Kaikki joukolla luma-opettajaopiskelijoita rekrytoimaan!
On siitä jo kauan puhuttu. Nimittäin ainakin 1990-luvun puolivälin luma-talkoista lähtien on puhuttu luonnontieteen ja tekniikan osaajien tarpeesta ja vajeesta. Ja merkityskin tiedetään.
Globaalien haasteiden ratkaisemiseen tarvitaan osaamista, ja kestävät ratkaisut vaativat tekijöitä. Kansallinen tahtotilakin siihen löytyy. Jotta Suomi saadaan nousuun, tarvitaan osaajia. Suomalaisten nuorten korkeakouluttautumisaste halutaan nostaa 50 prosenttiin ja luma-strategiaa toteutetaan yhdessä eri toimijoiden kanssa.
Varmasti jokainen meistä opettajista myös ymmärtää tämän päivän maailmaa ihmetellessään, miten merkityksellisiä ovat muun muassa tiedelukutaito ja kriittisen ja analyyttisen ajattelun taidot.
Tekoäly varmasti muovaa työmarkkinoita uusiksi, mutta luma-osaajatarpeen ennustetaan silti olevan suurta lähivuosina. Esimerkiksi Teknologiateollisuus ry:n osaajatarvekyselyn 2025 mukaan ala tarvitsee 140 000 uutta osaajaa seuraavan 10 vuoden aikana ja näistä 74 % on korkeakoulutettuja. Kemianteollisuus ry:n Osaamispuntarin 2025 mukaan yli 40 % yrityksistä kertoo, että työtehtäviä jää täyttämättä, koska hakijoiden osaaminen ei riitä.
Siispä hyvä, että on puhuttu. Ja tulostakin on tullut. EU:n Education and Training Monitorin mukaan Suomen korkeakouluopiskelijoista poikkeuksellisen suuri osuus opiskelee luma(tek)‑aloilla. Valitettavasti tämä ei ole kuitenkaan nostanut luma-opettajaksi opiskelevien määrää. Puhetta siis kannattaa jatkaa.
Lukio-opettajapäivien 2025 avajaispuheenvuorossa Jyväskylän opettajankoulutuslaitoksen johtaja Sirpa Eskelä-Haapanen nosti esiin, että aineenopettajien suoravalinnan hakijamäärät ovat laskeneet noin puoleen 10 vuoden aikana.
Vuonna 2021 julkaistun Moilasen ja Neittaanmäen tutkimuksen mukaan fysiikan, kemian ja matematiikan opettajiksi valmistuvien määrä on Suomessa laskenut noin 40 % vuosien 2017 ja 2020 välillä.
Ja nyt ollaan siinä pisteessä, että luma-opettajista on pulaa. Tammikuussa Suurten lukioiden rehtorien tapaamisessa moni rehtori toi esiin sen, että uusien aineenopettajien ja sijaisten rekrytointi on haastavaa, erityisesti kemiassa ja fysiikassa.
Media on lisännyt oman lusikkansa soppaan. Opettajan ammatti on näyttäytynyt pääasiassa kuormittavana, resurssipulassa kamppailevana ja muutoksen puristuksessa olevana työnä. Kukapa sellaiseen ammattiin hakeutuisi?
Jos meillä ei ole taitavia, innostavia ja osaavia opettajia, ei meillä tulevaisuudessa ole lumatek-osaajiakaan.
Mikä siis neuvoksi? Ensimmäisenä ratkaisuna tulee mieleen opettajien palkkauksen korottaminen tai resurssoinnin parantaminen, joka näkyisi esimerkiksi ryhmäkokojen pienentämisenä. Eikä niistä varmasti haittaa olisi.
Mutta itse asiassa ryhmäkoot ovat Suomessa Euroopan keskitasoa pienempiä, ja viime vuonna tehdyn Lehtisen, Veermansin ja Jaakkolan tutkimuksen mukaan hyvä palkka oli vetovoimatekijä juuri luonnontieteiden opettajan ammattiin hakeutuneilla. Luonnontieteilijälle opettajan toimi on jopa kilpailukykyinen vaihtoehto muihin työmarkkinoihin nähden.
Haluankin nyt keskittyä niihin asioihin, joihin me opettajat ja rehtorit itse voimme koulussamme vaikuttaa. Uskon nimittäin, että yhdessä meillä olisi mahdollisuuksia lisätä opettajuuden vetovoimaa ja myös työn pitovoimaa ainakin seuraavien kolmen vinkin avulla.
Ensimmäinen vinkki: Kerro uratarinasi ja kannusta opettajan uralle
Meillä on Otaniemen lukiossa ollut jo vuosia kaikille luma-erityislukion opiskelijoille yhteinen Science-kurssi. Tuolla kurssilla koko yli 70 opiskelijan ryhmä tutustuu tutkimuksen tekemisen perusteisiin, vierailee tutkimuskeskuksessa, tekee pienimuotoisen tutkimuksen ja kuulee erilaisia tutkijoiden, luonnontieteilijöiden, matemaatikoiden ja tekniikan alan osaajien uratarinoita.
Muutama vuosi sitten tajusimme, että me opettajat emme ole itse koskaan kertoneet opiskelijoille omista poluistamme opettajiksi. Siitä lähtien olemme yhdellä oppitunnilla kertoneet omat uratarinamme vapaamuotoisesti. Keräämme jokaisen session jälkeen palautetta opiskelijoilta ja niiden perusteella olemme huomanneet, miten tärkeää opettajatarinoiden kertominen on. Tässä muutamia otteita palautteista:
“Minut yllätti se, kuinka opettajana pääsee tekemään hyvin monenlaisia asioita vain, jos haluaa ja intoa löytyy.”
“Opettajien esittelyssä minut yllätti se, että kaikki eivät alusta asti tienneet haluavansa opettajiksi. Lisäksi yllätti myös se, että jokainen ei ollut kirjoittanut pelkkiä laudatureita ylioppilaskirjoituksissa.”
“Oli todella kivaa päästä tutustumaan opettajiin, sillä välillä unohtuu, että opettajatkin ovat ihmisiä, joilla on omia elämäntarinoita.”
Joku kirjoitti myös, ettei ollut tiennyt, että opettajatkin ovat opiskelleet yliopistossa tai tehneet tutkimusta. Useampikin on kertonut, että aikoo harkita opettajuutta yhtenä vaihtoehtona kuultuaan tarinamme.
Olisi myös tärkeää, että uratarinoiden kertomisen lisäksi muistaisimme kannustaa opiskelijoita opettajaksi, vaikka se ei ensisijaiselta vaihtoehdolta heillä tuntuisikaan.
Lehtisen ym. tutkimuksen mukaan kaikkein vahvin syy opettajaksi hakeutumiseen on sisäinen motivaatio eli halu opettaa ja opettajuuden kokeminen mielekkäänä, nautinnollisena ja merkityksellisenä toimintana sinänsä. Sisäinen motivaatio kasvaa, kun ihminen kokee olevansa hyvä jossain.
On siis tärkeää, että oppilas voi kokea onnistuvansa luonnontieteissä ja matematiikassa, mutta sen lisäksi olisi hyvä luoda myös mahdollisuuksia erilaisiin opettamiskokemuksiin. Se voisi olla esim. mentorointia tai kerhon tai työpajojen vetämistä.
Banduran itseluottamusteorian (1997) mukaan jo pelkkä roolimallin tarkkailu tai mentorin toiminnan seuraaminen voivat rakentaa itseluottamusta. Ja siitä pääsenkin suoraan seuraavaan vinkkiin.
Toinen vinkki: Yhdessä tekeminen ja verkostoituminen
Noin 50 % opettajista on Räsäsen ym. tutkimuksen mukaan harkinnut alanvaihtoa. Uusien opettajaopiskelijoiden rekrytoinnin lisäksi olisi siis tärkeää pitää nykyiset opettajat ja opettajina aloittavat työssään. Opettajien kokema yhteisöllisyys ja toimiva kollegiaalinen yhteistyö ovat tärkeitä suojatekijöitä uupumista vastaan.
Mentorointi, yhteinen suunnittelu ja pedagoginen dialogi vahvistavat omaa ammatti-identiteettiä. Geeraerts ym. tutkimuksen mukaan vertaisryhmämentorointi on tehokas tapa tukea muun muassa ammatti-identiteettiä ja sen olisi hyvä olla rakenteellinen toimintatapa koulussa. Ammatti-identiteetin vahvuus on tutkimusten mukaan yhteydessä opettajien sitoutumiseen ja alalla pysymiseen.
Verkostoitumista taas tarvitaan, jotta voidaan tehdä yhteistyötä ja jakaa asioita. Työtä voi tehdä minimienergiaperiaatteellakin, mutta silloin flow-kokemuksia kertyy vähemmän. Työhön antautuminen ei tutkimusten mukaan lisää uupumusta, vaan se vähentää stressiä ja parantaa terveyttä, jos työkuorma ei ole kohtuuton.
Viime vuonna julkaistun Bramwellin tutkimuksen mukaan suomalaiset opettajat kokevat merkittävästi uupumusta ja harkitsevat alanvaihtoa erityisesti uran alkuvuosina, vaikka suomalainen koulutusjärjestelmä sisältääkin monia uupumusta suojaavia tekijöitä, kuten autonomia, arvostus ja laadukas opettajankoulutus.
Kulttuurissamme on tietynlainen täydellisen kansankynttilän ihanne, ja kun siihen ei koe yltävänsä, opettaja uupuu. Tähän on erityisesti vaara opettajilla, joilla alalle hakeutumiseen on altruistiset lähtökohdat eli vahva halu auttaa ja tehdä hyvää.
Tässä kohtaa kollegiaalinen tuki onkin erityisen merkityksellistä. Myös erilaiset mentorointimallit varmasti auttavat uransa alussa olevaa opettajaa selviämään ensimmäisistä vuosista uupumatta.
Kannustankin jokaista opettajaa tekemään yhteistyötä oman koulun kollegoiden kanssa, olemaan uuden opettajan tukena ja liittymään erilaisiin verkostoihin, kuten ainejärjestöihin niin kuin MAOL ry tai esimerkiksi lukion opettajien Lukema-verkostoon.
Vaikka työ uuvuttaisi, kannattaa silti osallistua ainakin kerran vuodessa johonkin täydennyskoulutukseen, jossa voi tavata kollegoita oman koulun ulkopuolelta. Verkostoitumisen lisäksi koulutuksilla ja tapahtumilla on toinenkin merkitys ja siitä pääsenkin kolmanteen vinkkiin.
Kolmas vinkki: Ammattitaidon ylläpitäminen ja päivittäminen
Räsäsen ym. tutkimus osoittaa, että opettajat pysyvät työssä paremmin, kun he tuntevat osaavansa työnsä vaatimukset, kokevat, että heidän osaamistaan kehitetään, saavat tukea opetuksen haasteisiin ja voivat jakaa osaamistaan muille opettajille (kollegiaalinen oppiminen).
Olen ollut järjestämässä kuusi Lukion matematiikan ja luonnontieteen kehittämisverkoston Lukema-tapahtumaa ja viime keväänä nuo jo aiemmin mainitut ensimmäiset valtakunnalliset Lukio-opettajapäivät. Molemmissa niissä opettajat ovat saaneet kuulla tutkijoilta ajankohtaista tietoa uusista tutkimustuloksista tai tieteen läpimurroista. Jotain sellaista, mitä oppikirjoissa ei ole, ja mikä menee yli opetussuunnitelmien sisällön. Opettajat ovat kokeneet erittäin mielekkäänä oman osaamisen ja ammattitaidon päivittämisen.
Työpajoista ja luennoilta on lähtenyt aina innostuneita opettajia, jotka varmasti vievät sitä hyvää energiaa myös oppitunneille. Ja innostunut opettaja taas innostaa opiskelijoitaan. Ehkä joku opiskelija voi saada jopa sellaisen kuvan, että opettaminen on kivaa. Uskon, että rehtorin mahdollistama taloudellinen panostus opettajien täydennyskoulutukseen on kannattavaa pitkällä tähtäimellä.
Sillä ilman taitavia opettajia meillä ei tulevaisuudessa ole luma- eikä muitakaan osaajia. Laitetaan siis ensin happinaamari omalle naamalle ja pelastetaan tulevaisuuden opettajuus!
Lähteet
Teknologiateollisuuden osaajatarvekysely 2025 https://teknologiateollisuus.fi/selvitys-teknologiateollisuuden-osaajatarpeesta-jopa-74-kohdistuu-korkeakoulutettuihin-toimiala-tarvitsee-140-000-uutta-osaajaa-10-vuoden-aikana/
Kemianteollisuus ry:n Osaamispuntari 9.10.2025 https://www.kemianteollisuus.fi/kemianteollisuuden-kysely-ammatillisten-osaajien-tarve-ei-ole-katoamassa-mutta-vastavalmistuneiden-osaamisen-taso-on-heikkoa/
EU:n Education and Training Monitor 2025
https://op.europa.eu/webpub/eac/education-and-training-monitor/fi/country-reports/finland.html
Moilanen, H., & Neittaanmäki, P. (2021). Matematiikan, fysiikan ja kemian maisteritutkinnot ja auskultointi 2010-luvulla. Jyväskylän yliopisto, Informaatioteknologian tiedekunta. Informaatioteknologian tiedekunnan julkaisuja, 91. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-8972-9
Lehtinen, A., Veermans, K., & Jaakkola, T. (2025). Finnish pre-service primary and science teachers’ motivations to enrol into teacher education and their perceptions of teaching. European Journal of Teacher Education, 1–23. https://doi.org/10.1080/02619768.2025.2484756
Räsänen, K., Pietarinen, J., Pyhältö, K. et al. Why leave the teaching profession? A longitudinal approach to the prevalence and persistence of teacher turnover intentions. Soc Psychol Educ 23, 837–859 (2020). https://doi.org/10.1007/s11218-020-09567-x
Geeraerts, K., Tynjälä, P., Heikkinen, H. L. T., Markkanen, I., Pennanen, M., & Gijbels, D. (2015). Peer-group mentoring as a tool for teacher development. European Journal of Teacher Education, 38(3), 358–377.https://doi.org/10.1080/02619768.2014.983068
Hakanen, J. J., Bakker, A. B., & Schaufeli, W. B. (2006). Burnout and work engagement among teachers. Journal of School Psychology, 43(6), 495–513. https://doi.org/10.1016/j.jsp.2005.11.001
Bramwell, J. (2025). ‘Candle for the People’: An Examination of Teacher Burnout, Early‑Teacher Attrition, and Teacher Efficacy in the Finnish Educational Context. Mantle: The Annual Review of Interdisciplinary Research, 2(1), 28–45. https://ojs.library.ubc.ca/index.php/mantle/article/view/200525
Kirsi-Maria Vakkilainen on koulutukseltaan kemian ja matematiikan opettaja. Hän on opettanut yli 20 vuotta yläkoulussa ja lukiossa pääsääntöisesti kemiaa.
Tällä hetkellä hän toimii virka-apulaisrehtorina Otaniemen lukiossa, ja hänen vastuullaan on mm. lukion luma-erityistehtävä ja OKM:n myöntämä valtakunnallinen luonnontieteiden kehittämistehtävä.
Kehittämistehtävän puitteissa Otaniemen lukio koordinoi Lukema-verkostoa eli lukion matematiikan ja luonnontieteiden kehittämisverkostoa yhdessä matematiikan kehittämistehtävän (Maunulan yhteiskoulu ja Helsingin matematiikkalukio) kanssa. Lue lisää: lukemaverkosto.fi.
