Kemikaaliturvallisuus koulussa
Miksi kemikaaliturvallisuus on koulussa tärkeä asia?
Kemikaaliturvallisuus ei ole koulujen marginaalinen sivuseikka, vaan opettajien, oppijoiden ja rehtoreiden arjen yksi kivijalka: kyse on konkreettisesti siitä, että oppiminen voidaan toteuttaa ilman, että kukaan loukkaantuu tai altistuu turhaan kemiallisille riskeille. Samalla kemikaaliturvallisuus on hyvä peili sille, miten vastuu, yhteistyö ja riskien hallinta ylipäätään toimivat suomalaisessa koulussa.
Luonnontieteiden opetuksessa käsitellään aineita, jotka voivat olla myrkyllisiä, syövyttäviä, herkistäviä tai ympäristölle vaarallisia, ja jo pienet määrät voivat aiheuttaa vakavia henkilövahinkoja, jos niitä käytetään huolimattomasti. Laki sallii vaarallisten kemikaalien käytön opetuksessa, opettajan valvonnassa, kunhan asiasta on ilmoitettu huoltajille (välttämätöntä ainakin peruskoulussa). Työskentelyssä huomioidaan aina turvallisuustekijät ja noudatetaan annettuja ohjeita. Koululaboratoriossa altistuminen on yleensä lyhytaikaista, mutta oppijoiden ikä, kokemattomuus ja toiminnan arvaamattomuus lisäävät onnettomuuden todennäköisyyttä, ellei turvatoimia mietitä etukäteen.
Erasmus+-ohjelman tuella toteutetun CheSSE-hankkeen tavoitteena on tarjota tiivistä, ajantasaista verkkotietoa kemikaaliturvallisuudesta kouluille, jotta ne voivat rakentaa toimivan työturvallisuusjärjestelmän kemian ja luonnontieteiden opetuksen ympärille. Sivusto kokoaa yhteen ohjeet luokituksesta ja merkinnöistä, säilytyksestä, jätteenkäsittelystä sekä riskien arvioinnista, ja tekee vaativasta sääntelystä opettajille käytännönläheistä. Tärkeälle sijalle nousee opettajille – ja erityisesti kemikaalien säilyttämisestä vastaaville opettajille – kohdennettu koulutus, jossa edellä mainittu materiaali on esitelty ja erilaiset toimintamallit selvitetty.
Kun kemikaaliturvallisuus otetaan vakavasti, oppijat oppivat samalla kriittistä ajattelua ja vastuullista suhdetta teknologiaan ja ympäristöön – he ymmärtävät, että jokaisella kokeellisella työllä on sekä oppimishyödyt että riskit, jotka on osattava punnita. Opetuksen kehittäminen ja kokeellisten töiden jatkuva suunnittelu mahdollistaa sen, että opetusta voidaan suunnata kohti turvallisempia aineita ja kestävämpiä menetelmiä ilman, että kokeellisuus katoaa.
Mihin ongelmiin opettaja voi törmätä koulussa?
Yksi keskeisistä haasteista on se, että opettajilta odotetaan samanaikaisesti syvää kemian osaamista, kykyä arvioida riskejä ja taitoa pitää ryhmä hallinnassa – eikä kaikilla ole riittävää kemikaaliturvallisuuskoulutusta näihin tehtäviin. Työnantajan velvollisuus on varmistaa, että kemikaalien parissa työskentelevillä opettajilla on tarvittavat tiedot ja taidot, mutta käytännössä koulutus voi jäädä satunnaiseksi.
Toinen ongelma liittyy kemikaalien käytännön hallintaan: kouluilla on oltava ajantasainen kemikaaliluettelo ja käyttöturvallisuustiedotteet, mutta luettelon ylläpito, vanhentuneiden aineiden poistaminen ja säilytyksen järjestäminen vievät aikaa. Jos kemian tilat eivät ole lukittuina tai valvottuina, vaaralliset aineet voivat päätyä asiattomien käsiin, mikä lisää vahinkojen riskiä ja opettajan huolta. Riskinarviointi voi myös tuntua opettajasta paperityöltä, joka vie tilaa itse opetukselta, etenkin jos lomakepohjat ja käytännöt eivät ole selkeitä. CheSSE tarjoaa tähän apua valmiilla tarkistuslistoilla ja työkaluilla, mutta ongelma syntyy, jos koulu ei ota yhteisiä käytänteitä käyttöön tai jaa vastuuta selkeästi. Tässä rehtoreiden vastuu on suuri.
CheSSE-sivusto vastaa kysymyksiin
CheSSE-sivusto (www.chesse.org/fi) tarjoaa yleiskuvan kemikaalilainsäädännöstä ja sen tulkitsemisesta kouluympäristössä. Ongelman tulkintojen tekemisessä aiheuttaa se, että EU:n kemikaalilainsäädäntö (johon Suomen lainsäädäntö perustuu) REACH- ja CLP-asetuksineen koskee niin suuria kemianteollisuuden yrityksiä kuin pieniä laboratorioita sekä koulujen kemikaalivarastoja ja kemian luokkiakin. Erityisesti viranomaisilla on ollut hankaluuksia oikean tulkinnan löytämisessä koulukontekstiin eikä ylilyönneiltä ole vältytty. Opastusta on saanut osallistumalla kemikaalivaraston hoitajille kohdennettuihin koulutuksiin.
Koulujen täytyy ylläpitää ajantasaista kemikaaliluetteloa (joka nykyään voi olla sähköinen), jossa on linkit kemikaalien käyttöturvallisuustiedotteisiin. Kemikaaliluettelon olemassaolo on pakollinen, ja se toimii hyvin hoidettuna varastosta vastuuta kantavan työkaluna ja tiedon lähteenä (CAS-numerot, vaara- ja turvalausekkeet, säilytysastian koko ym.). Kouluissa on jäljellä runsaasti ”vanhoilla varoitusmerkeillä” varustettuja säilytysastioita, joiden päivittäminen uusiin ei ole välttämätöntä, mutta pedagogisesti tarpeellista – ei kannata aiheuttaa turhaan epäselvyyttä oppijoille.
Kemikaalien säilyttämisen organisoinnin lisäksi vastuuopettajan täytyy järjestää opetuksen yhteydessä syntyvän jätteen kerääminen ja säilyttäminen säädösten mukaisesti. Tämäkin asia on sellainen, ettei se suoranaisesti liity kemian opettajien opettajankoulutukseen, ellei harjoittelukouluissa ole erikseen rakennettu sitä osaksi opetusharjoittelua. Jätteiden minimointi onkin yksi tärkeimmistä nykyopettajan kokeellisuuteen liittyvistä suunnittelutehtävistä. Yksi ajankohtaisista pedagogisista valinnoista liittyy ns. mikromittakaavassa toteutettavan kokeellisuuden lisäämiseen. Tämä on yksi tie syntyvien jätteiden määrän vähentämiseen.
Miten riskien arviointia voi toteuttaa mielekkäällä tavalla?
Riskien arviointi lähtee siitä, että vaaratilanteet selvitetään ja niistä opitaan, mutta samalla on tärkeä huomata, että kemikaaliturvallisuutta johdetaan faktapohjaisesti riskien arvioinnin, dokumentoinnin ja koulutuksen avulla. Hyvä turvallisuuskulttuuri tarkoittaa myös sitä, että oppijat ja huoltajat voivat kysyä ja saada rehellisiä, asiallisia vastauksia sen sijaan, että luottaisivat huhupuheisiin ja viranomaisten ylimitoitettuihin vaatimuksiin.
Riskien arvioimista ei ole tarkoitettu pelkäksi byrokraattiseksi velvollisuudeksi vaan opetuksen suunnittelun työkaluksi: se auttaa opettajaa miettimään, mikä kokeellisessa työssä oikeasti voi mennä pieleen ja miten se estetään. Koululaboratoriossa riskejä arvioidessa tarkastellaan sekä kemikaalien vaaraominaisuuksia että opetustilannetta: kuka kokeen tekee, missä, millä tavalla ja kuinka usein.
CheSSE-sivustolla riskien arvioinnille on tarjolla käytännönläheisiä tarkistuslistoja ja lomakepohjia, joiden avulla opettaja voi systemaattisesti käydä läpi esimerkiksi kemikaalien luokituksen, tarvittavat suojaimet, säilytyksen ja jätteenkäsittelyn. Mielekkyys syntyy siitä, että riskien arviointi sidotaan suoraan opettajan omaan työhön: sivusto suosittelee, että koulutuksen yhteyteen liitetään loppuprojekti, jossa opettaja tunnistaa oman koulunsa puutteet ja laatii konkreettisen parannussuunnitelman.
Arjen tasolla riskien arviointia voi toteuttaa vaiheittain: opettaja valitsee CheSSEn esimerkkityöt tai vihreän kemian kokeet, tekee niille riskikartoituksen ja samalla keskustelee oppijoiden kanssa laboratoriosääntöjen merkityksestä. Kun oppijat osallistuvat sääntöjen laatimiseen ja ymmärtävät varoitusmerkkejä, turvallisuuskulttuuri vahvistuu ja riskien arviointi muuttuu yhteiseksi, pedagogiseksi prosessiksi.
Myytit ja huhut – turvaudu asiantuntijaan
Moni huoltaja ja oppija ajattelee, että koulussa käytetään vain “laimennettuja” tai “leikkikemikaaleja”, jotka eivät voi aiheuttaa vaaraa. Todellisuudessa kemian opetuksessa käsitellään kymmeniä aineita, joilla on selkeät vaaraominaisuudet, kuten syövyttävyys, myrkyllisyys tai herkistävyys, ja väärin käytettyinä ne voivat aiheuttaa vammoja tai terveyshaittoja. Tämän vuoksi kemian opetus peruskoulussa paneutuukin aluksi työturvallisuuteen ja sääntöihin, joita noudatetaan kemian luokissa.
Kemian opetuksessa ja kemian opettajien keskinäisessä viestinnässä leviää aika ajoin erilaisia myyttejä ja huhuja, valitettavasti myös kemikaalien turvallisuuteen ja niiden käyttöön liittyen. Myös viranomaiset aiheuttavat ylimitoitetuilla vaatimuksillaan tilanteita, joihin ratkaisu on todellisuudessa yksinkertainen ja koulumaailmassa vaatimattomalla työllä selvitetty. Yksi näistä jälkimmäisistä on se, että viranomaiset ovat ryhtyneet vaatimaan kemikaalikohtaista riskien arviointia, vaikka koulujen toimintaympäristön tuntien kemikaalien todella pienten määrien käyttö ei muodosta sellaista riskiä, että se pitäisi määrittää kemikaalikohtaisesti (esim. 100 koulukemikaalin arviointi olisi melkoinen työ).
Opetushallituksen tuoreessa oppaassa Luonnontieteiden oppimisympäristöjen työturvallisuus ja välineet (https://www.oph.fi/fi/oppimateriaali/luonnontieteiden-oppimisymparistojen-tyoturvallisuus-ja-valineet) todetaan, että ”Riskin arvioinnin yhteydessä tehdään inventaario varastossa, päivitetään kemikaaliluettelo ja hävitetään asianmukaisesti tarpeettomat, tuntemattomat ja vanhentuneet kemikaalit. Kouluympäristössä kemikaalikohtaiset riskien arvioinnit eivät ole välttämättömiä niiden äärettömän pienen riskin (altistuminen määrä, harvoin ja aika erittäin lyhyt) vuoksi.”
Oppaassa todetaan myös, että ”yksiselitteisen kiellettyjen kemikaalien listan laatiminen on käytännössä mahdotonta, ja siksi alan asiantuntijoilta ei saakaan selkeää vastausta opettajia askarruttavaan kysymykseen kielletyistä kemikaaleista”. Opettaja valitsee oman ammatillisen osaamisensa puitteissa käytettävät kemikaalit. Erinomaisen osviitan kemikaalien käyttäytymisestä ja vaarallisuudesta antavat käyttöturvallisuustiedotteet ja OVA-ohjeet (Onnettomuuden vaaraa aiheuttavat aineet -ohjeet). OVA-ohjeet on valmisteltu Työterveyslaitoksella yhteistyössä eri tutkimuslaitosten, kemikaaliviranomaisten ja kemianteollisuuden asiantuntijoiden kanssa (https://ova.ttl.fi/).
Opettajat itsekin voivat välillä kokea, että kemikaaliluettelot, käyttöturvallisuustiedotteet ja riskienarviointilomakkeet ovat “vain paperia”, joka vie aikaa opetukselta. Dokumentointi on kuitenkin olennainen osa vaarojen tunnistamista ja riskien hallintaa – ilman tietoa kemikaaleista ei voida varmistaa, että niitä käytetään turvallisesti. Suomessa käytössä olevat oppikirjat ovat tässä suuri apu, koska niissä on perinteisesti huomioitu kemikaaliturvallisuuteen liittyvät asiat osana työohjeita ja toimintamalleja.
Kun turvallisuutta korostetaan, koetaan usein, että kokeet muuttuvat tylsiksi tai katoavat kokonaan. Sekä kansalliset ohjeet että CheSSEn kaltaiset hankkeet korostavat kuitenkin päinvastaista: kemikaaliturvallisuus nimenomaan mahdollistaa kokeellisen ja innostavan opetuksen, kun riskit tunnistetaan ja hallitaan.
Joitain käytäntöjä kemikaalien hankinnassa
Koulujen kemikaalien hankintaan liittyvät käytännöt muuttuvat jatkuvasti, kun erilaisten kemikaalien luokittelua muutetaan tai niitä liitetään johonkin toimintaan, jossa on tiukemmat säädökset. Esimerkiksi huumausaine- ja räjähdekemikaalien joukkoa on lisätty ja lisätään, kun tutkimus ja näiden aineiden kehitystyö etenee.
Huumausaineiden valmistamisessa käytettävien aineiden osalta on vaatimus erityisen selvityksen tekemisestä ja toimittamisesta toimittajalle. Tällä hetkellä tähän kategoriaan kuuluvat mm. kaliumpermanganaatti ja etikkahappoanhydridi. Kaliumpermanganaattia löytyy todennäköisesti jokaisesta koulun kemikaalivarastosta, sillä se on tärkeä hapetin ja sitä käytetään useassa kokeellisessa työssä. Etikkahappoanhydridiä käytetään lukion aspiriini-synteesissä. Molempien korvaaminen toisella kemikaalilla on hankalaa.
Räjähteiden lähtöaineina käytetään mm. rikki- ja typpihappoa sekä vetyperoksidia. Myös näiden kohdalla edellytetään selvityksen tekemistä. Rikki- ja typpihapon käyttö on melko vähäistä ja niitä hankitaan harvemmin. Vetyperoksidi on hankalampi tapaus, koska se hajoaa vedeksi ja hapeksi varsin helposti (vaikka sitä säilytettäisiin jääkaapissa, kuten on suositeltu) ja sitä joudutaan tilaamaan käytännössä vuosittain.
Viime aikoina kromaattien (kromaatti, dikromaatti) hankinta on edellyttänyt toimittajalta lupia välittää näitä kemikaaleja kouluihin. Tämä poikkeaa aiemmin luetelluista sillä, että kemikaalin toimittajalla täytyy olla tähän luvat, jotta koulut voivat sitä tilata. Tällaisten lupa- ja selvityskäytäntöjen määrä kasvaa jatkuvasti, mikä vaatii seurantaa.
Miten vastuu koulussa jakautuu?
Kemikaaliturvallisuudessa vastuu ei lepää yhden opettajan harteilla, vaan siihen liittyy koko kouluyhteisö: työnantaja eli koulu tai koulutuksen järjestäjä kantaa juridisen vastuun siitä, että lainsäädäntöä noudatetaan ja että henkilöstö ja oppijat ovat turvassa. Rehtorilla on virallinen velvollisuus huolehtia sekä henkilöstön että oppijoiden terveydestä ja turvallisuudesta, mikä sisältää järjestelmällisen dokumentoinnin, kemikaaliturvallisuuskäytänteiden luomisen ja resurssien varaamisen koulutukseen.
Opettajille kuuluu vastuu laboratoriotilanteesta: heidän on tunnettava koulun kemikaaliturvallisuuskäytännöt, huolehdittava, että kokeet suunnitellaan riskinarvioinnin pohjalta ja että oppijat saavat ikätasoonsa sopivan laboratorioturvallisuuden peruskurssin. Jos opettajalle annetaan erityinen tehtävä, kuten kemikaaliluettelon päivittäminen tai jätekäsittelyn ohjeistus, työnantajan on huolehdittava, että opettaja saa tähän riittävän koulutuksen ja työaikaa.
Myös oppijoilla on oma vastuunsa: heitä ohjataan lukemaan varoitusmerkkejä, noudattamaan yhdessä sovittuja sääntöjä ja ilmoittamaan vaaratilanteista – CheSSE korostaa, että turvallisuuskulttuuri syntyy, kun kemikaaliturvallisuudesta voidaan puhua avoimesti ja säännöllisesti. Vastuun jakautuminen ei tarkoita vastuun siirtämistä, vaan sitä, että jokaisella on oma selkeä roolinsa kokonaisuudessa, jossa kemiallinen tieto, riskien hallinta ja turvallinen oppimisympäristö nivoutuvat yhteen.
Lopuksi
Työnantajan eli koulun vastuulla on tarjota kemian opettajalle mahdollisuus osallistua kemikaaliturvallisuuteen liittyvään koulutukseen (kemikaalivaraston vastuuhenkilön peruskurssi) ja hyödyntää koulutuksessa saatavaa tietotaitoa myös riskien hallinnassa kemikaaleihin liittyen (kemikaalivaraston vastuuhenkilön jatkokurssi). Opettajan tueksi chesse.org-sivustolle ollaan tuottamassa itseopiskelua ja asioiden kertausta tukevia testejä ja työkaluja.
Viesti opettajalle: Osallistu koulutukseen. Varmista myös, että tietosi ovat ajan tasalla. Lisätietoja saa ari.myllyviita@helsinki.fi.
