”Pathways to Mathematical Power” -konferenssi Yhdysvalloissa

Viime joulukuussa minulle tarjoutui ainutlaatuinen mahdollisuus osallistua mielenkiintoiseen tapahtumaan: lähdin Yhdysvaltoihin ”Pathways to Mathematical Power” -konferenssiin, jonka järjesti Kalifornian matematiikkaneuvosto. Konferenssi pidettiin kauniissa Asilomarissa, Montereyssä. Haluan jakaa vaikutelmani tästä inspiroivasta tapahtumasta, joka tarjosi katsauksen matematiikan opetusmenetelmien käytännön hyödyntämisestä Yhdysvalloissa.

Järjestäjästä ja järjestelystä

Konferenssin järjestäjänä toimi California Mathematics Council (Kalifornian matematiikkaneuvosto), joka palvelee ensisijaisesti kalifornialaisia ja nevadalaisia matematiikan opettajia. Järjestö järjestää vuosittain kolme tapahtumaa Kaliforniassa: etelässä, keskiosassa sekä pohjoisessa. Konferenssit ovat erittäin suosittuja ja kehuttuja, ja jokaisessa tapahtumassa käy noin 500 opettajaa eri koultusasteilta ala-asteesta lukioon.

”Pathways to Mathematical Power” -konferenssi järjestettiin Asilomarin konferenssikeskuksessa. Sessioiden välissä jouduimme kävelemään mökistä toiseen, ja yleisöluennot pidettiin vanhassa kirkossa. Päivät olivat ajoittain lämpimiä, mutta tuuli teki ilmasta viileän, joten usein tarvittiin talvitakki. 

Kuva 1. Asilomarissa
Kuva 2. Asilomar. Polku sessioista toiseen.
Kuva 3. Yleisöluento vanhassa kirkossa

Samalla tavalla kuin MAOL-koulutuspäivillä, luentoihin ja työpajoihin välillä voi käydä messusalissa, jossa paikalliset kustantajat tarjosivat mahdollisuuden tutustua heidän tuotteisiinsa: kirjoihin, digimateriaaleihin ja opetusvälineisiin.

Ensiaskeleet mantereella

Suomalaisella passilla pääsee Yhdysvaltoihin ilman viisumia, mutta on haettava ESTA-maahantulolupaa. Hakemus tehdään digitaalisesti, valmistuu todella nopeasti ja on voimassa pari vuotta.

Rajan ylityksessä kaikki meni hyvin, rajavartija vain kysyi, minne olen matkalla. Vastasin, että matematiikanopettajien konferenssiin, ja ilahduin hänen terminologian tuntemuksestaan: ”Ahaa, algebraa ja trigonometriaa, eikö niin?” Hän varmisti, etten aio työskennellä siellä, ja kysyi epäilevästi: miksi sitten muita osallistujia ei ole. En tietenkään kertonut hänelle, että olen suomalaisten matematiikan opettajien tiedustelija, joten minun oli sanottava, että olin hieman aikaisemmin liikkeellä ja muut ehkä tulisivat myöhemmin.

Konferenssissa

Konferenssin laaja ohjelma sisälsi yli sata sessiota, joissa käsiteltiin muun muassa simulointeja, projekteja, oppimisen arviointia, uusia lähestymistapoja opetukseen ja epätavallisia opetusmenetelmiä. Konferenssi tarjosi myös mahdollisuuden verkostoitua ja jakaa kokemuksia muiden koulutusalan ammattilaisten kanssa. Amerikkalaisten opettajien käyttäytyminen luennoiden aikana yllätti minut: aivan kuin he olisivat urheilutapahtumassa reagoimalla äänekkäästi yllättäviin asioihin ja kannustaen puhujaa.

Monet puhujat kiinnittivät huomiota siihen, että matemaattista keskustelua tulisi lisätä opiskelijoiden välillä, erityisesti ala-asteella. Tästä olisi paljon hyötyä myöhemmin, kun oppilaat siirtyvät lukioon ja joutuvat selittämään ja perustelemaan omia ratkaisuaan.

Vaikka en voinut fyysisesti osallistua kaikkiin kiinnostaviin sessioihin, muutama jäi erityisesti mieleeni. 

Lukion opettaja kertoi, miten hän käyttää Vennin diagrammeja algebran opetuksessa. Itse käytän niitä kombinatoriikan ja ongelmanratkaisun opetuksessa. Tämä oli ahaa-elämys, sillä näin voisin hyödyntää Venn-diagrammeja enemmän ja antaa opiskelijoille lisää pohdittavaa.

Stanfordin yliopiston tutkijat kertoivat, miltä matematiikka näyttää maahanmuuttajan silmin. Osallistujat oli jaettu ryhmiin ja heille oli jaettu ongelmanratkaisutehtäviä eri kielillä. Ensimmäisenä oli latvian kieli, ja arvasin tehtävästä vain pari sanaa. Vaikka luvut oli annettu numeerisina ja pari avainsanaa kuvina, ryhmämme ratkaisu ei edennyt lainkaan. Kun kieli vaihtui espanjaksi, asiat sujuivat paremmin. Kukaan ryhmästämme ei puhunut espanjaa, mutta yhdessä saimme edes jonkinlaisen käsityksen. Ilmeisesti opiskelijoille on opetettava avainsanojen poimimista tekstistä ja niiden merkityksen selvittämistä sekä kannustettava työskentelemään enemmän ryhmissä, jotta palapelistä muodostuisi edes jonkinlainen kokonaisuus.

Kuudennen luokan opettaja kertoi, miten hän käyttää tarinankerrontaa matematiikan opetuksessa. Hän on tehnyt ja kuvittanut erityisvihkon, jossa käsitellään arkielämää matematiikan näkökulmasta. Opiskelijat tutustuvat aiheeseen ja täyttävät vihkoon aiheeseen liittyvät tehtävät. Kaikista tehtävistä muodostuu kokonainen tarina. Tämä on erinomainen käytäntö ala-asteen matematiikan tunnille.

Eniten pidin työpajasta, jossa opettajan johdolla opiskelijat oivalsivat jonkin matemaattisen idean. Menetelmä perustui havainnointiin eikä viralliseen todistamiseen. Tämä on hieno idea, koska omia ”heureka”-hetkiä muistaa paremmin.

Verkostoituessa muiden opettajien kanssa huomasimme paljon yhtäläisyyksiä opetuksessa. Keskustelimme myös siitä, etteivät testit välttämättä mittaa todellista osaamista. Kehittyvä maailma tuo oppitunneillemme uusia teknologioita ja meidän on pyrittävä hyödyntämään niitä opetusprosessissa tehokkuuden parantamiseksi eikä vain pakollisena teknologian käyttönä.

Kaksi päivää menivät todella nopeasti.

Konferenssin jälkeen

Illalla järjestettiin bileet aloitteleville opettajille, joissa tarjottiin ruokia, juomia ja matemaattisia pulmia. Eräs kustantaja järjesti iltapalan, jossa tarjoiltiin rannikolla suosittua paksua keittoa, chowderia.

Kuva 4. Lautanen chowderia pitkän päivän päätteeksi

Ympäristöä

Tauoilla kävimme rannalla, jossa pääsimme näkemään pelikaanilauman lentävän valtameren yllä täydellistä sinikäyrää pitkin. Haltioituneena ja hämmästyneenä pysähdyin hetkeksi, ja heräsin todellisuuteen liian myöhään – pelikaanit olivat jo lentäneet pois. Joten tässä teille kuva valtamerestä ilman pelikaaneja.

Kuva 5. Tyynimeri ilman pelikaaneja

Konferenssin jälkeen teimme ajomatkan 17-Miles Drivellä, jossa ihastelimme upeita maisemia ja kohtasimme paikallisia eläimiä: ujoja liskoja, rohkeita oravia sekä yhteisöllisiä merileijonia.

Kuva 6. Lone Cypress, eli Yksinäinen sypressi, on yksi valokuvatuimmista puista Pohjois-Amerikassa
Kuva 7. Onks sulla syötävää?
Kuva 8. Auringonlasku Montereyssa
Kuva 9. Lintujen ja merileijonien tarkkailua. Tapahtuma järjestivät Bird Watching Seniorsin vapaehtoiset, jotka myös opastivat ohikulkijoita kaukoputkien käytöstä ja selittivät eläinten käyttäytymistä. 
Kuva 10. Valokuvaaminen kaukoputken kautta ei ole kovin helppoa, mutta pääsimme näkemään merileijonia ja merimetsoja.

Kiitän MAOLin Opettajien juhlarahastosta myönnetystä apurahasta ja mahdollisuudesta osallistua tähän hienoon tapahtumaan. Lue lisää MAOLin apurahoista (vain kirjautuneille jäsenille).

Kuvat: Anastasia Vlasova / Anastasia Vlasovan kotialbumi.

Kirjoittaja