyisen ja tulevan tekoälyn eettisistä haasteista ja tekoälyn vaikutuksista yhteiskuntaamme ja haavoittuviin demokratioihimme. Tekoälyn etiikka liittyy elämäämme ihmisinä ja päätöksentekoon. Tekoälyn etiikka kertoo, miksi meidän on ihmisinä ja yhteiskuntina tartuttava näihin eettisiin ongelmiin nyt.”

Hän tarkastelee tekoälyä sekä teknologiana että aineistojen, moraalin ja ihmiselämän kannalta.  Eikä rajoitu pelkästään ulkopuoliseen tarkasteluun, vaan esittää myös toimenpide-ehdotuksia ja kysymyksiä, joihin päättäjien on vastattava. Olisiko mahdollista kehittää positiivinen etiikka? Millaista olisi hyvä elämä ja hyvä yhteiskunta? Eettiset ongelmat eivät nimittäin liity vain teknologiaan, vaan koskettavat ihmisten ja yhteiskuntien elämää nyt ja tulevaisuudessa. Älykkyys ei yksin riitä. Tarvitaan myös viisautta. Olisiko siinä ihmisen paikka ja merkitys?  

Coeckelberghin kirja ei ole suinkaan ainoa aihetta pohdiskeleva teksti. Google-haku ”tekoälyn etiikka” antaa runsaat neljä ja puoli tuhatta osumaa. Silti fyysinen kirja on varteenotettava vaihtoehto aiheeseen tutustumisen aloittamiseen, ei vähiten tekijän tieteellisen asiantuntemuksen takia.