Klassiset matemaattiset taikatemput, osa 14: Karsitaan turhat pois (The Tantalizer Elimination Deal)
Sherlock Holmes totesi useampaan kertaan ystävälleen tohtori Watsonille, että kun karsitaan pois mahdottomat, jäljelle jääneen, vaikka näyttäisi kuinka epätodennäköiseltä vaihtoehdolta, täytyy olla oikea ratkaisu.
Kuuden korttipinon temppu – karsitaan turhat pois
Taikuri jakaa pöydälle kuusi pino kortteja, joka pinoon tulee viisi korttia. Nopein tapa tehdä tämä on jakaa pakan päältä oikeasta kädestä vasempaan viisi pelikorttia ja laittaa ne yhdeksi pinoksi pöydälle, ja toki toistaa tämä vielä viisi kertaa.
Taikuri antaa loppupakan katsojalle. Katsoja valitsee pakasta kaksi pelikorttia. Katsoja merkitsee korttinsa paperille ja laittaa paperin pöydälle alassuin. Taikuri kerää pinot yhdeksi pakaksi, ottaa pakan käteensä, kääntää korttien kuvapuolet itseensä päin ja selaa kortteja. Taikuri sanoo valitsevansa kaksi korttia, ja niin hän myös tekee. Taikurin valinnat on syytä kirjata paperille ylös ja laittaa paperi pöydälle alassuin.
Nyt jaetaan
Taikuri kääntää pakan kuvapuolen alaspäin ja ryhtyy jakamaan kortteja kahteen pinoon edelleen kuvapuoli alaspäin aloittaen vasemmasta pinosta ja vuorotellen jakaen kortteja molempiin pinoihin.
Kun pakka on jaettu, taikurista katsottuna vasemmassa pinossa on taikurin valitsemat kortit ja oikeassa pinossa katsojan valitsemat. Tämä tietäen ja tästä eteenpäin temppua voidaan viedä eteenpäin monella tavalla. Kokeillaan tällaista. Taikuri ottaa käteensä oikeanpuoleisen pinon ja jakaa sen samalla tavalla kahteen pinoon, ottaa taas oikeanpuoleisen ja jakaa sen kahteen pinoon ja jatkaa täällä tavalla, kunnes pöydällä on kaksi korttia. Ne osoittautuvat katsojan korteiksi.
Kun sama toistetaan vasemmanpuoleisella pakalla, päädytän täällä kertaa taikurin valitsemiin kortteihin.
Selityksiä
Nostojärjestys
Peruutetaan tempun alkupuolelle: katsoja laitaa valitsemansa kaksi pelikorttia pöydällä olevien pinojen päälle. Valittuja kortteja on kaksi ja pinoja kuusi: Pöydällä on kaksi pinoa, joissa on kuusi pelikorttia ja neljä pinoa, joissa on viisi pelikorttia
Alimmaiseksi jää kuuden kortin pino. Nosta kuuden kortin pinon päälle kolme viiden kortin pinoa ja näiden päälle kuuden kortin pino ja lopuksi vielä viimeinen viiden kortin pino kaikkien muiden päälle. Kaikki tämä tulee tehdä rauhallisella hälläväliä-asenteella, kuin järjestyksellä ei olisi väliä.
Taikurin kortit
Kun kuusi korttipinoa on koottu yhdeksi pinoksi, otat pinon itsellesi ja katsot omat valintasi pinon kuvapuolelta kortteja selaten. Vaikka annat vaikutelman, että tutkit kortteja satunnaisesti, oikeasti lasket pakan kuvapuolelta viidennen (5.) ja kahdenkymmenenensimmäisen (21.) kortin ja kirjoitat nämä paperille ennustukseksi. Mikäli asia kiinnostaa ja voit tätä tietoa vielä hyödyntää: katsojan valitsemat kortit ovat ihan siinä lähellä, kuudes (ruutuneljä) ja kahdeskymmenestoinen (pataneljä).
Alla olevassa vasemmassa puoleisessa kuvassa viides kortti (nyt taikurin valinta) on risti seitsemän ja oikeanpuoleisessa kuvassa kahdeskymmenesensimmäinen risti kuusi (taikurin toinen valinta).
Ensimmäinen jako
Jaat pakka, kaikki 32 pelikorttia, pöydälle kahteen pinoon kuvapuoli alaspäin, ensimmäinen kortti sinusta vasemmalle, toinen kortti oikealle ja tästä eteenpäin vuorotelleen molempiin pinoihin, kunnes kaikki kortit on jaettu.
Jakamisen jälkeen vasemmassa pinossa on sinun (taikurin) kortit paikoissa kolme ja yksitoista. Samoin katsojan kortit ovat oikeanpuoleisessa pakassa ja myös paikoissa kolme ja yksitoista. Tilanne herättää kellon useammallakin taikurilla: vaihtoehtoja tempun lopetukseen suoraan tästä on useita, mutta jatketaan alkuperäisellä ja otsikon mukaisella tempulla.
Viimeinen jako
Katsoja voi päättää, etsitäänkö hänen korttejaan vai sinun (taikurin) kortteja. Päätöksellä ei ole vaikutusta lopputulokseen, mutta aina kun katsoja saa päättää jotain, se luo vaikutelman siitä, että tapahtumat olivat katsojan hallinnassa ja silti jotain mystistä tapahtuu.
Molemmissa tapauksissa seuraava jako menee seuraavalla tavalla:
Ota katsojan valitseman pinon käteesi ja jaat se pöydälle kahteen pinoon, taas vasemmalta oikealle vuorotellen. Jaa oikealle menevät kortit pöydälle kuvapuoli ylöspäin. Jos kyseessä on se pino kortteja, jossa on katsojan kortit, pyydä häntä sanomaan seis heti kun hän näkee korttinsa.
Koska valitut kortit ovat pinossa parittomilla paikoilla, ne menevät nyt vasempaan pinoon. Jakamisen jälkeen siirrät oikean pinon pois. Ota vasen pino ja jaa se uudestaan kahteen pinoon. Taas valitut kortit menevät vasempaan pinoon, joten oikealla puolella olevat kortit voidaan poistaa. poistaa. Jatka näin, kunnes vasemmalle puolelle jää enää kaksi korttia. Ne ovat joko katsojan valitsemat kortit tai sinun valitsemasi kortit.
Pöydällä olevat ennustuslaput varmistavat onnistumisen.
(Lähes) sama koko pakalla
Seuraavaksi katsomme temppua, jossa käytettään koko pakkaa. Samalla pelikorttien hylkäysjärjestys vaihtuu! Tämä lienee se yleisin tapa kaikissa tempun nykyisissä versioissa.
Hukataan kolme ässää
Tarvitset täyden pakan, 52 korttia. Katsoja ottaa pakasta kolme pelikorttia. Kortit on syytä merkitä paperille ja näyttää vielä kaikille. Kortit kannattaa olla helposti seurattavia ja muistettavia, vaikka kolme ässää.
Taikuri laskee pöydälle kolme pinoa kortteja. Ensimmäiseen pinoon tulee 14 korttia, seuraavaan pinoon tulee 15 ja viimeiseen myös 15 korttia.
Tilanne näkyy kuvassa: pöydällä on kolme pinoa kortteja, pakasta on otettu kolme ässää ja sinulla on viisi korttia kädessä. Vaikka kuvassa nuo ässät ovat näkyvissä, katsojat saattavat pitää tilanteesta, jotta taikurille ei valittuja kortteja näytetä.
Pyydä katsojaa laittamaan vasemmanpuoleiseen pinoon (se, jossa on 14 korttia) päälle yhden valituista korteista.
Pyydä katsoja nostamaa keskipakasta pieni määrä kortteja vasemmanpuolisen pinon, eli katsojan valitseman kortin päälle. Sanot katsojille, että tällä tavalla ensimmäinen kortti piilotetaan. Kuvassa X näyttää mihin katsoja vihreä nuoli näyttää. Vihreä nuoli puolestaan näyttää mistä katsoja nostaa kortteja ja mihin nostetut kortit viedään.
Keskimmäisen pakan päälle (siihen missä oli aluksi 15 korttia) laitetaan katsojan toinen valitsema kortti. Nyt oikeanpuoleisesta pinosta nostetaan pieni määrä kortteja, joilla hukataan kakkospinon päälle laitettu kortti. Tilanne näkyy seuraavassa kuvassa.
Viimeinen kortti laitetaan viimeisen, oikeanpuoleisen pinon päälle. Tämän päälle laitat kädessäsi olevat viisi korttia piilottaen tämän viimeisemmänkin kortin.
Lopuksi nostat oikeanpuoleisen pinon keskimmäisen pinon päälle ja tämä vasemmanpuoleisen pinon päälle. Muistutat, että katsoja on itse piilottanut korttinsa pakkaan.
Vaikka nostot näyttävän sekoittavan katsojan kortit satunnaisiin paikoihin pakassa, kortit pysyvät järjestyksessä. Katsojan kortit ovat nyt pakan päältä laskettuna paikoissa kuusi, kaksikymmentäkaksi ja kolmekymmentäkahdeksan.
Ota pakka käteesi. Sano, että ”etsitään valitut kortit”. Jaa pakan päältä kortteja pöydälle kuvapuoli alaspäin kahteen pinoon. Ensimmäiseen, vasemmanpuoleiseen pinoon jaat kortit kuvapuoli ylöspäin ja toiseen pinoon kuvapuoli alaspäin, vuorotellen.
”Sanokaa SEIS, jos näette korttinne.”
Kun kaikki menee niin kuin pitäisi, eikä virheitä ole tehty, katsoja ei näe korttejaan!
Yritetään uudestaan! Jaa pöydälle jäänyt pino kuten äsken: kaksi pinoa, ensimmäiseen kortit kuvapuoli ylöspäin ja seuraavaan kuvapuoli alaspäin.
Taaskaan katsojat eivät näe valittuja kortteja. Kuvapuoli ylöspäin oleva pino hylätään. Jatketaan kuvapuoli alaspäin olevilla korteilla. Katsojat eivät vieläkään näe valittuja kortteja.
Neljäs kerta on nopea jakaa: molempiin pinoihin tulee kolme korttia, kuten kuvassa vasemmalla. Katsojat ei näe vieläkään korttejaan. Kolme viimeistä, jotka ovat nyt kuvapuoli alaspäin, osoittautuvat katsojan alussa valitsemiksi korteiksi, kuten oikeassa kuvassa.
Huomioita
Kun 52:n kortin pakka jaetaan kahtia, molempiin pakkoihin tulee 26 korttia. Kun 26:n kortin pakka jaetaan kahtia, molempiin pinoihin tulee 13 korttia. Kun 13:n kortin pino jaetaan pöydälle, pakka ei jakaannu enää tasan. Ensimmäiseen pinoon tulee 7 korttia ja toiseen tulee 6 korttia. 7 korttia on kuvapuoli ylöspäin. Laskemista jatketaan kuuden kortin pinolla. Kun ämä puolitetaan, molemmissa pinoissa on kolme korttia. Toisessa kolmen kortin pinossa on kaikki katsojien valitsemat kortit.
Hyvänä oppilastyönä käy tehtävä, jossa tulee pohtia muita mahdollisuuksia. Edellä kuvattu toimii 52 kortilla. Paljonko pakassa tulee olla kortteja, jotta viimeisessä jakamisessa pöydällä on kaksi pinoa ja molemmissa on viisi korttia, tai seitsemän korttia? Viiden kortin hukuttaminen pieniin pinoihin onnistunee samalla tavalla kuin tässä tempussa kolmen kortin hukkaaminen.
Yllä on kuvattu yksitapa viedä katsojan valitsemat kortit paikkoihin 6, 22 ja 38. Keksitkö muita tapoja luontevalla tavalla hukata vaikkapa yksi katsojan kortin paikkaan 22.
Historiaa
Ottokar Fischer julkaisi Der gefesselte Wunsch (”Kahlehdittu toive”) -nimisen tempun saksalaisessa Magie-lehdessä vuonna 1926, sivulla 81. Tempussa valitaan kaksi korttia 32 kortin pakasta. Korteista tehdään pinoja, jotka lopulta kootaan yhteen. Esittäjä jakaa pakan kahteen pinoon. Toinen niistä valitaan, ja jako toistetaan, kunnes jäljellä on kaksi korttia, jotka osoittautuvat valituiksi korteiksi.
Rutiini julkaistiin myös Ottokar Fischerin kirjassa Das Wunderbuch der Zauberkunst (”Taikuuden ihmekirja”) vuonna 1929, sivulla 124. Fischer väitti keksineensä tempun ja näin ollen löytäneensä tämän korttipakan matemaattisen ilmiön.
Vaihtoehtojen karsintaan pelikorttitempuissa tarttui myös R.M. Jamison The Sphinx lehden toukokuun numerossa vuonna 1935 sivulla 71. Tempun nimi oli Elimination. Amatööritaikuriksi tituleerattu Jamison toteaa lehdessä, että hän ei tiedä tempun alkuperää ja että hän itse kutsuu temppua nimellä The Thirty Card Elimination. Stewart Judah tarttui ideaan ja laajensi sitä vuonna 1936 tempussaan The Spectator’s Choice (The Jinx, numero 17, helmikuu 1936, sivu 92). Judahin idea oli runkona tämän jutun ensimmäisessä tempussa.
The Jinx -lehden tekijä Ted Annemann pohtii, paljonko on temppuja, jotka lehdestä luettuna eivät vakuuta, mutta kun näkee ne esitettynä, huomaa, kuinka vahvasta jutusta onkin kysymys. Annemannin mukaan Judahin temppu on yksi sellainen.
Kokonaisella korttipakalla pelataan Hugardin ja Brauérin kirjassa The Royal Road to Card Magic tempussa The Tantalizer (1948, sivu 124). Tempussa usean noston ja sekoituksen jälkeen katsojan valitsema kortti on kahdeskymmenestoinen kortti pakan päältä laskettuna. Kirjassa ei kerrota tempun alkuperää.
Myöhemmin The Tantalizer Elimination Deal vakiintui näissä tempuissa käytetyn korttia jakamisen ja poistamisen nimeksi.
Elokuussa 1970 The Pallbearers Review -lehden John Hamilton numerossa on sivulla 354 Down & Out -temppu, jossa katsoja päätyy jakamisien jälkeen taikurin ennustamiin tilanteisiin.
Pelikorttien jakamista pois tehdään myös Steve Beamin kirjassa Semi-Automatic Card Tricks VI Ronald A. Wohlin tempussa Noah’s Ark (Two by Two) kirjan sivulla 64. Uskomattoman paljon temppuja löydät Desh Beahrin kokoamana PDF-tiedostosta, joka löydät tämän jutun viimeiseltä riviltä.
Lähteitä ja kirjallisuutta
Ottokar Fischer: Illustrated Magic (1931, Das Wunderbuch der Zauberkunst 1929)
The Sphinx, May 1935 sivu 35.
The Jinx, numero 1936, sivu 92
Hugard& Bauer: The Royal Road to Card Magic (1948, sivu 124)
The Pallbearers Review, August 1970.
Steve Beam: Semi Automatic Card Tricks VI (2006, sivu 64) https://www.conjuringcredits.com/doku.php?id=cards:tantalizer_elimination_deal
https://www.conjuringcredits.com/lib/tpl/credits/files/denis-behr-tantalizer.pdf
Martti Sirén on hämeenlinnalainen taikuri, matemaagikko, tietokirjailija, kouluttaja, opettajille tarkoitettujen matemaattisten taikatemppujen työpajojen vetäjä, taikuuden historian penkoja ja tarinoiden kertoja, joskus pelikorttien poistamisesta pakasta kertovien tarinoiden kertoja.
