Mikä on EGMO ja mitä siellä tehdään?
EGMO eli Euroopan tyttöjen matematiikkaolympialaiset on yksi yritys saada tyttöjä enemmän matematiikkakilpailuiden pariin. Tässä jutussa kerrotaan kilpailusta ja suomalaisten kokemuksista siitä.
Aloituskuva: Vuoden 2018 EGMOn hotellilla oli esillä naismatemaatikoista kertova näyttely, jossa oli myös suomalaisesta lukuteoreetikosta ja vuosien 2002-2003 IMO-kilpailijasta, Kaisa Matomäestä, kertova taulu. Kuvassa ovat Suomen kilpailijat taulun kanssa (vasemmalta oikealle): Veera Nurmela, Milja Krés, Essi Vilhonen ja Nerissa Shakespeare.
Euroopan tyttöjen matematiikkaolympialaiset (myöhemmin EGMO) on keväisin pidettävä kilpailu, jossa Euroopan ja vierailevien muiden maiden edustajat mittelöivät kilpamatematiikan taidoistaan. Kilpailua on järjestetty vuodesta 2012 lähtien ja Suomi on osallistunut siihen joka vuosi. Tässä kirjoituksessa kerrotaan EGMOsta sekä kolmen suomalaisen kokemuksista siitä ja matematiikkavalmennuksesta kilpailijoina, joukkueenjohdossa ja koordinaattorina.
Mistä on oikein kyse?
Kansainvälisissä Matematiikkaolympialaisissa (myöhemmin IMO) vain noin joka kymmenes kilpailija on tyttö. Jotta tyttöjen kynnystä osallistua matematiikkaolympialaisiin ja -kilpailuihin saataisiin laskettua, päätettiin alkaa järjestää eurooppalaisille tytöille matematiikkakilpailua. Mallia otettiin myös Kiinan vastaavasta kilpailusta. EGMO on vuosien varrella kasvanut 19 maan ja 70 kilpailijan kilpailusta yli 50 maan ja lähes 200 kilpailijan kilpailuksi. Mukana on joka vuosi ollut vierailijamaita Euroopan ulkopuolelta ja esimerkiksi Yhdysvallat on aina osallistunut kilpailuun.
Viikon mittaisen tapahtuman aikana kilpailijat viettävät aikaansa avajaisissa, päättäjäisissä sekä kokeiden ja erilaisten vapaa-ajan aktiviteettien parissa. Kukin osallistujamaa saa lähettää kilpailijoiksi enintään neljä tyttöä. Kilpailijoiden tulee olla alle 20-vuotiaita ensimmäisenä päivänä huhtikuuta osallistumisvuonaan, eivätkä he ole saaneet valmistua toiselta asteelta ennen edellistä joulukuuta.
Eri mailla on erilaisia näkemyksiä siitä, onko pelkästään tytöille suunnattu kilpailu edes tarpeellinen. Osassa maista ollaan sitä mieltä, että EGMO leimaa tytöt poikia vähemmän kyvykkäiksi matematiikan suhteen. Suomessa asiaan suhtaudutaan niin, että tosiasiassa syystä tai toisesta kilpamatematiikan parissa pyörii suurimmaksi osaksi miehiä, vaikka naiset ovat matematiikan osalta aivan yhtä kykeneviä kuin miehet. Mikäli tarjolla on mitään mahdollisuuksia nostaa naisten osuutta, niin niihin tartutaan. EGMO myös tarjoaa kilpailijoille mahdollisuuden tavata muita matematiikasta kiinnostuneita tyttöjä.
Suomen osalta vaikuttaisi siltä, että EGMOlla saattaisi olla positiivista vaikutusta tyttöjen kilpailuihin osallistumiseen. Vuosina 2012–2018 Suomen IMO-kilpailijoista keskimäärin 23,
Miten kilpailuun pääsee?
EGMO-kilpailuun pääsee mukaan osallistumalla matematiikkavalmennuksen järjestämään kilpavalmennukseen ja tulemalla valituksi joukkueeseen. Valmennus on kaikille koululaisille avointa ja se koostuu kirjevalmennuksesta sekä Päivölän opistolla pidettävistä valmennusviikonlopuista. Valmennukseen voi myös ottaa osaa, vaikka ei haluaisikaan osallistua kilpailuihin. Siihen voi alkaa ottaa osaa vaikka heti! Kirjevalmennustehtävät ja valmennuksen aikataulu löytyvät valmennuksen internetsivuilta https://matematiikkakilpailut.fi/. Helpoimmat kirjevalmennustehtävät on tarkoitettu yläkoululaisille.
Seuraava EGMO pidetään huhtikuussa 2019 Kiovassa. Suomen edustajat valitaan helmikuussa. Valintakriteereinä käytetään menestystä valmennuskokeissa, kirjevalmennuksessa ja kilpailuissa sekä mahdolliset muut näytöt otetaan huomioon.
Mikään ei ole muuttunut 20 vuodessa
Omien kilpailuvuosieni Suomen joukkueiden sukupuolijakaumat olivat varsin poikkeuksellisia. Osallistuin kolmiin olympialaisiin. Kahdessa joukkueessa oli kaksi tyttöä, yhdessä kolme, eli puolet koko joukkueesta oli tyttöjä. Ensimmäisessä Baltian tie -kilpailussani sukupuolijakauma oli vielä poikkeuksellisempi: viidestä kilpailijasta neljä oli tyttöjä. Kuulimme usein ihmettelyä, välillä myös kysymyksiä siitä olemmeko todella kaikki samassa joukkueessa. Tyttöjä ei todellakaan paljon kilpailuissa näkynyt.
Kun 2011 olympialaisissa ollessani joukkueenjohtajana britannialaiset kertoivat järjestävänsä olympialaiset tytöille, oli ensimmäinen ajatukseni hämmästys ja lievä järkytys, mutta nopeasti tajusin, että tällaiselle kilpailulle todellakin on tilausta. Tarjosinkin siis itseni seuraavan kevään joukkueen joukkueenjohtajaksi.
Ensimmäiset tyttöjen olympialaiset olivat menestys. Järjestelyt olivat hyvät ja antoivat hyvän pohjan myöhäisemmille kilpailuille. EGMO on hieman kevyempi järjestää kuin monet muut kilpailut, koska joukkueenjohtajat eivät valitse tehtäviä, vaan ainoastaan hyväksyvät ne, tarpeen tullen hylkäävät tehtävän painavasta syystä (jos tehtävä on tunnettu) ja hyväksyvät korvaavan tehtävän sekä kääntävät tehtävät. Tämä tarkoittaa, että joukkueenjohtajat matkustavat yhdessä joukkueiden kanssa, koska heidän ei tarvitse tulla viikoksi etukäteen valitsemaan tehtäviä. Paikan päällä kuitenkin joukkueenjohtajien aika menee pitkälti kokouksissa, kun taas varajohtajille ja kilpailijoille usein ehditään esittelemään melko paljonkin nähtävyyksiä. Olen myöhemminkin ollut joukkueenjohtajana ja kerran koordinaattorina, eli tarkistamassa ratkaisuja. Viihdyn molemmissa hommissa hyvin, sillä ne ovat sopiva kombinaatio kilpailutehtäviä ja sosiaalisia tapahtumia.
Anne-Maria Ernvall-Hytönen
EGMO on rohkaiseva kokemus
Olen osallistunut EGMO-kilpailuun neljästi; kaksi kertaa kilpailijana (2012&2013) sekä kerran joukkueenjohtajana (2017) ja varajohtajana (2018). Historian ensimmäiset EGMO-kilpailut olivat samalla myös ensimmäiset matematiikkakilpailuni ulkomailla ja matkustinkin niihin jännittyneissä tunnelmissa. Mitä kilpailussa ylipäänsä tehtäisiin? Millaisia tehtävät olisivat? Entä matkaseura? Onneksi kaikki huolet osoittautuivat turhiksi ja matka oli oikein mukava kokemus, jonka toivoin saavani kokea uudelleen.
EGMO-kilpailijana ehdin kokeiden ja kaikkien aktiviteettien lomassa ihmettelemään, miten osa kilpailijoista voi olla niin älyttömän taitavia matematiikassa. Yhtenä kilpailun hyvänä puolena näenkin, että tytöt pystyvät tuomaan osaamistaan esiin. Koska monissa matematiikkakilpailuissa osallistujajoukko on kovin poikavaltaista, saattaa helposti syntyä vääristynyt kuva, että tytöt eivät ole kovin innostuneita tai taitavia matematiikassa. Tällaiset harhaluulot karisevat EGMOssa melko nopeasti.
Pääsin tarkastelemaan EGMO-kilpailua myös toisesta näkökulmasta, kun vuonna 2017 osallistuin jälleen kerran siihen jännittyneissä tunnelmissa -tällä kertaa tosin joukkueenjohtajan roolissa. Osa EGMO-kanssakilpailijoistani oli siirtynyt joukkueenjohdollisiin tehtäviin tai kilpailuiden järjestäjiksi. Oli inspiroivaa nähdä, kuinka kanssani samaa ikäluokkaa olevat nuoret naiset olivat saaneet paljon aikaiseksi. Esimerkiksi kanssani suunnilleen samanikäinen ja samoihin aikoihin kilpailijana pyörinyt sveitsiläinen Viviane Kehl oli vuoden 2017 kilpailun pääjärjestäjä. Mielestäni tämä on aikamoinen saavutus 22-vuotiaalta opiskelijalta ottaen huomioon, että tapahtuma oli sentään viikon mittainen ja siellä oli lähes 400 osanottajaa!
Vuosien varrella kilpailu on selvästi kasvanut ja muuttunut arvokkaampaan suuntaan. Siinä missä ensimmäisenä vuonna vietimme avajaisia yliopiston luentosalissa, niin viimeisimmässä olimme juhlallisesti teatterissa. Kilpailijoita oli tänä vuonna myös ensimmäistä kertaa kaikista maanosista. Niin australialaiset kuin saudia-arabialaisetkin kamppailivat suomalaisten rinnalla tehtävien parissa. Matematiikka on selvästi eri kansakuntia yhdistävä asia.
Kaiken kaikkiaan koen saaneeni paljon kilpailuihin ja matematiikkavalmennukseen osallistumisesta niin kilpailijana kuin myöhemmin valmentajanakin. Opin koululaisena valmennuksessa paljon matematiikasta ja matemaattisesta ajattelusta. Näistä taidoista onkin ollut hyötyä yliopisto-opinnoissa. Lisäksi tapasin fiksuja ihmisiä, joita näen silloin tällöin nykyäänkin. Olen kiitollinen siitä, että matematiikan opettajani ovat tukeneet innostustani matematiikkaan ja kertoneet matematiikan harrastusmahdollisuuksista, joiden avulla olen päätynyt valmennuksen pariin. Suosittelen kaikkia, joita valmennukseen osallistuminen vähääkään kiinnostaa, ottamaan siihen osaa. Vaikka aina ennen kilpailua ja monesti ennen valmennusta mietinkin, mihin olen taas kerran itseni pistänyt, niin minulla on silti ollut oikein mukavaa niiden parissa.
Neea Palojärvi
Valmennuksen tiellä
Olen Veera Nurmela ja aloitin juuri lukion Kuopion Klassillisessa lukiossa.
Yläkoulun aikana kiinnostuin Maolin peruskoulun matematiikkakilpailuista, joihin osallistuin joka vuosi, ja pääsinkin kahdeksannella luokalla loppukilpailuihin. Kilpailuissa kuulin muilta osallistujilta matematiikan valmennustoiminnasta, ja seuraavana syksynä lähdin itsekin mukaan. Sen jälkeen olen ollut jokaisessa Päivölän valmennusviikonlopussa mukana.
Valmennuksessa huomasin, että kilpailumatematiikka on haastavaa, mutta mielenkiintoista. Itse olen huomannut, että tullakseen matemaatikoksi on pystyttävä sietämään en osaa ja ymmärrä –tunnetta. Sille tunteelle ei saa antaa periksi. Tässä lajissa kukaan ei myöskään ole mestari aloittaessaan, osaaminen rakentuu vaiheittaisen oppimisen päälle. Valmennuksessa toimivat opettajat ovat itsekin kilpailleet, joten heillä on omakohtaista kilpailukokemusta. Valmennusviikonlopuissa tehtäviä ratkaistaan välillä myös ryhmissä, joka tuo ratkaisuihin erilaisia näkökulmia.
Euroopan tyttöjen matematiikan olympialaisiin, EGMO, pääsin valmennuksen karsinnan kautta. Kisoihin valinta antoi uutta intoa matematiikan tutkimiseen ja harjoitteluun.
Kilpailumatka huhtikuiseen Firenzeen oli upea ja mieleen jäävä. Menimme joukkueena lentäen Italiaan Firenzen kentälle, jossa odotti yllätys. Italiassa asuva joukkueemme opas puhuikin suomea! Hän pystyi esittelemään kaupungin nähtävyyksien lisäksi myös matematiikan kilpailuvalmennusta Italiassa. Kaikki kilpailijat majoittuivat samaan, Grand Hotel Mediterraneo –nimiseen suureen hotelliin. Tämä mahdollisti hyvin kanssakäymisen muiden maiden kilpailijoiden kanssa, mikä oli mukavaa. Avajais- ja päättöseremoniat pidettiin upeassa Teatro Verdissä Firenzen keskustassa. Tunnelma oli juhlava, mutta rento. Kilpailuaikataulu sisälsi myös mielenkiintoisia retkiä, joihin kannatti osallistua. Kävimme tutustumassa Pisan kaupunkiin ja kaltevaan torniin, sekä Pisan laadukkaaseen yliopistoon. Samalla matkalla kävimme myös kävelyretkellä Luccan keskiaikaisessa kaupungissa.
Itse kilpailut olivat kaksipäiväiset. Molempina päivinä oli 4,5 tuntia aikaa ratkaista kolme haastavaa tehtävää. Kilpailujärjestelyt olivat huolella tehdyt. Kilpailun aikana, esimerkiksi jos tarvitsi lisää paperia tai juomista, nostettiin kyseinen tarvekortti ylös. Tehtävät olivat vaikeita ja ne todella erottelivat kilpailun osaajat. Itselle kokemus oli hyödyllinen ja avartava, sillä se toi uusia tavoitteita osaamisen ja matematiikan oppimisen suhteen.
Veera Nurmela
Anne-Maria Ernvall-Hytönen FT, matematiikkavalmennuksen johtoryhmän jäsen, dosentti, Åbo Akademi
Veera Nurmela lukiolainen, Kuopion Klassillinen lukio
Neea Palojärvi FM, matematiikkavalmennuksen valmentaja, jatko-opiskelija, Åbo Akademi
