Kilpailut antavat haasteita ja opettavat monenlaisia taitoja, osa 2
Haastattelin kahta Otaniemen lukion opiskelijaa heidän kilpailukokemuksistaan. Haastateltavina olivat toisella vuosikurssilla opiskeleva Rene Saarikko ja abiturientti Amelie Hao. Molemmilla on pitkä kokemus erilaisista kilpailuista.
Kertoisitteko ihan ensiksi, millaisiin kilpailuihin olette osallistuneet vuosien varrella?
Amelie: Olen osallistunut aika paljon erilaisiin matikkakilpailuihin. MAOLin kansallisiin matikkakilpailuihin, Harppi-kilpailuihin, Euroopan tyttöjen matikkaolympialaisiin ja Baltian maiden ryhmäkilpailuun.
Olin viime vuonna Euroopan tyttöjen matikkakilpailuissa ja jäin pisteen päähän pronssimitalista.
Rene: Olen osallistunut muihin MAOLin Neljän tieteen kisoihin paitsi kemiaan eli myös Datatähti-kilpailuun. Ohjelmointi on mulle itselle aika tärkeää, joten olen osallistunut siihen liittyen erilaisiin hackaton-kilpailuihin, ja sitten ESERO Finlandin järjestämään CanSat-kilpailuun ja muutamiin robotiikkakilpailuihin. Viimeisimpänä saavutuksena mieleen on jäänyt VEX-robotiikkakilpailun paras sijoitus Espoossa ja se, että Suomen tasolla päästiin finaaliin asti.
Mikä teidät on innostanut kilpailemaan?
Rene: Ehkä se, että on päässyt itse valitsemaan, mistä on kiinnostunut ja mihin haluaa panostaa. Kivaa niissä on myös se, että pääsee tapaamaan samoista asioista kiinnostuneita ihmisiä ja keskustelemaan heidän kanssaan. On kiva, kun saa uusia tuttavia sieltä.
Mulle yläkoulun matikan opettaja ehdotti Cansat-kilpailua ja innostuin keräämään joukkueen kilpailuun.
Amelie: Mä olen aina ollut kiinnostunut tosi paljon matikasta ja on kivaa, että kilpailuissa pääsee näyttämään omia taitojaan ja kehittyy ja saa konkreettista tulosta aikaan.
Kävin Päivölässä matikkavalmennuksessa ja huomasin siellä, että pärjäänkin matikassa. Ekoissa kisoissa olin kymmenes ja ajattelin, että hei, mähän olen ihan hyvä tässä.
Millaisia kilpailukokemukset ovat olleet teille? Mikä niissä on parasta?
Amelie: Ihan superkivoja! Paras juttu on se, että pääsee tapaamaan ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita samoista asioista. On tosi hienoa luoda yhteyksiä toisten kilpailijoiden kanssa ja kuulla, miten he ovat pärjänneet maailmalla.
Rene: Ehdottomasti ihmisten tapaaminen on hienointa. Varsinkin kun on samantyyppisissä kilpailuissa paljon, niin siellä on tullut toisista kilpailuista tuttuja ihmisiä vastaan, ja on ollut tosi kiva päästä keskustelemaan ja kuulemaan, mitä heille kuuluu ja miten heillä on mennyt.
Mitä etuja kilpailemisesta on ollut teille?
Rene: Kokemuksen karttuminen varmaan on se suurin etu. Mulle ei ole vielä opiskelupaikkaa tullut (kilpailupalkintona), mutta ryhmäkilpailuissa oppii paljon uutta ja se saattaa helpottaa lukiossa opiskelua, kun esimerkiksi jokin kilpailussa opittu asia voi tulla vastaan jollain lukiokurssilla.
Amelie: Mulle suurin etu on siinä, että pääsee kilpailemaan ympäri maailmaa ja tapaamaan ihmisiä eri puolilta maapalloa. On ihan konkreettisia palkintojakin tullut, mutta ne ei oo ehkä se tärkein juttu mulle. Mutta jos saa kilpailusta esimerkiksi jonkun mitalin, se on hyvä näyttö, jos vaikka hakee ulkomaille yliopistoon.
Tutkimusten mukaan kilpailut ovat tärkeitä välineitä lahjakkaiden opiskelijoiden tukemisessa. Toimivatko ne teidän mielestänne hyvänä lisähaasteena ja antavatko ne jotain, mitä koulussa ei muuten pystyttäisi tarjoamaan?
Rene: Kyllä ne antaa lisähaastetta ja tukea. Varsinkin pienemmissä kouluissa saattaa olla vain joitain tietystä asiasta kiinnostuneita opiskelijoita, joten kilpailuissa pääse sellaiseen ympäristöön, jossa on paljon samasta asiasta kiinnostuneita nuoria yhdessä. Se, että kilpaileminen on vapaaehtoista, lisää kiinnostusta ja motivaatiota kilpailuihin.
Amelie: Olen todellakin samaa mieltä. Toimii hyvänä lisähaasteena!
Miten kilpailuihin osallistuminen on tukenut oppimista? Onko kilpailuista ollut jotain haittaa opiskeluille?
Amelie: Mun pitää opiskella paljon itsenäisesti, joten oppimaan oppimisen taitoja on pitänyt oppia paljon. On täytynyt opetella, mitkä opiskelutavat sopivat mulle parhaiten. Myös ongelmanratkaisukyky on kehittynyt tosi paljon.
Haittapuolena on ehkä se, että käytän niin paljon aikaani matikan opiskeluun, että muut yo-aineet ovat jääneet vähän toisarvoisiksi ja se näkyy vähän arvosanoissa. Eli sillä tavalla ovat vaikuttaneet vähän negatiivisesti.
Rene: Ongelmanratkaisua ainakin oppii tosi paljon. Kilpaileminen kyllä vie erittäin paljon aikaa ja saattaa lisätä stressiä.
Kasvattaako kilpailuihin osallistuminen siis paineita tai aiheuttaako se kovaa stressiä?
Rene: En sanoisi, että se on liian kovaa. Toki menestyminen kilpailussa on aina hienoa, mutta itse en ainakaan ota niin suuria paineita. Ehkä, jos on paljon kaikkea samaan aikaa, silloin stressi lisääntyy.
Amelie: Se riippuu paljon tavoitteista. Mä tavoittelen tänä vuonna hopeamitalia Euroopan kisoista, joten se aiheuttaa aika paljon stressiä, ja mun pitää aika paljon lukea siihen. Mutta jos ei ole hirveitä paineita menestyä, silloin kisan voi ottaa rennomminkin.
Aiheuttaako kilpailuihin osallistuminen kilpailun lisääntymistä opiskelijoiden kesken koulussa?
Amelie: Ei mun mielestä ollenkaan, eikä mun mielestä kansallisellakaan tasolla. Ne on kaikki kumminkin mun ystäviä ja läheisiä, eikä ole keskinäistä kilpailua.
Rene: En sanoisi, että olisi mitään koulun sisäistä kilpailua. Kaikki tavoittelee samoja asioita kuitenkin. Ryhmäkilpailussa varsinkin sitä on vähemmän, kun tehdään yhdessä mahdollisimman hyvää tulosta.
Onko teidän joskus täytynyt pitää piilossa kilpailuinnostusta eli onko se herättänyt toisissa kateutta tai onko sitä katsottu jotenkin pahalla?
Amelie: Kun joku kysyy, mitä mä teen mun vapaa-ajalla, ja mä selitän, että mä käytän suurimman osan mun vapaa-ajasta matikan opiskeluun, niin kyllä osa kattoo vähän oudosti. Mutta kyllä se on silti mulle ylpeyden aihe, vaikka se saattaa tuntua vähän hassulta muille. Ei ihmiset ajattele sitä mitenkään pahalla, mut se saattaa tuntua vähän vieraalta tosi monelle.
Rene: En mäkään mitään häpeää koe siitä, että mä osallistun näihin kilpailuihin. Kun itselle se on hienoa ja mukavaa, niin jatkan sen tekemistä ihan samalla tavalla, eikä sitä tarvitse piilotella.
Mennään sitten tarkastelemaan matikkakilpailuja esimerkkinä yksilökilpailuista. Millaista porukkaa kilpailuissa on ollut mukana? Ovatko kilpailut vain huippuja varten vai kannattaako niihin osallistua myös laajemmin?
Amelie: Kansallisiin kilpailuihin kannattaa osallistua! Mä kannustin mun kaveria osallistumaan fysiikkakilpailuun, kun hän mietti, onko hän tarpeeksi hyvä. Hän oli sitten loppukilpailussa toinen, joten kannatti osallistua. Kilpailuihin osallistuu kaikenlaista porukkaa, mutta kaikkia yhdistää kiinnostus aiheeseen.
Onko suomalaisten osaamisessa jotain erityisiä puutteita tai vahvuuksia verrattuna muiden maiden kilpailijoihin?
Amelie: Asiat, joita kilpailuissa käydään, menee tosi paljon lukion oppimäärän ulkopuolelle eli riippuu ihan siitä, miten paljon jaksaa opiskella uutta. Muihin Pohjoismaihin verrattuna ei ole mitään erityisiä puutteita ainakaan tyttöjen kilpailuissa ollut huomattavissa.
Matematiikkakilpailuissa on varmastikin enemmistö poikia. Onko se näin ja miten olet kokenut sen?
Amelie: Todella vähän on tyttöjä. Baltic Wayssä oli noin 60 osallistujaa, joista kaksi oli tyttöjä. Tyttöjä on tosi vähän ja sen huomaa myös kansallisesti. Ehkä joskus olen kokenut, että mua pidetään tyhmempänä tai katsotaan alaspäin, mutta loppupeleissä ei mua ole hirveästi kiinnostanut, mitä muut musta ajattelee.
Amelie, olet ollut matikkavalmennuksessa jo pidemmän aikaa. Kertoisitko vähän, millaista valmennus on?
Amelie: Valmennus tapahtuu Valkeakosken Päivölän opistolla, jossa järjestetään joka kuudes viikko valmennustapahtumia. Siellä on vaikeampi ja helpompi taso ja helpompaan tasoon on tosi helppo päästä mukaan. Ne on sellaisia lukion loogisen päättelyn tehtäviä. Jos haluaa enemmän haastetta, voi edetä vaikeammalle tasolle. Siellä on kannustava ilmapiiri ja tosi hauskaa. Valmennukseen pääsee ihan kuka vaan. Siellä on kolmen päivän täyshoito ja tosi hyvä meininki.
Tarkastellaan sitten ryhmäkilpailuja seuraavaksi. Rene, olet osallistunut useampiin ryhmämuotoisiin kilpailuihin. Miten ne eroavat yksilökilpailuista?
Rene: Ryhmäkilpailut ovat enemmän sellaisia projektiluonteisia tehtäviä, joissa suurin osa työstä tehdään etukäteen ennen varsinaista kilpailupäivää. Haasteena on muun muassa koordinoida sitä, kuka tekee mitäkin ja milloin ne hoidetaan. Vaikka kummassakin on sitä kilpailua, on ne aika erilaisia luonteeltaan.
Millaista tukea ryhmäkilpailuun osallistuva ryhmä tarvitsee opettajalta?
Rene: Tarvitaan tukea muun muassa kustannuksiin, jos rakennetaan jotain. Opettajien ei tarvitse kertoa, miten asiat pitäisi tehdä, mutta ehkä voi auttaa silloin, jos ryhmä jää jotenkin ihan jumiin. Tukea tarvitaan siinä, miten asioissa pääsee alkuun.
Millainen henki ryhmäkilpailuissa on ryhmien kesken?
Rene: Mun mielestä on ollut aina erittäin hyvä henki ja on päässyt katsomaan, mitä muut tiimit ovat tehneet ja juttelemaan eri ryhmien kanssa. Mutta en sanoisi, että siellä näkyisi mitenkään erityisesti mikään vastakkainasettelu. Jos pystytään ja säännöissä sallitaan, toisia tiimejä myös autetaan tarvittaessa. On kivempaa, että peli on reilua, kuin että voitto tulisi toisen epäonnella tai vilpillisesti.
Millaisia taitoja ryhmäkilpailu opettaa?
Rene: Yksilökilpailu vaatii enemmän asioiden opettelua itsenäisesti. Ryhmäkilpailut ovat enemmänkin ongelmien ratkaisemista ryhmissä. Myös sellaista vastuunkantoa ja aikataulussa pysymistä on tärkeää oppia.
Amelie: Ryhmäkilpailuissa on tärkeää opetella sujuvaa kommunikaatiota, sillä on iso merkitys menestyksen kannalta.
Miten koulussa voitaisiin tukea kilpailemista entistä paremmin ja miten nuoria voisi innostaa mukaan kilpailuihin?
Rene: Vaikka opiskelijat pystyvät löytämään kilpailuja itsekin, auttaisi, jos opettajat vinkkaisivat erilaisista kilpailuista ja ehdottaisivat niitä sellaisille opiskelijoille, jotka voisivat olla kiinnostuneita.
Amelie: Olisi tärkeää painottaa, että kannattaa osallistua, vaikka epäilisi omia kykyjään tai ei olisi koko elämäänsä käyttänyt siihen aiheeseen. Suora kontakti varmasti toimii paremmin kuin iso tilaisuus, jossa kerrotaan kilpailusta. Silloin opiskelijalle tulee helpommin sellainen olo, että mä pystyn tähän. Myös sellainen puolipakko, joka meillä on Otaniemen lukiossa, että kaikki erityislukion opiskelijat osallistuvat kilpailuun, on tosi hyvä. Aina ei ehkä jaksa, mutta kun se täytyy vaan tehdä, voi siinä tehdessään tajuta, että täähän onkin ihan mun juttu.
Kiitos Amelielle ja Renelle tästä haastattelusta ja ajatustenne jakamisesta!
Haastattelu tehtiin MAOLin jäsenillassa 11.3.2026.
Kirjoittajasta:
Kirsi-Maria Vakkilainen on koulutukseltaan kemian ja matematiikan opettaja. Hän on opettanut yli 20 vuotta yläkoulussa ja lukiossa pääsääntöisesti kemiaa.
Tällä hetkellä hän toimii virka-apulaisrehtorina Otaniemen lukiossa.
