Fysiikan olympiavalmennus keväällä 2020
Vuoden 2020 kevät on varmasti ollut jokaiselle meistä erilainen kuin olisimme voineet vielä tammikuun lopussa odottaa. Valtioneuvosto ilmoitti 17. maaliskuuta ottavansa käyttöön valmiuslain [1] ja suomalainen yhteiskunta siirtyi kertaheitolla poikkeustilaan ensimmäistä kertaa historiassaan. Samalla jokainen yhteiskunnan jäsen joutui jollain tasolla muuttamaan omaa arkista rytmiään mutta mitä tämä on tarkoittanut fysiikan olympiavalmennuksen osalta?
Vuosi lähti käyntiin normaaliin tapaan kirjevalmennuksen puitteissa, johon kutsumme vuosittain MAOL:n järjestämän Neljän tieteen kisoissa [2] noin 40 parhaiten menestynyttä lukiolaista. Sen lisäksi, että kirjevalmennus on suhteellisen kustannustehokas tapa tutustuttaa kilpailijoita lukiotasoa haastavampiin tehtäviin sekä opetussuunnitelman ulkopuolisia asioita käsitteleviin ilmiöihin, on kirjevalmennuksessa myös se etu, ettei se vaadi lähikontaktia. Etäopetus onkin ollut tänä keväänä mediassa melko vahvasti esillä ja sen tuomien monenlaisten haasteiden kanssa on jokainen opettaja saanut tänä keväänä varmasti painia.
Vuoden ensimmäinen lähiopetusta vaativa tapahtuma fysiikan olympiavalmennuksessa on perussarjan leiri johon kutsumme vuosittain kymmenkunta MAOL:n perussarjaan sekä kirjevalmennukseen osallistunutta nuorta. Tänä vuonna kyseisen leirin olimme valmennusryhmän kanssa suunnitelleet järjestävämme Jyväskylän yliopiston fysiikan laitoksella lauantaina ja sunnuntaina 14.-15. maaliskuuta. Leirin oli tarkoitus lähteä käyntiin varaamamme hotellin aulasta kello 11:00 lauantaiaamuna opiskelijoiden saapuessa juna-asemalta. Moni muistaakin varmasti kuinka paljon keskustelua mediassa käytiin maaliskuun alussa siitä, miten tähän kriisiin tulisi reagoida. Nyt jälkeenpäin selaillessa yliopiston sähköpostia pelkästään tuota valmiuslain käyttöönottoa edeltävällä viikolla postilaatikkoon saapui 10 sähköpostia joissa käsiteltiin koronavirustilannetta.
Perjantaina 13. maaliskuuta päivän viimeisessä sähköpostissa ohjeistus oli vielä sellainen, että olisimme voineet järjestää perussarjan leirin fysiikan laitoksella mutta tilanne muuttui lauantaiaamuna klo 09:07 tiedekunnan dekaanin lähettämän sähköpostin ohjeistuksella: ”Ylistönrinteellä siirrytään välittömästi yliopiston tänään tulleen ohjeistuksen mukaisesti etätyöskentelyyn.” Tämä oli tietenkin harmillista niiden opiskelijoiden kannalta, jotka olivat jo junassa matkalla kohti Jyväskylää, mutta toimimme ohjeistuksen mukaisesti ja peruimme suunnitellun leirin. Otimme kuitenkin leirille lähteneet opiskelijat vastaan hotellin aulassa, selitimme tilanteen, tarjosimme lounaan ja ohjeistimme miten matkakulukorvauksien kanssa toimitaan. Kyseessä taisikin olla valmennushistorian lyhyin perussarjan leiri.
Leirin peruuntuminen vaikutti tietenkin valmennuksen valintaprosessiin mutta saimme silti hyvin perustein kutsuttua 21 opiskelijaa vuoden 2020 Pohjoismaiden ja Baltian fysiikkaolympialaisiin [3] (NBPhO) jonka tulosten perusteella valitsemme Suomen viisihenkisen edustusjoukkueen kansainvälisiin fysiikkaolympialaisiin. NBPhO toimii siis efektiivisesti valmennuksen karsintakilpailuna. Nyt ongelmaksi muodostui tietenkin se, että miten järjestämme NBPhO:n kun vapaata liikkumista rajoitetaan ja maiden väliset rajat ovat kiinni?
Karsintakilpailun historia juontaa alkunsa 1990-luvun alkuun [4] ja ensimmäiset 2000-luvun alussa pidetyt kisat pidettiin itseasiassa vain Viron ja Suomen välillä. Vuonna 2016 kisojen vakituisten osallistujamaiden kokoelma laajentui kahdella kun mukaan tulivat myös Ruotsi ja Latvia. Onkin erittäin hienoa suomalaisen fysiikan olympiavalmennuksen kannalta, että me valmentajat pääsemme verkostoitumaan monikansallisessa ryhmässä. Mielestämme muiden maiden valmentajien kanssa vaihdettujen ajatusten kautta taataan suomalaisille parhainta mahdollista valmennusta.
Perinteisesti NBPhO on pyritty järjestämään huhtikuun 20. päivän tienoilla, sillä tällöin pääkisajoukkueen valinnan käytännön järjestelyjen hoitamiseen jää jokaisella maalla riittävästi aikaa. Tänä vuonna kuitenkin – kuten ehkä arvata saattaa – koronavirus oli vaikeuttanut myös muiden maiden valmennustilannetta ja päätimme lykätä kilpailun järjestämistä muutamalla viikolla. Elättelimme vielä huhtikuun alkupuolella toiveita siitä, että voisimme järjestää kisat Tallinnassa alkuperäisen suunnitelman mukaan.
Huhtikuu kuitenkin alkoi uhkaavasti kääntyä toukokuuksi, joten emme voineet muuta kuin hyväksyä tilanteen ja pyrkiä järjestämään kompromissina jonkinlainen etäkilpailu. Etäformaatissa järjestetyt kisat herättivät maailmanlaajuista mielenkiintoa yllättävällä mittakaavalla, ja näin jälkiviisaana voi todeta, että kilpailu paisui hieman yli äyräidensä, sillä lopullisessa kokoonpanossa oli mukana yhteensä 12 maata ja yli 100 kilpailijaa – eikä vain Euroopasta, vaan niinkin kaukaa kuin Saudi-Arabiasta ja Brasiliasta. Kilpailu olikin historiallinen kolmella eri tavalla: suurin määrä osallistuvia maita, suurin määrä kilpailijoita kilpailuhistoriassa, ja kyseessä olivat ensimmäiset täysin etänä järjestetyt fysiikkaolympialaiset.
Kisat järjestävä komitea joutui siis täysin uuteen tilanteeseen, mutta jokaisella jäsenmaalla oli selvä tahtotila toteuttaa nämä kisat kilpailijoita varten. Kilpailun käytännönjärjestelyissä riittikin setvimistä: Onko kaikilla kilpailijoilla mahdollisuus osallistua etänä? Voiko kilpailussa olla mukana kokeellinen osio? Miten käytännössä pidämme huolen siitä, että vilpin mahdollisuus on mahdollisimman pieni? Ja niin edelleen. Kun ongelmia alkaa miettimään, niin niitä kertyy melko pitkä lista. Aikaisempina vuosina, kun kilpailu on järjestetty Tallinnassa, niin virolaiset ovat hoitaneet enemmän taikka vähemmän kaikki käytännön järjestelyt, mutta nyt etäkilpailun järjestämiseen tarvittiin jokaisen maan panosta.
Tämän enempää pureutumatta käytännön haasteisiin, kisat siis järjestettiin lauantaina 16. toukokuuta Zoom-palvelun välityksellä. Kilpailijoita oli ohjeistettu aikaisemmin saman viikon torstain testisessiossa asettelemaan webkameransa siten, että pystyimme koko kisan ajan valvomaan mitä kisaajat tekevät. Kilpailupäivä alkoi Suomen aikaa klo 10:00 jokaisen omasta kodista, ja kilpailijoilla oli viisi tuntia aikaa ratkaista viisi todella haastavaa fysiikan tehtävää, joiden aiheet vaihtelivat termodynamiikasta sähköopin kautta klassiseen mekaniikkaan.
Vastoin järjestäjien odotuksia kisa sujui ilman niitä suuria teknisiä ongelmia, joihin olimme pyrkineet varautumaan mm. usealla Zoom-tapaamisen varahostilla ja joukkueiden johtajien välisellä Discord kommunikaatiokanavalla. Zoom-langoilta ei pudonnut kuin yksittäisiä kilpailijoita hetkellisesti. Vain muutamalla kilpailijalla oli ongelmia lukea yhden kuvaajan akseleita pdf-lukijan yhteensopivuusongelmien takia – mihin reagoitiin chatin kautta selostamalla, ja kokeellisenkin tehtävän suorittaminen onnistui kilpailijoiden älylaitteiden sovelluksilla hyvin. Etäkilpailun onnistumisesta saammekin kiittää kaikkien maiden motivoitunutta yhteistyötä ja huolellista suunnittelua.
Suomalaiset menestyivät olympialaisissa hyvin. Viimekin vuonna kisoihin osallistunut Antti Asikainen otti parhaana suomalaisena tällä kertaa hopeaa. Kisamenestyksen perusteella valittiin viisi parasta suomalaista Suomen joukkueeksi Kansainvälisiin Fysiikkaolympialaisiin, jotka alkuperäisen suunnitelman mukaan oltaisiin tänä vuonna järjestetty Liettuassa. [5]
Valitettavasti vallitsevan tilanteen vuoksi IphO:n järjestäminen on koettu mahdottomaksi, ja 51. kansainväliset kisat on siirretty ensi vuodelle. Tämä on IPhO:n osalta erityisen ymmärrettävää, sillä tärkeä osa Kansainvälisten kisojen kansainvälisyyttä on… noh… se kansainvälisyys, joka jäisi kotisohvalla kokematta. Näin ollen IPhO:n sijaan olemme tarjonneet parhaalle viidelle mahdollisuuden osallistua Euroopan fysiikkaolympialaisiin (EUPhO), joiden oli alunperin tarkoitus tapahtua Romaniassa [6], mutta jotka näissä erikoisissa olosuhteissa myös järjestetään etänä.
Fysiikan valmennus jatkuukin siis entiseen tapaansa kisajoukkueen kanssa mutta muokattuna noudattamaan kaikkia valtiovallan sekä Jyväskylän yliopiston määräämiä ohjeistuksia. Varsinaista lähiopetusta emme pysty järjestämään kilpailijoille perinteisen kokeellisen valmennusleirin puitteissa mutta tänä vuonna sille ei välttämättä edes ole niin suurta tarvetta. Teoreettista valmennusta toteutetaan yhteistyössä Viron valmentajien kanssa niiltä osin kuin se tässä tilanteessa on mahdollista. Ja vaikka näyttääkin siltä, että lähiopetusta emme harmillisesti pysty järjestämään niin onneksi voimme aina polkaista videokonferenssin pystyyn!
Kesä onkin siis monelta osin vielä auki valmennuksen sekä EUPhO:n tarkan formaatin osalta. Ottaen huomioon globaalin tilanteen, näemme erittäin todennäköisenä sen, että EUPhO:n osallistujalista tulee paisumaan melkoisesti alkuperäisestä. Kävi miten kävi, kisoissa tulee varmasti vastaan erittäin haastavia tehtäviä, mutta niistä raportoimme tarkemmin sitten ajallaan. Muutoin valmennusryhmä jatkaa toimintaansa entiseen tapaan ja seuraava valmennuskierros lähtee käyntiin syksyllä MAOL:n Neljän tieteen kisojen säestämänä. Tästä syksyn porukasta valikoituu sitten taas ensi vuoden IPhO joukkue, jonka kanssa pääsemme toivottavasti lähtemään Liettuaan!
[1] https://finlex.fi/fi/laki/alkup/2020/20200125
