Kesälukemista: Kaikenlaista kemiaa
Mai Thi Nguyen-Kim: Kaikenlaista kemiaa. LIKE, 2000. 145 sivua.
Mai Thi Nguyen-Kim on saksalainen kemisti ja tieteen popularisoija, jonka vanhemmat ovat kotoisin Vietnamista. Nguyen-Kim on opiskellut vuosina 2006–2012 kemiaa Mainzin yliopistossa ja Massachusetts Instute of Technologyssa, jatkanut jatko-opiskelijana ja vuonna 2017 julkaissut väitöskirjansa Polyuretaanipohjaiset fysikaaliset hydrogeelit. Mai Thi tuli tunnetuksi Saksassa, kun hän vuonna 2015 aloitti YouTube-kanavan The Secret Life Of Scientists, jossa hän rikkoi huumorin keinoin stereotypioita tutkijoista ja samalla kertoi tieteellisiä aiheita kansantajuisessa muodossa. Vuonna 2016 hänen kanavansa siirtyi Funk-sivustolle, jossa hän jatkoi tieteen popularisointia nuorille ja nuorille aikuisille. Kanava sai vuonna 2018 nimen maiLab ja koronavuonna 2020 kanavalla oli jo lähemmäs miljoona tilaajaa. Erityisen suosittuja olivat silloin koronavirusepidemiaa käsittelevät videot, ja siksi Mai Thi on nähty myös vakiovieraana saksalaisissa televisio-ohjelmissa. Mai Thi on kirjoittanut vuonna 2019 kirjan Komisch, alles chemish, joka on suomennettu nimellä Kaikenlaista kemiaa ja julkaistu vuonna 2000 (LIKE). Kirja löytyy myös sähköisenä ja äänikirjana. Nyt Mai Thita voi seurata YouTubessa kanavalla MAITHINK X. Saksassa Mai on saanut innostettua paljon nuoria opiskelemaan kemiaa, ja tällaisia sometähtiä tarvittaisiin lisää Suomessakin.
Kirja alkaa siitä, kun Mathias lähtee aamuyöstä lenkille ja herättää Main. Mai alkaa pohtia, mikä meidät saa uneen ja mikä hereille. Kaiken takana on tietysti kemia. Unihormoni melatoniini saa meidät nukkumaan, ja stressihormoni kortisoli saa meidät heräämään. Tarina rönsyilee mielenkiintoisesti, ja samalla kerrotaan perusteet sille miksi kahvia kannattaa nauttia aamuisin eikä iltaisin. Syy on tietenkin se, että kahvi lisää kortisolin eritystä. Illalla emme tietenkään halua kehoomme kortisolia vaan melatoniinia ja siksi kahvi on huono valinta illalla. Tosin aamuinen äkillinen herätys toi Maille adrenaliinia, joka on niin sanottu taistele tai pakene -hormoni, ja Mai päätti paeta aamukahville keittiöön. Aamukahvin nauttiminen puolestaan sai Main pohtimaan hiukkasmallia ja aineen eri olomuotoja. Todellakin kaikki ympärillämme on kemiaa, ja kirja antaa moneen hyvinkin arkiseen asiaan tieteellisen, perustellun ja perusteellisen selvityksen.
Toisessa luvussa pestään hampaita hammastahnalla, joka sisältää fluoridia. Miksi fluoridia, eikä fluoria? Tästä päästäänkin atomien rakenteeseen, atomien jaksolliseen järjestelmään ja ioneihin. Perustelu sille, miksi hammastahnassa on nimenomaan fluoridia, on se, että hammastahnassa oleva fluoridi ei ole reaktiivinen, toisin kuin fluori, ja näin jatketaan seuraavan aiheeseen ja Main päivän eri toimintoihin. Kirjassa käsitellään seuraavia kemiallisia ilmiöitä: vesiliukoisuus, rasvaliukoisuus, pintajännitys, hapot, emäkset, suolat, tieteellinen tutkimus, ilmanpaine, termodynamiikka, entropia, sidostyypit, puhelimien akkukemia, aivojen välittäjäaineet, entsyymit, pH, rasvahapot, kehon hajut, avaruusmatkailu, ruuan säilöminen, keittiökemia ja alkoholi.
Pohjatiedoiksi kirjan lukemiselle riittää hyvin peruskoulun kemia, joten perusasioiden äärellä ollaan. Parasta kirjassa ovat pienet arjen oivallukset ja niiden selittäminen kemian avulla, huumoriakaan unohtamatta. Kirja on kirjoitettu minä-muodossa, oman koetun arjen ympärille, ja siihen on helppo samaistua. Kirja koostuu periaatteessa monesta pienestä arjen havainnosta, joita katsotaan kemistin silmälasien kautta. Alun perin nämä havainnot ovat olleet YouTube-kanavan sisältöä, mutta nyt niistä muodostuu kokonaisuus. Jotkin kirjan vertaukset ovat suorastaan hauskoja, niin kuin esimerkiksi ihmissuhteiden vertaaminen ionisidoksiin ja kovalenttisiin sidoksiin. Suhde, jossa toinen antaa ja toinen ottaa, on kuin ionisidos eli sama kuin vastakohdat vetävät toisiaan puoleensa. Mai pohtii itse olevansa tässä asiassa enemmänkin kovalenttinen sidostyyppi, jossa yhteiset asiat jaetaan keskenään. No, samalla logiikalla metallisidos on sitten kommuuni, jossa kaikki jakavat kaiken.
Kirjaa voi suositella kaikille peruskoulun kemian pohjatiedot omaaville tai oikeastaan kaikille, joita havaitut ilmiöt ja niiden selitykset kemian avulla kiinnostavat. Kirja on samalla myös hyvä peruskoulun kemian kertauskirja, jos vaikka kemian tunnilla käydyt asiat ovat päässeet unohtumaan. Myös kemian opettajat saavat kirjasta ideoita siihen, kuinka kemiasta voisi puhua kansantajuisemmin. Painetussa kirjassa mukana on piirroksia, joissa havainnollisestaan kemiallisia asioita ja yhdisteiden rakenteita. Äänikirjassa näitä ei ole saatavana, vaan kaikki täytyy silloin kuvitella. Kirjan punaisena lankana on Main päivä aamusta iltaan, mutta tekstissä toki rönsyillään milloin avaruudessa, milloin ensimmäisissä alkoholikokeiluissa. Kirja on kokonaisuutena viihdyttävää luettavaa. Välillä tieteellistä tietoa tosin tykitetään oikein tuutin täydeltä ja silloin varsinkin äänikirjan kuuntelijan on hyvä pysähtyä kysymään, ymmärsinköhän minä kaiken, ja jos vastaus on ei, kuunnella tarvittaessa se kohta uudestaan. Paperikirja on siinä mielessä armollisempi, että tietoa ei pusketa koko ajan aisteille niin nopeasti. Kirja on siis kokonaisuutena oikein hyvää kesälukemista: sekä viihdyttävää että asiapitoista.
