Filippiinien MAOL eli MathTEd on kolmekymppinen
MAOLin lähin vastine 118 miljoonan asukkaan Filippiineillä on nimeltään MathTEd (Philippine Council of Mathematics Teacher Educators). Osallistuin heidän 30-vuotisjuhlakonferenssiin lokakuussa 2026. Kolmipäiväiset juhlallisuudet pidettiin Ateneo de Manila -yliopistossa, jossa olin ollut opettajana juurikin 30 vuotta sitten, en kuitenkaan mukana perustamassa yhdistystä.
Osallistujia juhlakonferenssissa oli muutama sata, ja ulkomaisia vieraita minun lisäkseni ainakin Singaporesta, Kiinasta, Taiwanista, Australiasta, Venäjältä, USA:sta ja Intiasta. Pääsin siis samalla kuulemaan matematiikan oppimisen nykyisten kärkimaiden edustajien käsityksiä. Keskustelin sekä puhujien että yhdistyksen edustajien kanssa.
Tervetuliaispuheen piti isäntäyliopiston varapresidentti Czarina Saloma-Akpedonu. Hän korosti MathTEdin roolia kansakunnan rakentamisessa. Erityisesti jäi mieleen varapresidentin maininta, että Dr. Jose Rizal, Filippiinien historian suurhahmo ja tärkein itsenäisyystaistelija, Ateneo-yliopiston oma kasvatti ja nero (osasi 22 kieltä), oli ”Kaakkois-Aasian ensimmäinen systemaattinen ajattelija”. Rizal teloitettiin kapinallisena 35-vuotiaana.
Avajaisseremoniaan kuului myös vaikuttava yksinlauluesitys, josta vastasi Ateneon opiskelija Jake B. Garnace.
Konferenssin pääluennon piti matematiikan opetuksen kansainvälinen tähti, myös ICME-konferensseista tuttu singaporelainen Berinderjeet Kaur. Hänen aiheensa käsitteli ihmisen älyn ja tekoälyn suhdetta matematiikan opetuksessa. Singapore on ollut pitkään matematiikan oppimisen huippumaa, ja se on myös eturintamassa tekoälyn soveltamisessa. Kaur tempasi puhujankyvyillään yleisön mukaansa ja kertoi, että heillä opettajat yleisesti ovat sitä mieltä, että ne oppilaat, jotka käyttävät tekoälyä maksimaalisesti melkein kaikkeen, heikentävät kykyään ajatella itse. Hän viittasi myös PISAn perustajan Andreas Schleicherin samansuuntaisiin kommentteihin. Toisaalta Kaur analysoi tarkasti sitä mihin toimintoihin tekoäly sopii ja mihin ei. Ajattelun korvaajaksi sitä ei pidä käyttää. Raju toteamus ”jos tekoäly saa tehtävän tuntumaan helpolta, sitä käytetään väärin” toi esiin jälleen kerran länsimaisen ja aasialaisen oppimisajattelun olennaisen eron, jota hyvin kuvasi taannoinen keskustelu jossain maailmankonferenssissa, jossa länsimaiset vaativat, että oppiminen pitää tehdä leikinomaiseksi ja kiinalainen opettaja lopulta saatuaan puheenvuoron sanoi että ”me emme mene kouluun leikkimään vaan ponnistelemaan”.
Samaa aktiivista ihmisajattelua painottavaa linjaa jatkoi toinen pääpuhuja, taiwanilainen Kai-Lin Yang, jonka aiheena oli ”Thinking-Oriented Mathematics Education”.
Konferenssin lukuisista aihepiireistä seurasin itse etnomatematiikan paria luentoa. Niissä filippiiniläiset tutkijat esittelivät sekä edelleen käytössä olevia viidakkoheimojen omia muinaisia lukujärjestelmiä että Samarin saaren kalastajien matemaattisia ja tähtitieteeseen perustuvia ikiaikaisia keinoja määrittää kalaparvien liikkeitä ja optimoida saaliita. Uskaltauduttuani osallistumaan keskusteluun sain luennon jälkeen kutsun Samarin saarelle tutustumaan käytännön etnomatematiikkaan.
Sopivassa välissä pääsin haastattelemaan MathTEdin kahta perustajajäsentä, he olivat Dr. Catherine Vistro-Yu ja Dr. Flor Francisco. Yhdistyksen toiminnasta he mainitsivat usein järjestettävät työpajat, jotka toimivat myös opettajien koulutustilaisuuksina sekä joka toinen vuosi pidettävä iso konferenssi. Yhdistykseen kuuluu noin 600 jäsentä ja he ovat enimmäkseen yliopistotason opettajia ja opettajien kouluttajia. Julkaisutointaan kuuluu opettajien oppaita kouluopetukseen ja opettajien koulutukseen sekä kaksi kertaa vuodessa ilmestyvä lehti nimeltä ”Intersection”, Dimension filippiiniläinen vastine.
